Voisko painaa stoppia ja ehkä hieman kelata taaksepäin? Eilen kyläiltiin ja illalla vähän tapeltiin (taas vaihteeks...). Tänään aamusta äiti soitti, että sisko on sairaalassa, keuhkoveritulppa. Pysäytti. Onneksi ilmeisesti ajoissa todettu. Tuli vaan tajuntaan tää ihmisen kuolevaisuus. Eilen kun vielä ärsyynnyin siskon halailusta ja samojen viittomien toisteluista. Tänään tajusin, että olisi saattanut olla viimeiset halit kyseessä.
3 kommenttia:
Voi ei... Tämä elämä on juuri tällaista, ei tiedä, milloin potku tulee. :(
Uskoa parempaan huomiseen. Varmasti se tulee.
Kiitoksia. Huomenna on päivä uus... Vaikeinta on katsoa, kuinka äiti on hätää kärsimässä. Toivottavasti tilanne selviää (tuli vähän kierrepalloa, sydän onkin ilmeisesti viallinen ja tarvitsee leikkausta) pian.
Kun vaan muistaisi olla iloinen niistä pienistä hetkistä, teoista, iloista.
Varmasti kaikki selviää parhain päin. Ja Suomessa saa loistavaa hoitoa, oli ongelma mikä tahansa.
Armoa myös itsellesi. Olemme kaikki vain ihmisiä, kukaan ei ole täydellinen joka hetki. :)
Lähetä kommentti