ei, oli oikeasti ihan mukavaa, että entinen duunikaveri soitteli ja kyseli masennuslääkityksestä. Kuitenkin ihan huippuhyvä tyyppi, mielelläni sen kanssa puhuin tänä aamuna. Harmi vaan, että oli kovin maassa. Saikulla ja lähestulkoon siis pakkohoitokamaa. Sentään pahimmat itsetuhoajatukset kuulemma vähentyneet. Oli aloittanut lääkityksen (taas) ja elämä kai pikkuhiljaa taas voittaa. Yritin kertoa, että se terapia (jopa se pakkohoito) olisi ihan oleellisen tärkeää tossa vaiheessa.
Töissä oli tänään tulityökorttikoulutusta. Olen kai nyt tulityöturvallinen ;).
Ahdistaa hieman taas vaihteeksi tekemätön inssityö (äsken jopa avasin sen ja hieman kirjoittelinkin). Hääbilejärkkäilyt kun olis niin paljon kivampia juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti