Ihana räntäloskapaska rantautunut tänne maamme pääkaupunkiseudun hujakoille. Eilen kävin hakemassa tosiaan sen auton keskustasta ja sen seurauksena jalat oli ihan litimärät. Salaa tosin toivoin, että olisin vilustunut, mutta ei edes sitä iloa saanut tästä seikkailusta. Ajelin kotia, laitoin vähän kynttilöitä palamaan (valot pois, ettei villakoirat ja pöly näy) ja yritin vaan nautiskella. Jonkin aikaa se toimi, mutta jalkoja alkoi särkemään niin maan perusteellisen paljon, että ei siitä tullut sitten mitään. Kynttilät sammuksiin (valot edelleen pois päältä), makkariin ja sänkyyn. Ajattelin, että kyllä nyt sängyssä saa pienet päikkärit otettua. Mutta ei. Jalkoja särki edelleen. Mikään asento ei ollut hyvä. Eli ei päikkäreitä. No, kattelin telkkaria ja odottelin, milloin kutsu käy, että pitää lähteä hakemaan herraa pikkujouluista. Siinä odotellessa ompelin parit housut (niistä myöhemmin) ja söin ihan hulluna kaikkea karkkia. Karkit olin ostanut mr S:lle, että tekisin jonkinmoisen joulukalenterin. En tehnyt, kun mr S halusi Kinderkalenterin. Etsin sellaista, en löytänyt, niin ostin kaksi jotain muuta suklaakalenteria lohdutukseksi. Paitsi tietenkin lähikaupasta sitten löytyi myös Kinderkalenteri. Eli lopputuloksena kolme suklaakalenteria plus jätin päivänä muutamana jonkin lisäyllärin (pätkis, tryffeli...) vaikka tyynyn alle. Ei arvostanut mun lisäylläreitä, kuulemma yritän lihottaa sitä vaan. Eli lopputuloksena nyt oon sitten ahtanut itseeni ne herkut, joita ostin sille. Se siitä laihiksesta sitten.
Niin, housuista. Mulla on viime aikoina ollut aivan käsittämättömän huono onni housujen kanssa. Ostin ihka uudet suorat mustat housut, ekan pesun jälkeen ne oli rikki haaroista. Ei haittaa, äkkiäkös mä ne ompelen. Vedän päälle hiluihin ja lahkeen sauma onkin auki. Siis tietenkin vasta perillä, etten voi enää edes vaihtaa housuja. Sitten muutama viikko sitten olin työmatkalla Tanskassa. Tottakai yritän näyttää mahdollisimman edustavalta, mutta suht mukavat vaatteet oli pakko olla, kun meni lentokoneella ja muuta. Sielläkin toisista housuista lahkeen sauma auki, ja yllättävän pitkä puntti. Nää molemmat housut ompelin eilen kasaan, saa nähdä, kauan mun hienot pistot pitää. En oo mikään käsityöihme meinaa. Niin ja ne kolmannet housut, jotka omistan, on rikki haaruksista kun pikkukoira oli hieman kokeillut hampaitaan niihin. Että näillä sitten mennään. Heti kun vähän laihdun, mahdun muutamiin farkkuihin niin sitten ei oo hätää enää. Sitä odotellessa...
Niin, siitä jalkojen särkemisestä. Vieläkin särkee todella paljon. Vähän niinkuin teininä kun oli pahimmat kasvukivut. Nyt vaan pelottaa, että varsinkin toi toinen jalka, jota särkee enemmän, ottaa jonkun kasvupyrähdyksen. Tässä iässä se vaan on leveyssuuntainen yleensä. Joten sitä kauhulla odottelen. Viime yönä tosin (en saanut kovin paljon nukuttua) kehitin itselleni jo luuvalon tai luusyövän. Että hyvästi vaan, julma elämä.
Mitäköhän ihmettä tästä elämästä oikein tulee? Pitää varmaan vaan katsoa ja odotella. Tänä aamuna vaaka 72,4kg ei mikään ihme eilisten syöpöttelyjen jälkeen. Pitää taas laittaa herkuttelu kuriin. Katoin eilen sellaista dokkaria, jossa ylipainoiselle teinipojalle laitettiin sellainen vyö vatsalaukun ympärille. Haluu kanssa!!!
