torstai 29. tammikuuta 2009

onhan jo torstai, onhan?

Tällä viikolla sen verran ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita töissä, että odotan viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Pinnan alla on jo pidemmän aikaa kytenyt ja tällä viikolla sitten on vähän räjähdellyt. Toivottavasti enää ei tule suurempia purkauksia. Voi elämä, että mä vihaan konfliktitilanteita.

Töitä on ollut ihan riittämiin, mitään kummallista ei oo tapahtunut vapaa-ajalla. Eli ei kummempia kirjoitettavana.

Mietin sellaista, että mitenkähän menee prosenttiluvut, kuinka paljon on koira- kissa- jyrsijä- lintu- joku muu, mikä? ihmisiä? Mä oon huomannu olevani lintuihminen. Aika hämmentävää.

tiistai 27. tammikuuta 2009

päänsärkyä

tietenkin näin tiistaiaamuna. Aivan kamala jysäri. Tai sellainen viiltävä kipu ennemminkin. Ei kiva. Alkoi jo eilen illalla, joten oon saanut nyt jo ihan tarpeekseni tästä.

Käytiin viikonloppuna Kotkassa kavereiden luona kahvilla. Sunnuntaina mä sitten kirjoittelin kouluhommia. Voi kun sais ton koulun vihdoin pois päiväjärjestyksestä! Itestähän se vaan on kiinni... Eilen koko firmassa oli koneet ihan sekaisin, joten ei kauheesti tehny mieli päivittää mitään blogia, kun jo koneen pystyssä pysyminen oli työn ja tuskan takana.

Eilen illalla vihdoin sain valot mun meikkipöytään. Nyt voin jopa meikata siinä! Plus muutenkin mr S sai jonkun tehokkuuspuuskan, laittoi yhden peilin kohdalleen ja sitten ne mun valot. Teki vielä sen lisäksi ruokaakin. Mitä mä tein? No, löhösin sohvalla viltin alla kun mulla oli kylmä. Tänään pitäis mennä sinne nyrkkeilemään taas... jos tää päänsärky ei hellitä, niin en kyllä tasan mee sinne pomppimaan. Mr S meni aamusta taas punttisalille. Ihan hullu yksilö.

Tänään koko päivän palavereja, pitää varmaan alkaa valmistautumaan henkisesti. Ei tullu edes särkylääkkeitä mukaan...

Mihin muuten voi laittaa kellokortin kiinni, kun on mekko päällä???

perjantai 23. tammikuuta 2009

lunta tulvillaan...

ja sitä valkosta töhnää tulee ja tulee. Nyt kaks päivää putkeen satanut lunta. Eihän siinä, saa hyvää hyötyliikuntaa kun kaivaa auton ensin aamulla ja sitten työpäivän päätteeks esiin lumen alta. Vaikeutena vaan on löytää se auto sieltä seittemänsadan muun joukosta. Ei paljon merkit tai mallit erotu sellasen puolen metrin kinoksen alta. Mä olisin ollut ihan tyytyväinen, jos ei olis tullu tänä vuonna ollenkaan lunta. No, kai nyt vois vaikka kaivaa pulkan kellarista ja käydä laskee pulkalla mäkee. Se on ainakin hauskaa.

Eilinen oli masennuspäivä. Niin läskipossuturpee olo, mikään ei tuntunut hyvältä tai kivalta. Vaatteet kiristi ja ahdisti ja puristi. Joten tein loogisesti ja kävin tossa duunin myymälässä ostamassa vähän suklaata ja salmiakkia ja söin melkein kaikki kerralla. Että sellasta tällä kertaa. Repsahduksia sattuu, mutta vähän on silti huono omatunto. Nytkin viimesiä suklaanrippeitä kaivelen tuolta laatikosta.

Tänään meen shoppailee itelleni vaatteita, jotka ei ahdista. Sillähän siitäkin taas päästään. Se ettiminen ja sovittaminen vaan pikkasen jo etukäteen ottaa päähän, kun mikään ei näytä hyvältä tällasen läskikasan päällä. Yritän vaan ettiä jotain säkkejä.

No joo... siitä huolimatta hyvät viikonloput vaan.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Ei vaakaa tänään

koska eilen oli taas kuntonyrkkeilypäivä. Joten en uskalla käydä vaa´assa, kun pelkään että se näyttää jotain vielä enemmän. Miekkonen on hullu, se meni tänä aamuna salille. Mä haluisin ehkä mennä tänään illalla uimaan. Ei ehkä pelkästään sen eilisen urheilun takia pelota vaaka, vaan myös sen iltapalan... lihapulla-pekoni-kananmuna-pizza ja jälkkäriks rikkaita ritareita. Vähänkö oli ähkypuhku sen jälkeen. Ei ollu sitten mun idea toi pizza, se oli ihan mr S:n isossa päässä syntynyt idia. Onneks ei sentään tehnyt sitä juustohampurilaispizzaa, jonka on uhonnut tekevänsä.

