tutkimusinsinööri

on mun tuleva nimike. 56 haastatellusta ihmisestä ne halus mut! Kuukauden päästä hommat ja kuviot ja maisemat vaihtuu. Helpottavaa ja jännittävää.

Mr S vähän yritti lannistaa, mutta sekin saatiin jo puhuttua. Oli loukkaantunut siitä, etten ollut tarpeeksi keskustellut hänen kanssaan asiasta, joka vaikuttaa hänenkin elämään. Miten oisin kerennyt? Se on jatkuvasti töissä ja jos ei oo töissä, niin tekee kotona töitä. Eilen oli haastattelu ja tänään soittivat, että tervetuloa. Missä välissä olisin edes kerennyt. Juteltiin kuitenkin sen verran, että tottakai meen, jos tuntuu siltä. No todellakin tuntuu siltä. Luulin, että asia olisi ollut sillä selvä. Mutta piti kuitenkin hieman kiukutella. Suotakoon se hänelle.

hieman mennyt muuhun kuin työntekoon tää päivä...

jännitystä

tänään iltapäivällä on se työhaastattelu! Jännittää jonkin verran, sekä hieman harmittaa. Harmittaa sen takia, että mr S on niin uppoutunut töihinsä, että mä oon ihan kuin ilmaa. Ei muistanut eilistä tenttiä, ei muistanut tänpäivästä haastattelua. En edes viitsinyt kysyä siltä mielipidettä vaatteista. Nyt on jotkut rytkyt vaan niskassa.

Vaatteet on kuitenkin tärkeet työhaastatteluun mennessä. Harmittaa, ettei mulla oo mitään kivoja/siistejä vaatteita. On vaan kivoja rentoja tai sitten tyhmiä siistejä. Valitsin tyhmät siistit vaatteet. Kopioin tässä aamusta työtodistuksia, yksi todistus jäi sitten kopiokoneeseen. Onneksi yks työkaveri, jolle oon kertonut haastattelusta, poimi sen nopeesti sieltä. En ehkä just haluais, että vaikka pomo löytää mun työtodistuskopioita koneesta.

Eilinen tentti meni miten meni, toivottavasti opettajalla ainakin on hauskaa! Kaikkea vastasin ja selostin, taisi mennä siinä sivussa muutama matikan peruslaskusääntökin ihan uusiks. Kattelen seuraavaa uusintaa. Pakko tän on jossain vaiheessa mennä läpi?

Kotona on nyt aika tylsää tosiaan, kun miekkonen tekee vaan töitä. En tiiä mitä pitäis keksiä. Shoppaileen tietty haluisin, mutta kun rahatilanne on vähän mitä on. Tänään ehkä teen kakkupohjan, kun lupasin kaverille tehdä suklaakakun lauantaiksi. Sitten tietty Linnun kaa leikkimistä. Ääääh, no ainakin päikkärit. Nukuin viime yön todella huonosti.

tänään tentti

ja pitäisi sitä ennen töissäkin tehdä jotain, on uuden oppimista ja palaveria. Jännitän vaan niin sitä tenttiä. Vaikea keskittyä. Jos kerkeis ihan vähän vaan kurkkaamaan noita laskuja, en tiedä auttaisiko vai yltyisikö paniikki?

Kyllä se siitä. Elämää tää vaan on.

maanantaiaamun valitukset

perjantaina iiiiso riita edelleen kävelysauvoista. Jotenkin saatiin sovittua, mutta ei ollut kovinkaan hilpeätä. Himppasen vaikeeta, kun oli kuitenkin siskonpojan kastetilaisuus, jossa piti olla jotakuinkin kunnolla.

Olin siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kirkossa käymässä. Toi tunteita pintaan. Nousi karvat pystyyn ja teki mieli vaan paeta. Nätisti hymyilin ja otin vastaan ne: "Sua ei ookaan näkynyt, millon nähdään seuraavan kerran" -tyyppiset ei kovin hienovaraset ehdotukset siitä, että kyllä siellä kirkossa pitää käydä joka sunnuntai. Onneksi oma perhe ei enää jaksa jauhaa siitä.

Lauantaiaamuna kävin parturissa. Mun ihana parturi tais olla vähän särkylääkkeissä/unessa. Värjäs mun hiukset sellaseks kirkkaanpunaseks, joka haalistui ekassa pesussa sellaiseksi... no rumaksi. No, laittoi sitten kotiin värin mukaan, jonka laitoinkin jo eilen päähän. Nyt on tummanviininpunaiset hiukset. Kotoisaa. Olinkin jo ihan tarpeeks kauan blondina.