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
tiistai 9. joulukuuta 2008
aikainen mato jne...
Aivan hullun aikaisin könysin tänään töihin. Ja oon jopa saanut töitäkin tehtyä. Jouduin kulkemaan julkisilla (yök, bussilla) tuolla ihanassa melkein lumisateessa. Takaisinkin ilmeisesti pitää suoriutua samalla kulkupelillä. Inhottavaa, kun on tottunut ettei tarvitse odotella mitään busseja tuolla tuulessa ja tuiskussa.
Mr S:llä tänään duunin pikkujoulut, en kyllä ymmärrä, mikä logiikka oli mennä autolla. Kuulemma meen sitten hakemaan sitä (siis BUSSILLA vai???). Ihan mukavaa tosin päästä ihan rauhassa siivoilemaan kotona. Mikäköhän siinä on, että se ei onnistu, kun toinen on kotona? Kummallista. Tosiaan varmaankin pystyy rivien välistä lukemaan, että joukkoliikenne ei välttämättä oo se mun juttu. Joskus teininä sitä tuli käytettyä ihan sujuvastikin, mutta siitä lähtien, kun mulla on ollut poikaystävänä/miehenä joku, jolla on auto, oon ihan sujuvasti ottanut sen auton käyttööni. Tai oikeastaan ne miehet on ihan tyrkyttänyt sitä. Että en kauheemmin mitään huonoa omaatuntoa aio ottaa siitä, että ajelen autolla, kun siippa kulkee bussilla. Ite on valintansa tehny. Että niin.
Tänä aamuna vaaka näytti 52,7kg. Eli ei kannata juopotella, se kostautuu. Plus Mr S yrittää ihan tosissaan ilmeisesti lihottaa mua, koska tekee tonneittain ruokaa ja loukkaantuu, jos en syö kaikkea. Enkä myöskään siis syö eilistä ruokaa... Eli nätisti kyllä laitoin eilen ruoan, jota en jaksanut syödä, jääkaappiin. Mutta ei ole kyllä aikomustakaan syödä sitä tänään. Katoin aamulla pakkaseen, siellä on vaihtarina kasvissosekeitto tai tomaattikeitto. Eli jommankumman syön tänään ja eilinen ruoka lentää hyvin jäähdytettynä roskiin. Kauheeta, ja afrikassa lapset nääntyy nälkään...
Selveni myös tämäniltainen suunnitelma, menen suoraan töistä hakemaan auton pois ja sitten ehkä illalla hakemaan mr S:n pikkujouluista. Jos siis jaksan. Voi olla, etten jaksa ja saa tulla taksilla...
Mr S:llä tänään duunin pikkujoulut, en kyllä ymmärrä, mikä logiikka oli mennä autolla. Kuulemma meen sitten hakemaan sitä (siis BUSSILLA vai???). Ihan mukavaa tosin päästä ihan rauhassa siivoilemaan kotona. Mikäköhän siinä on, että se ei onnistu, kun toinen on kotona? Kummallista. Tosiaan varmaankin pystyy rivien välistä lukemaan, että joukkoliikenne ei välttämättä oo se mun juttu. Joskus teininä sitä tuli käytettyä ihan sujuvastikin, mutta siitä lähtien, kun mulla on ollut poikaystävänä/miehenä joku, jolla on auto, oon ihan sujuvasti ottanut sen auton käyttööni. Tai oikeastaan ne miehet on ihan tyrkyttänyt sitä. Että en kauheemmin mitään huonoa omaatuntoa aio ottaa siitä, että ajelen autolla, kun siippa kulkee bussilla. Ite on valintansa tehny. Että niin.
