sanoin heipat työpaikalle jo nyt. Eli saikkua kolme viikkoa, jonka jälkeen pitämättömät lomat päälle. Palautin avainkortin, puhelimen (joka sopivasti just tilttas viime perjantaina) ja keräsin kamani. Heipat sanoin parille duunikaverille, mutta muuten melko ääneti häippäsin.
Saikun syynä ei oo mitään kauheen dramaattista, vaan pää menee niin ylikierroksilla, että oli pakko jättää yks muuttuva osio pois tästä, jos vähän helpottais. Parin viikon päästä on yks työhaastattelu, pitää alkaa nyt vielä isommilla kierroksilla etsimään töitä.
Nyt tosin tän päivän vaan lököilen, yritän tyhjentää pään kaikesta siitä paskasta, jota tossa duunissa tuli niskaan. Keräillä itteeni ja kattoo eteenpäin. Vakuuttaa itelleni, ettei mussa ollut niinkään vikaa, vaan työyhteisö ei ollut täysin terve. Tai en vaan sopeutunut sinne.
No joo, aivotonta telkan töllöttämistä tiedossa, pikku lenkki olis hyvä myös tehdä. Lääkäri muistutti liikunnan tärkeydestä masennuksen hoidossa. Mr S on köpiksessä huomiseen, voipi olla Pacolla ja mulla taas pizzapäivä;)
2 kommenttia:
lyhyeen loppu luukut sitte.
mut hyva et saat nyt breikin ja ihan varmana loydat just kohta mahtityopaikan!! :)
jep, ihan ku kakarana, avasin vikat luukut kaikki kerralla ja ahmin samantien suklaat poies. Toivottavasti pian saan mahtityöpaikan, koska mr S on jo keksinyt mulle gaziljardi asiaa, jotka pitäis tehdä, koska oon päivät pitkät vaan vapaalla...
Lähetä kommentti