Mitäs tänään?

No tämähän se päällimmäisenä taitaa olla melkein koko ajan mielessä:

U:sta tulee isoveli jossain lokakuun lopulla (tai kuulemma melko suurella todennäköisyydellä marraskuun puolella, nämä alkuraskauden supistelut kun neuvolan tädin mielestä johtavat useimmiten lasketun ajan ylittämiseen ja reippaasti. Että kiitti näistä...)

U:lle ei vielä olla alettu kertoilemaan asiasta, mutta piakkoin sekin pitää tehdä. 

Mr S on ollut maailman huomaavaisin ja ihanin mies tämän raskauden aikana, ei tarvitse kuin vähän vihjata, että jotain tekis mieli tai että nyt tarvitsee lepuuttaa, niin johan mr S käy kaupassa tai leikkii U:n kanssa, että saan laittaa pitkäkseni. Katsotaan nyt, kauan tätä huomaavaisuutta kestää... Nautin kyllä nyt joka hetkestä! (Ja tietenkin huomioin takaisin niissä määrin kuin hormoneiltani kykenen ja muistan.)

U tänä aamuna huomatessaan mun yöpöydällä mynthon-rasian: 'yskii'. Mä kysyn, että onko kova yskä? U siihen, että kyllä. Varmaan tarvitsee yskänlääkettä. Mä siihen että jaaha, tuollaisen pastillin vai? U: mikä se pastilli on? Minä: se on sellainen kurkkupastilli. U: mulla tuli kurkku!

Ei saanut tänä aamuna pastillia, mutta yritys oli kyllä mainio:) Muutenkin on nyt niin ihanassa, kamalassa iässä. Jutut on niin hauskoja, mutta tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. Enkä yhtään ymmärrä, mistä toi itsepäisyys on tullut... 😏

Sellasia mulle tänään. Huomenna äitienpäivä, anoppi (onneksi) reissussa niin on yksi paikka vähemmän ravattavana. Sain jo U:n tekemän lahjan, ihana värikäs käsikoru. Vielä kun saisi sitä pitää, U kun omi sen itselleen heti...