Tänä aamuna vaaka näytti 52,7kg. Eli ei kannata juopotella, se kostautuu. Plus Mr S yrittää ihan tosissaan ilmeisesti lihottaa mua, koska tekee tonneittain ruokaa ja loukkaantuu, jos en syö kaikkea. Enkä myöskään siis syö eilistä ruokaa... Eli nätisti kyllä laitoin eilen ruoan, jota en jaksanut syödä, jääkaappiin. Mutta ei ole kyllä aikomustakaan syödä sitä tänään. Katoin aamulla pakkaseen, siellä on vaihtarina kasvissosekeitto tai tomaattikeitto. Eli jommankumman syön tänään ja eilinen ruoka lentää hyvin jäähdytettynä roskiin. Kauheeta, ja afrikassa lapset nääntyy nälkään...
Selveni myös tämäniltainen suunnitelma, menen suoraan töistä hakemaan auton pois ja sitten ehkä illalla hakemaan mr S:n pikkujouluista. Jos siis jaksan. Voi olla, etten jaksa ja saa tulla taksilla...
maanantai 8. joulukuuta 2008
pikkupäivitys
Ihan pakko lisätä, vaikka tänään jo aikaisemmin kirjoittelinkin. Voi apua, en voi uskoa, että pikkusiskolisko on siellä Utahissa. Kävin läpi sen kavereiden blogeja (juu, oon yks kyttääjä ja maailman uteliain ihminen) ja meinas tulla ihottuma ja ällötys. Ei kukaan voi olla noin jenkki!
Eihän pikkis susta tuu sellainen, eihän????
Eihän pikkis susta tuu sellainen, eihän????
maanantaiaamuna krapula ja vapina...
Oli kaverin tuparit/itsenäisyyspäivän juhlat. Oli todella kivaa, tosin hieman punastuttaa, tuntuu, että oli joku puheripuli. Selitin niin paljon kaikkea kaikille, että eiköhän siinä ollut sitten tän vuuen puhumiset tehty. Helppoa, eikö totta.
Kävi myös ilmi, että pikkusiskolisko pitää myös blogia, jota tietoa tosin ei ollut muistanut mulle asti mainita, joten jäin hieman kiinni siihen tässä aamulla. Oli ihan katkeransuloista lukea sitä. Ikävä on jo mahdoton! Me kuitenkin nähdään varmaankin jo helmikuussa, mutta kuitenkin! Ihan liikaa välimatkaa. En oo kerennyt edes kunnolla itkemään, on ollut niin kaikenlaista. Eikä se nähnyt edes meidän joulukotia!
Ilmeisesti tässä paikassa, jossa nyt oon, pitää tehdä töitäkin välillä, mutta sitä ennen aamukahvi. Tänä aamuna 72,5kg.
Kävi myös ilmi, että pikkusiskolisko pitää myös blogia, jota tietoa tosin ei ollut muistanut mulle asti mainita, joten jäin hieman kiinni siihen tässä aamulla. Oli ihan katkeransuloista lukea sitä. Ikävä on jo mahdoton! Me kuitenkin nähdään varmaankin jo helmikuussa, mutta kuitenkin! Ihan liikaa välimatkaa. En oo kerennyt edes kunnolla itkemään, on ollut niin kaikenlaista. Eikä se nähnyt edes meidän joulukotia!
Ilmeisesti tässä paikassa, jossa nyt oon, pitää tehdä töitäkin välillä, mutta sitä ennen aamukahvi. Tänä aamuna 72,5kg.
perjantai 5. joulukuuta 2008
Huomenna kaverin tuparit
Siskot väittää, että meillä on levottomia kavereita, kun kuulemma koko ajan ravataan jonkun tupareissa. Ei edes pitkään aikaa olla oltu missään. Viime aikoina ollaan oltu ihan vaan kotosalla. En edes muista, milloin viimeksi olisi ihan lähtemällä lähetty johonkin radalle. Olis mukava aina välillä. No on kyllä ihan kivakin huomenna mennä vähän muualle kun vaan kotona kökkiä. Vaikka on meillä kyllä ihan hullun ihana koti!
Tänään vaaka näytti 72,1kg. Kyllä tää tästä. Ens vuonna on jo alle 70. Pakko. Tavoitteena olis alle 60kg. Siihen on vielä matkaa. Niinkuin mr S sanoi, on vähän vaikeeta laihduttaa, kun en halua liikkua yhtään. Pakko vaan vielä karsia syömisiä. Eilen illalla kyllä söin pipareita kera sinihomejuuston, nam! Mutta vaan kolme. Ennen ois menny koko paketti molempia.