Eilisestä... töissä oli aika hoppu, kaikenlaista piti tehdä. Myös avauduin huolella (vihdoinkin) yhdelle duunikaverille, joka on kiristänyt mun pinnaa jo pidemmän aikaa. Ihan asiallisesti ja kiltisti sanoin asioista, jotka ärsyttää ja saa mut kärttyseks. Oli kai ihan ok, ainakin puhutaan vielä toisillemme... Pakko myös edelleen on tehdä töitä yhdessä. Yritän saada siihen muutosta aikaan, joko firman sisällä tai muualla. Joka päivä kyttään työpaikkoja. Vähän huono aika nyt, kun on joku lama ja kaikkee. Mutta alkuviikosta laitoin (taas) yhden hakemuksen. Toivottavasti jossain vaiheessa tärppää.

Pakko muuten ostaa omat nyrkkeilyhanskat, siellä salilla olevat hanskat haisee aivan pökerryttävän pahalle... Sitä paitsi, haluun pinkit hanskat. Yhellä tytöllä siellä oli sellaset. Mutta nyt alko jo tää duunipyöritys taas, pakko alkaa, että pääsee kotiinkin täältä joskus.

maanantai 19. tammikuuta 2009

ahdistus

pitää ihan oikeesti alkaa tekee koulujuttuja jos aikoo valmistua. Ja se ahdistaa ihan pirusti! Onneks sentään on valmistumisaikatauluja hieman muuteltu sitten viime näkemän, joten ei pitäis toivottavasti tulla niin kauhee hoppu kun kuvittelin.

Perjantaina siskot oli kylässä, syöpöteltiin ja juoruiltiin ja sellaista. Ne lähti joskus kahen aikaan, mä nukahdin samantien. Neljän aikaan sitten miekkonen soittaa, että hän on nyt tulossa. En oo ikinä nähny sitä niin pellit kiinni. Ei saanut mitään tolkkua, että mitä mahtoi tarkoittaa, mm soitti tosiaan alaovelta, että tuu hakemaan. En tässä vaiheessa tienny, että se on alaovella, vaan muistutin vaan siitä, että oltiin sovittu, että tulee taksilla kotiin. Melkein heti kun sain puhelimen kiinni, niin se jo rymisteli meidän ovella. En rakastanu sitä kuulemma, kun en menny hakemaan. Siis rapun ovelta! Oli hieman jännittävää yrittää saada jotain vastauksia esim. siihen, mitä oli tehny ja oliko ollut kivaa. Mä en vaan tykänny enkä rakastanu sitä. Lauantaina nukkuikin sitten viiteen asti. Eli lauantai meni sitten sängyssä pöllötellessä. Toisaalta, mä nautin siitä. En ehkä siitä osuudesta kun pitelin kylmää käärettä herran otsalla, kun oli niin kuoleman kielissä...

Eilen käytiin leffassa yhen kaveripariskunnan kanssa. Kun niiden häissä mä sain tehtäväks tammikuussa viedä ne leffaan. Käytiin syömässä ennen leffaa. Ei ollu kyllä mikään kovin hyvä pizza, jota rääpin. Oli ihan liian paljon juustoa ja sellasta lötköä pohjaa ja yök. Eikä oikein maistunutkaan miltään, vaikka oli salamiakin siinä. Käytiin kattoo Rööperi. Se oli ihan ok. En oo varmaan koskaan aikaisemmin käyny kattomassa mitään kotimaista leffateatterissa. Mutta pitää varmaan poistaa ennakkoluuloja noita kotimaisia kohtaan.

Eilen illalla sain hermoromahduksen noiden koulujuttujen takia. Itkeskelyä ja sellasta... Ahdistusta ja paniikkia siitä, etten saa mitään tehtyä, enkä valmistu ikinä ja sellaista. Onneks mr S on tukena ja apuna.

Tänä aamuna paino 72,5kg. Eli ei oikein mihinkään suuntaan...

perjantai 16. tammikuuta 2009

PERJANTAI!!!!

Vaikka tuntu, ettei tää viikko lopu ikänä. Niin kuitenkin nyt ollaan jo perjantaissa. Kohta pitää olla palaverissa ja siitä voikin sitten mennä syömään ja iltapäivällä vaan voi jotain häröillä. Eiköhän tää mee suht kivuttomasti tää päivä. Duunikaveri kysy just että oonko mä laihtunut ihan hirveesti? Ihanaa, kun joku näkee jotain muutosta sentään. Mä sain tänään yhen paidan päälle, jota en oo tässä vähään aikaan käyttänyt. Ja siitä meni jopa napit kiinni! JEE! Sitä paitsi Gilmoren tytöt alkaa sunnuntaina alusta jei! Itkin niin kauheesti siinä vikassa jaksossa. Nyt saa alottaa alusta. Pakko yrittää laittaa nauhalle kaikki jaksot.

