Ei nyt oikein muutenkaan voi selittää sitä kummallisuutta, että eilen venyi kahteen asti nukkumaan meno, ja seitsemältä oon ihan tikkana ylhäällä.
Häämatka alkoi tornadolla ja päättyi vatsatautiin. Tornado liippas läheltä, vatsatauti osui kohdalle. Perjantaiaamuna luulin, että kyseessä on vaan lievä kapula, jonka syyksi kumosin ensimmäiset neljä vessassakäyntiä. Mutta sitten kun koko päivän yrjö lens ja toisesta päästä myös, niin... ei ihan mennyt enää kapulan pikkiin. Onneksi lauantaina ei enää sentään yrjö tullut. Tosin yökkäilin kyllä parissakin vessassa... Että oli ihan hyvät fiilikset sellaiseen 24 tunnin lentokonematkaan.
Matka meni sitten kyllä suhteellisen kivuttomasti, kotona on ihanaa, Paco on kiukkuinen, pyykkiä on melkoisesti, oma sänky, tyyny, suihku, tietokone ja vaan ylipäänsä normaalius on kivaa. Vaikka matkailu/lomailu on aina mukavaa, kotiinpalaaminen on kyllä pitkiltä reissuilta varsinkin melko kivaa. Paitsi että kohta pitää alkaa keksiä aamupalaa, eikä meidän kodin/papukaijan vahti ole ollut mikään varsinainen kodinhengetär täällä... Pacon kakkaa mielenkiintoisissa paikoissa. Rättiä käteen vaan.
Onneksi tänään vielä vapaapäivä, huomenna alkaakin sitten arki. Töistä pitäisi selviytyä sen verran nopeasti, että kerkeisi kuoroon ja ranskantunnille. Ranskantunnista puheenollen, sinne pitää tehdä vielä läksytkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti