epätoivo

alkaa pikkuhiljaa iskemään aikamoinen epätoivoisuus työpaikan suhteen. Aiemmin työpaikkoja hakiessani oon lähestulkoon samantien löytänyt sen mulle just sopivan ja melkeinpä poikkeuksetta myös päässyt haastatteluun ja saanut sen työpaikan. Nyt ei edes haastatteluihin ole tullut kutsuja vaikka hakemuksia lähtee viikoittain. Ahdistaa. Vaikka koko ajan yritän pitää mielessä sen, että ei ole vielä mikään paniikki, sopimusta on jäljellä yli puoli vuotta. Mutta silti! Jos jo henkisesti on varautunut paikan vaihdokseen, ahdistus on suunnaton kun mitään ei tapahdu! Pitää vaan olla onnellinen, että on edes työpaikka. Kaikilla ei välttämättä ole.

Ajatukset on villiintyneet jopa niin paljon, että semivakavissaan suunnittelen oman leipomon pystyyn pistämistä. Sieltä sais muffinsseja (sellasia isoja, kuorrutettuja) ja tilauksesta kakkuja. Eilen jopa puolihuolimattomasti katselin kaupungin vuokratiloja, millaiseen paikkaan kyseisen lafkan voisi pystyttää... Eipä tää nyt ihan vakavissaan ole, ei musta vältsisti olis yrittäjäks. Ainahan sitä voi haaveilla.

Nyt kotiin päikkäreille!