Kirjottelin pikkusiskollekin pitkän kirjeen sähköpostiin, mutta unohdin, että firman tyhmä internetpolitiikka estää sen lähettämisen, niin se sitten siitä. En vaan jaksa enää kirjotella uudestaan niitä kaikkia juttuja, kun tottakai se teksti hävisi. Tyhmä minä, kun mä tiedän, ettei täältä voi lähettää postia muusta kun työpostista. Että ihan saa itteensä taas syyttää.
Pikkusisko siis lähti eilen taas jenkkeihin. Pikkukoira menee perässä vasta. Ei oo kyllä meillä nyt hoidossa, meni yhdelle toiselle tyypille, joka on enemmän kotona. Mutta niin... töissä tosiaan oon, pitäisköhän tehdä jotain töitä muka?
Tänään vaaka näytti 72,1kg. Kyllä tää tästä. Ens vuonna on jo alle 70. Pakko. Tavoitteena olis alle 60kg. Siihen on vielä matkaa. Niinkuin mr S sanoi, on vähän vaikeeta laihduttaa, kun en halua liikkua yhtään. Pakko vaan vielä karsia syömisiä. Eilen illalla kyllä söin pipareita kera sinihomejuuston, nam! Mutta vaan kolme. Ennen ois menny koko paketti molempia.
Kirjottelin pikkusiskollekin pitkän kirjeen sähköpostiin, mutta unohdin, että firman tyhmä internetpolitiikka estää sen lähettämisen, niin se sitten siitä. En vaan jaksa enää kirjotella uudestaan niitä kaikkia juttuja, kun tottakai se teksti hävisi. Tyhmä minä, kun mä tiedän, ettei täältä voi lähettää postia muusta kun työpostista. Että ihan saa itteensä taas syyttää.
Pikkusisko siis lähti eilen taas jenkkeihin. Pikkukoira menee perässä vasta. Ei oo kyllä meillä nyt hoidossa, meni yhdelle toiselle tyypille, joka on enemmän kotona. Mutta niin... töissä tosiaan oon, pitäisköhän tehdä jotain töitä muka?
torstai 4. joulukuuta 2008
Hups, joulu on jo ovella
Tahti hieman hiipunut tuosta alkuajan innostuksesta. Mitähän tässä on kaikkea tapahtunut? Ainakin joulukuu alkoi, me koristeltiin mr S:n kanssa koti ihan "winter wonderland":ksi.
Pikkukoira oli aikamoinen täystuho! Jouduttiin telkeemään se päiväksi sellaiseen välikköön, jossa sitten oli ilmeisesti haukahdellut jonkin verran päivän mittaan. Mutta oli se vaan ihanuus, ja tuli lähdettyä ulos säällä kun säällä. Meille ei kyllä koiraa tule, se tuli selväksi. En vaan jaksa sitä likaa, jota siitä tulee. Joka päivä sai heilua imurin kanssa. Kun imurointi muutenkin on mulle ylivoimasta.
Mr S:n kanssa sujuu ihan ok, välillä on aika pahoja riitoja seksistä. Kenellä nyt ei olisi? Hankalaa, kun toisella on eri aikataulut kun toisella. Viime yönä valvottiin johonkin yhteen asti ja sitten kun herra oli saanut haluamansa, sammui ja jätti mut ihmettelemään että mitä tapahtui. Inhottavaa. Tosin kyllä se sitten aina korvaa törttöilynsä. Ostaa jotain kivaa=). Lähti aamulla työreissulle, saa nähdä, mitä on keksinyt. Joulukalenteriin oli jostain löytänyt ihanan pikkuruisen koristepeilin (kuusenkoriste). Sieltä on tullut myös kristallisydän myöskin kuuseen ja karkkia ja purkkaa. En olis ihan heti uskonut, että joskus joku mullekin tekee tollaista joulukalenteria. Aika ihanaa.
