ulkonakin vähän aurinko paistelee... tänään soittivat mulle suuren suomalaisen leipomon tuotekehittäjän paikasta. Haastattelu olisi 15. päivä. Nyt jo alkoi jännittämään, en oikeastaan tiedä, miten kestäisin taas uuden pettymyksen. Mutta nyt ei ajatella niin. Nyt ajatellaan niin, että mä meen hoitamaan homman kotiin ja saan uuden, kivan työn ja lisää liksaa;)
Eilinen oli melko pohjalla-olo päivä. Kun huomaa miettivänsä, että voisko vaikka tulla kipeäksi (siis ihan kunnolla kipeäksi, ei mitään flunssanpoikasta) että saisi olla töistä pois, alkaa olee vähän liian syvällä. Onneksi kuitenkin mr S onnistui edes jonkin verran takomaan järkeä tai jotain päähän, ettei nyt ihan saikkukamaa oo.
Traviksen iskä soitteli eilen, oli T herännyt yöllä huutelemaan mr S:ää. Myös aamulla olisi halunnut vaan mr S:n autoon, eikä ollenkaan pappa bil! Babarin alkumusa myös oli kovassa vaatimuslistassa (mä kuulin sen kiljunnan toiseen huoneeseen, vaikka mr S oli puhelimessa.) Tätä alkumusaa siis kuunneltiin lauantaina päättymättömällä kasetilla melko pitkään.
Jos tänään pääsis ajoissa töistä? Kuoroon ei jaksa mennä...
2 kommenttia:
Nonni, hyva!
Oot vaan siella oma vallottava ittes, ni napsahtaa :D Ja jos ei napsahda, ni niitten oma hapeeeeeee. Aurinko sais tulla tanneki kyl kylailee.. viikonloppuna tuli taas lunta taivaan taydelta, huoh.
täällä sataa taas... toisaalta ihan hyvä, niin vois noi viimoisetkin lumet lähtee. (ha, ne mitään mihinkään mee, juhannuksena vielä toppatakissa lasketaan pulkkamäkeä!)
Saako jo lähtee kotiin? Jos väsyttää?
Lähetä kommentti