niin erakko kun oon aina ollut, en osaa enää nauttia yksinolosta! Tuntuu, että sekoan kohta. Onneksi huomenna on pakko lähteä ulos täältä (kävin kyllä tänään kaupassa, muttei sitä lasketa, koska meinasin kualla.) niin siis lekuriin hakee saikku perjantaiks ja sitten parturiin. Eipä olis paljon parempaan kohtaan tää flunssa iskee. Perjantaina pitäis olla nättinä ja jaksaa juhlia. Kokeilin perjantain asua ja luulenpa, ettei tartte enää syyä mitään. Kiva.
Kukaan ei edes soita mulle (äitiä ei lasketa). Pitää varmaan alkaa ahdisteleen kavereita. Soitella kuulumiskierros läpi. Kun telkkarista tulee vaan sontaa.
2 kommenttia:
no et oo enaa erakko... tai millonhan sa oikeesti oisit ollu yksin? ja nauttinu? viimekski itkeskelit yhen illan yksinoloa vaikka olit ihan terveena...
ma oon melkein aina yksin, ni oon tottunu. Oon kato oppinu tykkaamaan omasta seurastani, ku on pakko...
no äh, älä ny ala... Joskus välillä nautin. Ainakin siis vaikka seuraavan kerran kun oon yksin? Koska silloin varaudun. Ostan jonku kirjan vaikka.
Toiset ei oo vaan niin hyvää seuraa edes itellensä. Sä oot niin hyvä tyyppi, että tottakai nautit myös omasta seurastas! Mutta kun on tällanen vähän tylsempi yksilö, niin ranteethan auki meiningillä piakkoin mennään. Onneksi tänään loppuu yksinäisyys.
Lähetä kommentti