Kävin eilen ostamassa mekon kaverin tupareihin, jotka on lauantaina. Kokeilin ainakin kahtakymmentä eri mekkoa, kaikki oli ihan liian pieniä (kokoa L!!!!) vihdoin löysin kivan, joka mahtui (koko XL...) niin kotona yritin esitellä sitä mr S:lle, niin siinä olikin vetskari rikki. Tänään sitten palauttamaan sitä. Toivottavasti olis tilalle samanlainen. Jos ei oo, ni en sitten tiiä. Inhottaa olla läski! Varsinkin kun vielä muistaa, miten kivaa oli olla hoikka. Painonpudotus/elämänhallinta on vähän jotenkin liian vaikeeta, oon ollut aika tiukkana ruoan kanssa ja silti paino punnaa 72-73kg:ssa.
Vaikeeta!
Pikkukoira oli aikamoinen täystuho! Jouduttiin telkeemään se päiväksi sellaiseen välikköön, jossa sitten oli ilmeisesti haukahdellut jonkin verran päivän mittaan. Mutta oli se vaan ihanuus, ja tuli lähdettyä ulos säällä kun säällä. Meille ei kyllä koiraa tule, se tuli selväksi. En vaan jaksa sitä likaa, jota siitä tulee. Joka päivä sai heilua imurin kanssa. Kun imurointi muutenkin on mulle ylivoimasta.
Mr S:n kanssa sujuu ihan ok, välillä on aika pahoja riitoja seksistä. Kenellä nyt ei olisi? Hankalaa, kun toisella on eri aikataulut kun toisella. Viime yönä valvottiin johonkin yhteen asti ja sitten kun herra oli saanut haluamansa, sammui ja jätti mut ihmettelemään että mitä tapahtui. Inhottavaa. Tosin kyllä se sitten aina korvaa törttöilynsä. Ostaa jotain kivaa=). Lähti aamulla työreissulle, saa nähdä, mitä on keksinyt. Joulukalenteriin oli jostain löytänyt ihanan pikkuruisen koristepeilin (kuusenkoriste). Sieltä on tullut myös kristallisydän myöskin kuuseen ja karkkia ja purkkaa. En olis ihan heti uskonut, että joskus joku mullekin tekee tollaista joulukalenteria. Aika ihanaa.
Kävin eilen ostamassa mekon kaverin tupareihin, jotka on lauantaina. Kokeilin ainakin kahtakymmentä eri mekkoa, kaikki oli ihan liian pieniä (kokoa L!!!!) vihdoin löysin kivan, joka mahtui (koko XL...) niin kotona yritin esitellä sitä mr S:lle, niin siinä olikin vetskari rikki. Tänään sitten palauttamaan sitä. Toivottavasti olis tilalle samanlainen. Jos ei oo, ni en sitten tiiä. Inhottaa olla läski! Varsinkin kun vielä muistaa, miten kivaa oli olla hoikka. Painonpudotus/elämänhallinta on vähän jotenkin liian vaikeeta, oon ollut aika tiukkana ruoan kanssa ja silti paino punnaa 72-73kg:ssa.
Vaikeeta!
maanantai 20. lokakuuta 2008
Pattaya, koiran elämää...
Tulipa melkoinen tauko kirjoituksiin. Oltiin reilu viikko Thaimaassa, Pattayalla. Tulihan nähtyä, oli aikamoinen kulttuurishokki kyllä se meno ja meininki mitä siellä harrastetaan.
Parina päivänä oltiin rannalla, tosin isojen aurinkovarjojen alla, kun ei siellä voinut olla suorassa auringossa kovinkaan kauaa. Rannalle myös piti matkustaa hieman, kun paikalliset roskaa sitä mertansa ihan kovalla kädellä. Piti paatilla matkustaa läheiselle saarelle, jotta pääsi uimaan puhtaaseen veteen. Kerrankin pääsin suorilta mereen. Ihanan lämmintä vettä! Muina päivinä käytiin shoppailemassa, eläintarhassa, mini-siamissa (pienoismalleja maailman nähtävyyksistä) ja vaan katoltiin ja ihmeteltiin sitä kaupungin hallittua kaaosta.