Eilen oli laiskottelupäivä, menin kotiin ja otin päikkärit. Mr S meni kattomaan sirkusjuttua, mutta se oli niin täynnä, että ei voinut osallistua. Sillä aikaa mä tein ruokaa. Lihapullia (ihan ite, pienin kätösin muotoillen), pippurikastiketta ja pastaa. Tuli tosi hyvää. Yllättävän hyvää mun tekemäks. Mr S teki jälkkäriks sellasta pakastemarja-jämäjäätelöpirtelöö, se oli kanssa tosi hyvää, mutta se vähän liioitteli määrän kanssa. Varmaankin jotain 7dl kummallekin. Enhän mä jaksanut. Varmaan eka kerta ikinä kun jätin jälkkäriä! Olin kuitenkin niin paljon jo syöny sitä ruokaa. Ihan ähkyks.

Tänään saakin sitten olla kännikuskina. En muuten punninnut tänään, kun vaaka oli jostain syystä keittiön pöydällä. Ei jaksanut nostaa alas sitä tai kiivetä edes pöydälle punnaamaan itteensä. Eikä noi kilot näemmä ihan kauheesti merkkaa...

torstai 15. tammikuuta 2009

*blanc*

Aamulla neljän aikaan kun heräsin ihmettelemään maailman menoa, mulla oli jokin todella hyvä otsikko mielessä tän päivän kirjotukseen, mutta eihän sitä enää muista. Pyöriskelin siinä aikani ja mietin, joskos lähtisin vaikka lenkille tai jotain, mutta sänky kuitenkin lopulta kutsui takaisin. Sitten nukuinkin taas liian pitkään. Olin vasta kahdeksan jälkeen töissä, tänään oli tarkoitus olla aikaisin töissä, että sais vähän noita miinuksia hillittyä. Kun ei täällä jaksa olla mihinkään kuuteen saakka.

Käytiin eilen uimassa. Ruoholahden urheilutalolla. Se oli aika mielenkiintoinen elämys. Kaks rataa siinä altaassa ja yks alue muille kuin ratauimareille. Ja väkee oli ihan kiitettävästi. No, sain kuitenkin uitua jonkin ehkä puolisen kilsaa, plus vielä juoksuvyöllä jumppasin jonkun kymmenen-viistoista minuuttia. Mr S juoksi puol tuntia sen juoksuvyön kera. Se on kyllä hieman idioottimaista hommaa polkea vettä eikä siinä oikein pääse edes mihinkään. Tykkään enemmän ihan perinteisestä uinnista. Uimisen jälkeen käytiin kaupassa kattomassa jos ois jotain jumppavaatteita olemassa. Löysin sellasen ihan ok verkka-asun, jossa ruskeet housut ja vaalee rotsi. Lähinnä vaan tarvin niitä housuja, mutta kai sitä rotsiakin voi joskus käyttää. Kun käy lenkillä tai jotain.

Eilen myös allekirjoitettiin mr S:n kanssa keskinäinen testamentti ja käytiin laitattamassa siihen kavereilla myös todistajien nimet. Eli pitäis olla nyt ihan ok ja lainmukainen. Hyvä tietää, että jos jompikumpi kupsahtaa, niin ei pitäis tulla sen suurempia ongelmia noiden rahajuttujen kanssa sitten. Kaveritkin teki testamentin ja oltiin niille todistajina siinä. Niillä kun on se kersakin tulossa, niin ihan hyvä juttu, että tekivät myös.

Tänään pitäisi käydä katsomassa sirkuskoululla, että mentäiskö sinne aikuisakrobatiaan. Saa nähdä. Mulla toi koordinaatiokyky on muutenkin niin huippu (siitä todisteena iso arpi ottassa, murtunut häntäluu sekä muita pienempiä vammoja) että voi joko tehdä hyvää, tai olla iiiiso erehdys. No, käydään nyt vaan katsomassa kuitenkin ensin. Huomenna saan olla kännikuskina, jee. Mr S menee duunikaverinsa tupareihin. Mä varmaan käytän huomisen ihan vaan lepuutteluun ja päikkäreihin ja sellaseen sitten kun pääsen töistä.

Tänä aamuna paino 72,9kg. Enkä eilen edes syönyt juuri mitään. Kun ei kerennyt illalla enää kauppaan, eikä kotona ollut mitään ruokaa... Kannattaakohan tää oikeesti?