parempaan päin

alkaa jo hieman helpottaa, ehkä tää tästä. Ei voi aina olla täysin hyviä ja loistavia päiviä ja aikoja. Välillä saa ja jopa pitää pysähtyä ja miettiä miltä tuntuu ja ehkä vielä pikkasen kiukutellakin;)

Oltiin eilen avoppilassa syömässä ja katsomassa Madonnan konserttiin matkalla olevia ihmisiä. Sinne ei kyllä kuulunut musiikki, mutta eipä tuo haitannut. Lähdettiin kotiin ja koukattiin rannan kautta, sinne kuulu musiikki ja jopa ehkä näki jotain niiltä screeneiltä. Kuunneltiin Vogue ja lähdettiin kotiin nukkumaan.

Lintu sai jonkin ihme paniikkikohtauksen, kauheeta vauhtia yritti lennellä siellä häkissä (mikä ei onnistu, sillä se on verrattain pieni se häkki). En tiedä mikä tuli. Mr S yritti vuorotellen rauhottaa sitä ja mua. Lopulta sai molemmat nukkumaan.

Tänään mennään lintsille!

Sovittelua

mr S ehkä hieman liian läpinäkyvästi yrittää saada mun oloa toisenlaiseksi. Eilen saatiin riita aikaan siitä, mihin muutetaan sitten kun ollaan eläkkeellä. Vaikka nyt tuntuu siltä, että tuleeko sellaista aikaa, että ollaan yhdessä sinne asti.

Mä haluan eläkkeellä jonnekin lämpimään. Etelä-Ranska kuulostaa hyvälle. Mr S haluaa veneeseen. Mä en halua epämukavuutta. Veneily välillä on sellaista. Siitä saatiin riitaa sitten.

Kaveri muutti eilen pois aviomiehensä (eli tulevan exän) luota. Käytiin kattomassa sen asuntoa. Se oli jo hyvinkin kodikkaan tuntuinen paikka. Joillakin on se taito, saada asunto tuntumaan kodilta.

Otettiin eilen kahden tunnin päikkärit Linnun kanssa.

Mietittiin yöllä mr S:n kanssa, että meistä ei ole yhtään kuvaa yhdessä. Pitää käydä ottamassa.

paha olo

viime yönä iski itsesääli. Ei ole kai oikein parempaakaan sanaa sille tunteelle. Kun haluaisi/tarvitsisi kuulla helliä sanoja, että mä olen ainoa, että ei tule enää ketään muuta. Että me keikutaan vierekkäin sitten harmaahapsisina. Mutta toisen mielessä on vaan seksi/porno/rivous.

Jos meidän juttu kaatuu johonkin, on se todennäköisesti yllämainitsemani asia. Niin eri aaltopituuksilla liikutaan suurin osa ajasta.

Ja itsesääli näköjään jatkuu... vaikea pidätellä itkua.

Jotain muuta. Lintu oli eilen Eri Rohkea. Oli tuholaispäällä, huuteli ja kaikkea olisi pitänyt nokkia. Menin hätistelemään pois peilin päältä, ennen kuin kehykset olisivat entiset. Teki jotain, jota ei ole tehnyt aikoihin. Lennähti mun pään päälle. Siinä viihtyi ~15 min. Suki mun hiuksia, katteli ympärilleen. Me käveltiin ympäri kämppää (eeerittäin hitaita liikkeitä) ja surffattiin netissä. Se oli mukavaa.

Illalla mun perhettä tuli käymään, hauskaa mutta rankkaa. Isi oli tehnyt kanttarellikeittoa, jota en varmaankaan ikinä aiemmin ole suostunut syömään. (Lievä/lievenevä sienikammo allekirjoittaneella). Keitto oli herkkua! Oli mua ajatellen soseuttanut, jotta sienet eivät häiritsisi niin paljon.

Lapset söi kaksi kulhollista jäätä.

hups, se on tiistai jo

Viime viikko meni tosiaan päänsäryssä. Tiistaina alkoi, keskiviikon olin pois töistä (toimintakyvyttömänä pimeessä peiton alla), torstaina töissä kärvistelemässä, perjantaina lekurin kautta lääkkeet ja takaisin pimeään peiton alle.



Hip hurraa muuten suomalaiselle terveydenhuollolle. Torstain-perjantain välisenä yönä kaverilla (joka oli meillä yötä) alkoi virtsatietulehdus. Oli kärvistellyt kolmesta asti hereillä. No, kuuden aikaan heräsin ja lähdettiin Peijakseen. Peijaksesta ohjasivat omalle terveysasemalle, joka ei ollut auki! Vieressä oli yksityinen, johon ei saanut aikaa. Onneksi täällä töissä on lääkäriasema, mutta aikamoista pyöritystä kyllä. Pisti sylettään.

Tipu on meillä hoidossa. Se oli eilen Rohkea. Otin pikkupäikkärit, heräsin kun sen pyrstö kutitteli mun kättä. Oli uskaltautunut sohvan käsinojalle mun seuraks. Oli ihana!

Mr S kävi tänään liittymässä kirkkoon. Tullut kaksi kummilapsipyyntöä kahden viikon sisällä. Sillä on myös jonkinnäköinen kolmenkympin kriisi. Ei tiedä mitä haluaa tehdä. Tai siis tietää, mutta siihen ei ole varaa/rahaa.

Epätietoinen olo kuulemma. Ei helpota mun oloa juurikaan.

viikonlopun suunnitelmia

olis tarkoitus mennä ehkä lauantaina kaljakelluntaan. Tosin en kyllä suostu kaljaa juomaan, mutta se ehkä annetaan mulle anteeksi???

Oon pari kertaa nähnyt uutisista kuvaa moisesta tapahtumasta ja syvästi paheksunut. Nyt itse ehkä kellumaan... pitää vaan keksiä joku uber-hieno kelluntavekotin! mr S käyttää työpäiväänsä hyödyksi ja ilmeisesti kovin miettii tähän ratkaisua. Illalla mr S menee kaverinsa varpajaisiin, ja mä pääsen bilettään kaverin kanssa!

Päätä särkee vielä jonkin verran, mutta elämä alkaa jo voittamaan (ehkä).

tuskaa, piinaa

eilisestä iltapäivästä jatkunut päänsärky jatkuu yhä. En päässyt tänään töihin, kun olo ei ollut kauhean toimintakykyinen. Huomenna on pakko mennä, koska kaikki muut melkeinpä on lomilla. Ja ihmiset tarvitsee kesälläkin lääkkeensä, uskokaa pois.

Ruudun tuijottaminen käy silmiin, joten ei tätä enää. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Niin ja lauantaiksi voisin tilata yhden pikkusiskoliskon tänne Suomeen! Olis kivaa päästä sen kanssa ulos. Mutta ei vissiin voi auttaa. =(=(=(

Ikäväkin.

sunnuntaiaamu

miekkonen vielä nukkuu, kohta meen sen viereen myös vielä köllimään. Perjantaina olin sen kaverin luona, joka on eroamassa miehestään (tosissaan kerkes vuoden olee naimisissa). Juotiin vähän viintä. Meitä oli kolme tyttöä, ei ollut mikään maailman hilpein tyttöjen ilta. Vaikkakin ei mistään tylsimmästäkään päästä. Rankkaa vaan, kun ajattelee miten vähän aikaa niiden häistä on.

Mr S heitti mut sinne ja tuli hakemaankin. Kai jotain kinaa sitten illalla tuli, mutta ei sen suurempia. Lauantaiaamusta tehtiin tällainen:

Käytiin hakemassa kiinalaista ja mentiin katsomaan kolmea uutta ihmistä: uutta äitiä, uutta isää ja uutta vauvaa. Oli ihan mukavaa, mutta matkalla takaisinpäin mr S huomautti, etten oo enää yhtään sama ihminen, kuin silloin kun tavattiin. En halua naimisiin (haluanhan, en vaan jaksa jankuttaa aiheesta) enkä halua lapsia (myös ei niin totta, mutta mua ihan oikeesti on ruvennut pelottamaan ajatuskin odotuksesta/synnytyksestä). Eikä nää ihmisten kertomat synnytystarinat oikeesti auta asiaa. Se on kuitenkin mun kroppa, jolle ne kaikki muutokset tapahtuisi, jos olis raskaana. Ja kun mun on muutenkin niin vaikeeta hallita tätä kroppaa, se ei suostu laihtumaan, eikä aika paranna haavoja... arvet on tosi näkyviä ja välillä tosi kipeitä. Miten ihmeessä voisin ikinä parantua jostain niin brutaalista kuin synnytyksestä? Mua ihan oikeesti pelottaa ajatus.

Eilen illalla käytiin tossa läheisellä rannalla (siis me asutaan aivan lähellä tosi kivaa uimarantaa, eikä olla käyty siellä aikaisemmin???) mr S lennätti leijaa. Mä katselin vieressä, kun isoa miestä lapsetti. Tänään ehkä mennään ostamaan sille isompi leija.

Illalla katottiin Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Onneksi ei käyty leffateatterissa kattomassa sitä, mä vaan itkin ja itkin ja itkin. Mutta oli niin hyvä leffa. Ja oli ihanaa sen jälkeen olla kullan kainalossa pusuttelemassa, kun se kuiskutteli mulle, että sillä on hyvä olla. Niin mullakin.

Nyt sen viekkuun vielä köllimään, olemaan laiska. Kohta aamupalaksi croissantit ja fetapasteijat, nam!