Pari päivää ennen kun lähdettiin kotia kohti, vilustuin siitä hotellihuoneen ilmastoinnista. Sitä vilustumista kesti melkeinpä tähän päivään asti. Viime viikolla myös lääkärikeikkaa silmä- ja virtsatietulehduksen takia. Nyt on lääkekuurit päällänsä. Onneksi auttoi. On niin kurja sairaus toi virtsatie tai -rakon tulehdus.
Eilen pikkukoira tuli meille hoitoon! Saa nähdä, mitä on tuhonnut kun pääsee töistä kotiin... toivottavasti osaisi hieman käyttäytyä. Yö oli aika levoton, kun pikkukoira oli ihmeissään, että missä on ja missä pitäisi nukkua. Mä olin ihan herkkänä kuuntelemassa koko ajan, ettei vaan tee tuhojaan.
Sillä pikkasella on kennelyskä. Toinen hinkuu ja vinkuu ja yskii niin kovin. Tosin ainut, milloin yskii, on, kun innostuu jostain. Pitää yrittää olla ihan vaan rauhassa sen kanssa. Eikä saa viedä mihinkään koirapuistoon eikä saa tehä pitkiä lenkkejä. Eli sinänsä aika kurja juttu, kun meillä on niin kivat koirankävelytyslenkit, mutta eihän pikkukoiraa saa kipeenä sillä lailla kovin kävelyttää. Ja pitäisi antaa vaan pehmeetä ruokaa. Mitä ihmeen pehmeetä ruokaa? Kai jotain puuroa? Ja kaupassahan on niitä sellasia purkkiruokia, jotka mun käsityksen mukaan on pehmeitä? On tää vaikeeta tää kipeen koiran hoito...=)
Parina päivänä oltiin rannalla, tosin isojen aurinkovarjojen alla, kun ei siellä voinut olla suorassa auringossa kovinkaan kauaa. Rannalle myös piti matkustaa hieman, kun paikalliset roskaa sitä mertansa ihan kovalla kädellä. Piti paatilla matkustaa läheiselle saarelle, jotta pääsi uimaan puhtaaseen veteen. Kerrankin pääsin suorilta mereen. Ihanan lämmintä vettä! Muina päivinä käytiin shoppailemassa, eläintarhassa, mini-siamissa (pienoismalleja maailman nähtävyyksistä) ja vaan katoltiin ja ihmeteltiin sitä kaupungin hallittua kaaosta.
Pari päivää ennen kun lähdettiin kotia kohti, vilustuin siitä hotellihuoneen ilmastoinnista. Sitä vilustumista kesti melkeinpä tähän päivään asti. Viime viikolla myös lääkärikeikkaa silmä- ja virtsatietulehduksen takia. Nyt on lääkekuurit päällänsä. Onneksi auttoi. On niin kurja sairaus toi virtsatie tai -rakon tulehdus.
Eilen pikkukoira tuli meille hoitoon! Saa nähdä, mitä on tuhonnut kun pääsee töistä kotiin... toivottavasti osaisi hieman käyttäytyä. Yö oli aika levoton, kun pikkukoira oli ihmeissään, että missä on ja missä pitäisi nukkua. Mä olin ihan herkkänä kuuntelemassa koko ajan, ettei vaan tee tuhojaan.
Sillä pikkasella on kennelyskä. Toinen hinkuu ja vinkuu ja yskii niin kovin. Tosin ainut, milloin yskii, on, kun innostuu jostain. Pitää yrittää olla ihan vaan rauhassa sen kanssa. Eikä saa viedä mihinkään koirapuistoon eikä saa tehä pitkiä lenkkejä. Eli sinänsä aika kurja juttu, kun meillä on niin kivat koirankävelytyslenkit, mutta eihän pikkukoiraa saa kipeenä sillä lailla kovin kävelyttää. Ja pitäisi antaa vaan pehmeetä ruokaa. Mitä ihmeen pehmeetä ruokaa? Kai jotain puuroa? Ja kaupassahan on niitä sellasia purkkiruokia, jotka mun käsityksen mukaan on pehmeitä? On tää vaikeeta tää kipeen koiran hoito...=)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)