Käytiin Naantalissa kaveripariskunnan kanssa, syötiin, juotiin, saunottiin. Mulla tuli uni jossain vaiheessa, viime viikko kun oli aikamoista vaakalentoa. Juttelin unissani, heräsin siihen kun mulle nauretaan. Heräsin yöllä ja kuuntelin kolmea erilaista tuhinaa/kuorsausta. Yks oli nukahtanut otsalampun kera. Varsinainen valopää.

Eilen sitten kävin kaverin kanssa sauvakävelyllä. Käveltiin jotain puolisen tuntia. Mulla hiki vaan valu ja naama punasena puuskutin kaverin rinnalla, joka oli sitä mieltä, että no, tämä oli nyt tällainen palauttava. Ei kiva!

Mr S oli eilen pomonsa luona tekemässä töitä. Mua jotenkin vaan... hämää. Ärsyttää, että se tekee niin paljon vapaa-ajalla töitä. Eikä se näy mitenkään palkassa tai asemassa tai missään. Ihan sama, sainpahan nukahtaa rauhassa.

Unissa mua jahtas sarjamurhaaja, joka halus nylkeä mun ihon. Heräsin, yritin tolkuttaa itselleni, että se oli vaan unta. Aamuyöstä vielä jotain pahoja unia, joita en onneksi muista.

kirosanomista

mr S oli eilen mun kaverin kanssa pärräilemässä. Olivat sitten lyöneet viisaat päänsä yhteen ja päättäneet, että Sunbeam on saatava löytämään se "urheilun ilo" (mitä helvettiä sekin muka tarkoittaa???). Mr S oli ostanut mulle kävelysauvat! Siis voi ****u! Kuinkakohan paljon ollaan yhdessä vinoiltu sauvakävel -ijöille, -ijöistä, -emisestä. Aika pahalle tuntu, melkein kuin olis suoraan sanonut, että oot ruma ja läski, niin samantien voit mennä harrastaan tota perkeleen tyhmännäköstä dementiahiihtoo. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta siltä nyt vaan tuntuu. Oli myös todennut, että ei uskalla tulla pelkkien sauvojen kanssa kotiin, niin oli sitten ostanut myös jonkun diipadaapa mietelauselma/elämä on ihanaa -tyyppisen pikku kirjan. Ei hyvä. No, aion saada uusia vaatteita sitten, jos mua kerta pakotetaan urheileen. Ei mulla oo mitään urheiluvaatteita.

Ei myöskään aiheuttanut mitään huraa-huutoja mun ilmoitus työpaikkahaastattelusta. Palautti taas niin maanpinnalle tän ihmisen. Päätin kyllä, että jos paikka tuntuu hyvältä, mähän meen sinne.

Viihdyin eilen avopilla. Syötiin hyvät pihvit ja juteltiin kaikenlaista. Se onneksi kannusti tässä työasiassa.

Miten voikaan olla ensin sata lasissa pilvissä kiitämässä ja muutama pikku juttu voi saada takaisin sinne syvälle, pimeeseen ja tyhmään.

tai voi olla että tuleekin jotain. Mulla on ens viikolla työhaastattelu VTT:lle tutkimusinsinööriksi. Leipomojuttuja tutkimaan. Mä niin haluisin sen paikan.

Mutta... (miksi aina pitää olla se mutta???)
paikka olisi ilmeisesti määräaikainen (n. kaks vuotta) kahdessa vuodessa voi toki tapahtua vaikka mitä, mutta silti.
Katselin netistä noin yleisesti kyseisen lafkan palkkoja, eikä kovin kannustavalta vaikuttanut. Huoh.

ei musta ikinä tule mitään

miten voi olla mahdollista, että en vaan ymmärrä epäorgaanista kemiaa? Istuin taas eilen tunneilla melkein itku kurkussa, kun tajusin, etten välttämättä pääse taaskaan tentistä läpi. Se aine ei voi olla näin vaikeeta, oon päässyt jo niin monesta paljon vaikeammastakin aineesta läpi. Tää nyt on joku viimeisten rippeiden ylitsepääsemisen vaikeutta. Oon jopa miettinyt, sabotoinko itse jotenkin tätä koulumenestystäni. Etten haluakaan valmistua, koska sitten pitäisi ihan oikeasti olla aikuinen?

Mutta ihan aikuisten oikeesti haluaisin valmistua!