avuton

U heräsi viideltä. Että vähän väsyttäis. Eikä asiaa yhtään auta se, että nukuin todella levottomasti, nähden painajaisiksi luettavia unia.

Kaveripariskunta kera westikoiransa on meillä pitkitetyllä visiitillä, kunnes pääsevät takaisin kuivatettuun kämppäänsä (vesivahingot kummittelevat taas, tällä kertaa hieman nurkan takaa yllätettynä). Eilen sitten naispuolinen henkilö kertoi, että miehensä on löytänyt toisen naisen. Työmatkalla oli rakkaus syttynyt ja nyt on toisella naisella häät peruutustilassa, tää miekkonen miettii muuttoa toiseen maahan ja silleen. On se perkele, ettei ihmiset kestä arkea! Koska sitähän toi on. On niin vaikeeta ja onnetonta ja sitten tulee uus ihana ihminen, joka pelastaa kaiken (muutamaksi vuodeksi) kun on niin rakastunut ja onnellinen. Ja sama uudestaan. No joo, oon ehkä hieman puolueellinen, kun tulee niin ne omat fiilikset pintaan. Ja vaikee olla kummankaan "puolella" loppuviimein, mitä jos ne tosiaan on olleet aivan loputtoman onnettomia ja tämä on oikea ratkaisu? Sen vaan sanon, ettei se miekkonen löydä toista naista, joka kestäisi sen kanssa arkea. On sen verran hankala ihminen hän. Ja mulla on oikeus sanoa, oon sen kundin tuntenut niin kauan. Että tällaiset asiat hieman verotti yöunia. Oli vaivaantunut tunnelma täällä eilen illalla, ainoa, joka ei tajunnut mistään mitään, oli mr S. Tätä iltaa odotellessa...

Jaa, U:lla taas vaihteeksi paskavaippa, vasta kolmas tälle aamulle.