miks mulla on niin paska olo? Kun periaatteessa kaikki on hyvin. Ehkä vaan ikävä pikkusiskoa kalvaa... Tai sitten se, että yritin eilen kysellä mr S:ltä, mitä tänään tehdään. Haluisin olla vastuuntunnoton, vetää perseet puistossa, juoda shampanjaa, tutustua uusiin ihmisiin, herätä kaivarista vappuaamuna, jatkaa siitä suoraan, heilua päämäärättömästi, olla nuori. Mutta ihana mr S:ni ilmoitti että mä lähentelen jo kolmeakymppiä, enkä oo enää mikään teini. MITÄ SITTEN??? Kun ei kerta ole mitään tai ketään joka velvottaisi olemaan aikuinen. Niin miksi ihmeessä sitten pitäisi niin käyttäytyä?

Haluun olla vielä nuori! Pitääköhän kohta vaihtaa nuorempaan, kun toi äijä alkaa olemaan niin jotenkin keski-ikäinen (tylsä) ja yrittää tehä mustakin sellaista. Kotona nysvääjää, vaikka siellä ei ole edes mitään, minkä takia siellä pitäisi nysvätä. Saisin edes ottaa jonkun lemmikin (lue: papukaijan) niin voisin olla kiltisti ja ahdistumatta kotosalla. Kaikista huvittavinta on se, että mr S vetoaa siihen, että ollaan niin vähän kotona, ettei voida ottaa eläintä. Eihän me mitään muuta tehdä, kuin olla kotona!

Olipa taas tällainen raivo tänään... Todennäköisesti vietetään kotosalla vappu, mennään vappupäivänä lounaalle keskustaan ja käydään siinä jossain välissä salilla. Ja mä vaan tyydyn osaani.

Ja joo, nukuin viime yön huonosti, jos ei vielä kukaan tajunnut miksi oon näin kiukkuinen.

suru

pikkusisko lähtee tänään toiselle puolelle maapalloa, tuli eilen itku ja ikävä. Mr S yritti selittää, että mulla on jotenkin päässä osia rikki, mutta mun mielestä on ihan oikein ja normaalia, että mä itken kun mun rakas sisko lähtee pois enkä taas nää sitä moneen aikaan.

Tai joo, on mun päässä joitain piuhoja vielä hyvin löysällä, en kestä joitakin tilanteita ollenkaan. Esim. koulussa käynti on tuskallisen ylivoimaista. Se vaan jotenkin on kaikkien niiden mun epäonnistumisten tyyssija. Myös konfliktitilanteet on välillä aivan liikaa, niitä vältän viimeiseen asti, vaikka oman mielenterveyden uhalla.

Selasin eilen koneella kuvia. Mulla on joku ihme häiriö. Kun anorektikot sun muut syömishäiriöiset ihmiset näkee itsensä lihavana, vaikka painoindeksi olisi 14, mä vastaavasti en tajua, kuinka lihava oon. En nää itteeni ollenkaan niin lihavana kuin sitten kuvista näkyy. Ihan päätöntä. Pitänee katsella vähän useemmin niitä pahimpia kuvia, niin vois tajuta itekin, että jotain pitää tehdä!

Vapun suunnitelmat vielä ihan auki, mitähän sitä keksis?

tänään ei huvita mikään...

huomenna on myöhä...(UB)

joo, laulun sanat pyörii päässä. Tänään oli maailman paskin aamu. Heräsin ajoissa, ennen seitsemää pitkälti. Mr S halus mennä ensin suihkuun. Mulla on joku ongelma jos rutiinit rikkoutuu. Silloin kaikki on pilalla. Mun kuuluu mennä ensin suihkuun ja lähteä ensin töihin! Eli jo siinä mentiin vikaan. Suihkusta tullessa pää löi tyhjää, mitä laittaa päälle. Mun koko vaatekaappi on nyt sängyllä kun kokeilin vuoronperään kaikkia vaatteita. Mikään ei toiminut. Nyt mulla on tylsääkin tylsemmät farkut ja paita päällä. Olisin halunnut laittaa mekon, kun ulkona on niin ihana keväinen ilma. Mutta mun kaikki mekot on niin synkkiä, telttoja, tyhmiä!

Sitten hiukset on asia erikseen. Olin jo asennoitunut, että mennään ihan vaan pannalla ja hiukset taakse. Eipä menty ei. Edes lippis ei näyttänyt hyvälle tänään! Vaikka se on jokaikisen bad hair dayn pelastus ollut aiemmin. Siinä sitten tuhraantuikin puoli tuntia lisää. Great. Nyt pitää kykkiä täällä töissä johonkin viiteen asti, kun olisin voinut olla jo seiskan aikaan töissä ja lähteä kolmelta.

Ei oo hyvä päivä, ei. Vaakakin näytti edelleen 73,5kg. Vaikka oon ollu niin kiltisti! Ei kovin motivoivaa.

viikonlopun tekemiset

ei menny ihan sen mukaan, mitä luulin, mutta ihan mukavasti kuitenkin. Perjantaina touhuilin kakkupohjia. Lauantaina kutsu kävi syömään tortilloja siskolle. Oli nam! Vatsa pinkeenä shoppailemaan miekkosen pikkuveljelle ja sen vaimolle synttärilahjoja. Löyty ihan hyvät ja sitten kotiin jatkamaan kakuntekoa. La iltana käytiin vielä salilla! En muista milloin viimeksi, jos koskaan, olisin käynyt salilla. Ei mitään kauheeta rääkkiä, mutta kyllä nyt jalkalihaksissa vähän tuntuu.

Eilen aamulla tein kakun loppuun, yritän myöhemmin lisätä kuvan. Tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin.

Loppu sunnuntai menikin ihan vaan laiskotellessa. Se on vaan välillä niin tarpeellista! Nyt pirteenä duunissa =)

yöllisiä keskusteluja

miks meidän kaikki riidat pitää aina olla keskellä yötä? En ymmärrä. Nyt on väsy ja kiukku. Joo, saatiin paljon kaikkea taas puhuttua (kuinka mä oon niin paska ja vaikee ja hirvee ihmisille) ja vähän ilmaa puhdistettua. Kyllä mäkin sain vähän suuta auki kaikesta, mikä mättää, mutta kun toisen ratkaisut on sellasia "pidät vaan pään kylmänä" -ratkaisuja, niin ei kauheesti auttanut.

Tänä aamuna sitten hyvitteli, sanoi että näytän hyvältä, että mun maha on pienentynyt. Olis huolestuttavaa, jos ei olis pienentynyt. Sen verran oon karsinu ruoasta. Eilen tosin vetelin huoletta pari palaa pullaa naamariin... Olin vielä syömässä sitä kalapastaa, mutta onneksi sattui just silloin miekkonen tulee ovesta sisään ja kysyi, että onko toi mulle. Samantien katos mieliteko. Aika jännä.

Jossain joku mainitsi, että kylmän veden juominen kuluttaisi 12 cal (vai kcal?) joten litkin aika huolella vettä illan niiden pullien vastapainoksi. Ihan kun se auttais... Tänään on duunissa pizzaa ruokana, pakko ottaa vähän, mutta vaan puolikas.

painosta

sen verran, että on ollut aika hiljasta ton laihduttamisen suhteen... paino on ollu tasaisesti 74 - 75kg. Plääh. Ja eilen ahdoin itseeni kaksi lautasellista kalapastaa. Jälkkäriksi tietenkin vielä pullaa ja tuulihattuja. Mutta. Oikeesti olen alkanut vähentää syömisteni määrää. Eilenkin olisin voinut syödä kymmenen tuulihattua, nyt niitä meni "vain" neljä.

Seurustelu on syvältä sinänsä, että tulee tosiaan syötyä saman verran kun se satakiloinen miekkonen. Ehkä mä voin vihdoinkin hillitä itteni ja jättää syömättä edes osan ruoista/herkuista.

Alotin (taas vaihteeks) ruokapäiväkirjaa. Katselin kuvia tossa viikonloppuna ja selkee lösähtäminen on käynyt aika tarkalleen niihin aikoihin, kun masennuin ja aloitin lääkkeet. Miks ne kilot ei voi lähteä samaa tahtia kun ne tulikin?

Yks lääkäri vähän jo lupaili, että jos ei ruokavaliolla ala tippumaan paino, voi määrätä mulle jotain laihdutuslääkettä. En vielä uskalla miettiä sitä.

jännää

nään tänään (toivottavasti) kaveria, jota en oo nähnyt yli neljään vuoteen! Ei taida ihan yksi ilta riittää kuulumisten päivittämiseen=)

On facebook sitten kätevä vekotin!