koulussa meni ihan semihyvin, jopa ehkä ymmärsin jostain jotain? Tai sitten vaan luulen ymmärtäneeni. Ihan sama, lopputuloksena hyvä mieli. Opettaja höpötteli hassuja, on hauska miekkonen.
Eilen illalla oli pahempi mieli. Mr S oli moottoripyörän kanssa ulkoiluttamassa erästä tyttöä. En yleensä oo mustis, ja mulle kuitenkin tarjottiin myös ulkoilua moottoripyörän selässä, mutta kun vielä kymmenen jälkeen odottelen miekkosta kotia, niin ei kiva. Olivat kuulemma vaan ajelleet ja löytäneet itsensä Tammisaaresta. Ja siellä kahvilla jne.
Oon mustis sille tytölle. Kuitenkin. Se elää ja tekee ja menee, vaikka onkin tällä hetkellä saikulla masennuksen takia. Ja mustis siitä tytöstä, mr S:n takia. Kuitenkin söpö/nätti, lyhyt tyttö, juuri sellainen, josta mr S tykkää. PÖH. Pitää vaan yrittää olla olematta. Ei se mitään auta. Toista ei kuitenkaan omista.
pikku sikretti loppuun: aion ehkä ottaa pikku nokkaunet täällä töissä, sitten kun vihdoin jään yksin tänne. Nyt ainakin tuntuisi vähän siltä...
2 kommenttia:
hhahahahaaaa, nokkaunet toissa. oot ehka saanu jonkinmoisia aiti-geeneja kun tollain vaan nokkaunia ottelet ;) aah, inhottavaa olla mustasukkanen.. kun tietaa etta ei ees mitaan oo, mutta kun ei vaan voi sille mitaan. ymmarran, ku ittekki oon semmonen, enka haluis!
eikä edes voinu ottaa, kun täällä oli joku ihme iltavuoroihmisiä täynnä, jotka teki miinuksia pois. Että näin. Vaikka nyt vihdoin taidan olla yksin täällä (ZZZzzzzZZ) =)
Lähetä kommentti