Käytiin lauantaina kattomassa vaaria sairaalassa. Sillä oli just joku lääketiputus käynnissä, aluksi jutteli ihan järkeviä. Mutta kun koko pullo oli mennyt lääkettä, alkoi jutut hämärtyä melkoisesti. No onneksi on ihan kivuton ja leikkaus oli onnistunut. On se kyllä sellainen teräsvaari että!
Niin, siitä hippaamisesta sitten... Olin joskus yhden aikoihin kotosalla. Enkä tanssahdellut ehkä yhtään=( tuli huono olo, en kauheasti juonut mutta toi ruokahuolto oli ollut puutteellista kyseisenä päivänä, joten... Milloinkohan mä opin? Mr S läksytti mua, totesi, että kyllä välillä saa olla tollasia mutta mulla on ollut liikaa. Kotiin kun tulin, tuli paha olo, eilen aamulla vielä syleilin posliinia en edes tiedä kuinka monta kertaa. Vihdoin kahden jälkeen revin itseni ylös sängystä. Lähdettiin omakotimessuille. Siellä nyt ei kauheesti ollut mitään uutta tai ihmeellistä, mutta tulipahan käytyä. Sieltä mäkin kautta moikka Travista. Onneksi alkoi elämä helpottamaan siinä vaiheessa. Tänään aamulla (tai no aamulla ja aamulla, puolenpäivän aikaan) jouduin vielä pakottaa pari palaa leipää alas, kun tuntuu, että jatkui vielä ällötys. Kurja juttu.
Näin maanantaisin on melkein mukavaa olla työtön paska, venyn ja vanun ympäri kämppää tekemättä juuri mitään, nautiskellen siitä, ettei tarvitse sykkiä mihinkään suuntaan. Ne loput kuus päivää onkin sitten jo jotain ihan muuta. Onneksi tänään oli tullut vielä viimeiset lomarahat entisestä työstä, nyt vielä odottelen kassasta päätöstä päivärahasta. Sekin saisi tulla pian...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti