möyrintää

tyyppi on melkoinen menijä, sunnuntaina illalla ihan oikeesti tunsin ekaa kertaa kunnolla kuinka se möyrys menemään. Sen jälkeen pariin otteeseen oon tuntenu sen möykkäyksen tuolla vatsassa. Mutta pientähän tää vielä on, kohta se oikeesti tuntuu ja potkii mua urakalla. Pitänee nauttia nyt kun vasta pikkasen kutittelee.

Lauantaina mentiin sitten yhdelle kaveripariskunnalle, syötiin ja käytiin keilaamassa. Ihan kivaa, paitsi että se kaveripariskunnan miekkonen oli ilmeisesti saanut jonkun pienen aivotärähdyksen tai sitten sillä alkoi vatsatauti. Se tyhjenteli pariinkin otteeseen siinä =( no toivottavasti toipui siitä. Oli siis ollut aiemmin päivällä thaiboxaamassa veljensä kanssa (ja tietty ilman kypärää, fiksu).

Ei kummempia. Kolmatta päivää päänsärkyä pukkaa, tää on mallia ei auta lääkkeet. Toisaalta ihan niitä parhaita roppejahan ei nyt saa ottaakaan, että ihan vaan lepuuttamalla ja valoa välttelemällä mennään. Maanantaina olin pimeessä makkarissa töiden jälkeen n. neljä tuntia. Eilen päätin olla välittämättä tästä särystä ja lähdin mr S:n mukaan talolle ja rautakauppaan. Ei auttanut, tänään olo on kun jyrän alle jäänyt. Että lepoa taas töiden jälkeen =(

Tuli tossa mieleen, että pitää ihan oikeesti varoa, mitä toivoo. Se voipi toteutua. Muistelin eilen, kun ajeltiin rautakauppaan, kuinka intona olin pienenä parhaan kaverin ja sen porukoiden kanssa rautakaupassa aina mukana. Olisin halunnut vaikka joka päivä käydä K-raudassa. No nythän pääsisin vaikka monta kertaa päivässä kaikkiin eri rautakauppoihin, ei tartte enää tyytyy pelkkään K-rautaan (vaikka sitä kyllä käytetäänkin melko paljon, sieltä saadaan melkein parhaat rabatit, kun yks tuttu on siellä töissä). Että lapsuuden toivetta tässä toteuttamassa ;)

Aurinko paistaa, tosi kiva muuten, mutta tää mun päänsärky ei nyt yhtään tykkää moisesta ilmiöstä.