sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

sunnuntaiaamu

miekkonen vielä nukkuu, kohta meen sen viereen myös vielä köllimään. Perjantaina olin sen kaverin luona, joka on eroamassa miehestään (tosissaan kerkes vuoden olee naimisissa). Juotiin vähän viintä. Meitä oli kolme tyttöä, ei ollut mikään maailman hilpein tyttöjen ilta. Vaikkakin ei mistään tylsimmästäkään päästä. Rankkaa vaan, kun ajattelee miten vähän aikaa niiden häistä on.

Mr S heitti mut sinne ja tuli hakemaankin. Kai jotain kinaa sitten illalla tuli, mutta ei sen suurempia. Lauantaiaamusta tehtiin tällainen:


Käytiin hakemassa kiinalaista ja mentiin katsomaan kolmea uutta ihmistä: uutta äitiä, uutta isää ja uutta vauvaa. Oli ihan mukavaa, mutta matkalla takaisinpäin mr S huomautti, etten oo enää yhtään sama ihminen, kuin silloin kun tavattiin. En halua naimisiin (haluanhan, en vaan jaksa jankuttaa aiheesta) enkä halua lapsia (myös ei niin totta, mutta mua ihan oikeesti on ruvennut pelottamaan ajatuskin odotuksesta/synnytyksestä). Eikä nää ihmisten kertomat synnytystarinat oikeesti auta asiaa. Se on kuitenkin mun kroppa, jolle ne kaikki muutokset tapahtuisi, jos olis raskaana. Ja kun mun on muutenkin niin vaikeeta hallita tätä kroppaa, se ei suostu laihtumaan, eikä aika paranna haavoja... arvet on tosi näkyviä ja välillä tosi kipeitä. Miten ihmeessä voisin ikinä parantua jostain niin brutaalista kuin synnytyksestä? Mua ihan oikeesti pelottaa ajatus.

Eilen illalla käytiin tossa läheisellä rannalla (siis me asutaan aivan lähellä tosi kivaa uimarantaa, eikä olla käyty siellä aikaisemmin???) mr S lennätti leijaa. Mä katselin vieressä, kun isoa miestä lapsetti. Tänään ehkä mennään ostamaan sille isompi leija.

Illalla katottiin Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Onneksi ei käyty leffateatterissa kattomassa sitä, mä vaan itkin ja itkin ja itkin. Mutta oli niin hyvä leffa. Ja oli ihanaa sen jälkeen olla kullan kainalossa pusuttelemassa, kun se kuiskutteli mulle, että sillä on hyvä olla. Niin mullakin.

Nyt sen viekkuun vielä köllimään, olemaan laiska. Kohta aamupalaksi croissantit ja fetapasteijat, nam!

2 kommenttia:

Sanni kirjoitti...

ihana toi vauvajuttu. muakin pelottaa raskaus, vaikkakaan ei oo mitenkaan ajankohtanen juttu ees.

Sanni kirjoitti...

olit yolla mun unessa. voitko tulla kylailee useemminki? ikava. :(