Meiän vauva on jo pitkään päässyt ympäri lattioita pyörimällä, mutta eilen päätti sitten ottaa perinteisemmän lähestymisen tähän liikkumisasiaan. Hitaasti, mutta varmasti lähti ryömimään. Kohti mun lakattuja varpaankynsiä :) Ne olis ollu ihanaa saada meinaan suuhun, nakerrella hieman. Meillä ei tule olemaan yhtään ehjää puista huonekalunjalkaa ton monsterin jäljiltä. Kaikkea se järsii menemään.
Ollaan lomailtu nyt lasten kanssa reilu kolme viikkoa, perjantaina mr S liittyi myös meihin lomalaisiin. Eilen jo tosin ärähdin, että olis paljon helpompaa, jos se ei olis kotona. Kun sillä on niin paljon projekteja ja asioita hoidettavana, että joutuu koko ajan lapsia vahtimaan etteivät mene sotkemaan herran juttuja... No, kyllä tää tästä. Ja huomenna lähdetään reissuun! Mennään Kolmårdeniin. En oo ikinä käynyt, eikä ole sen vertaa edes kiinnostanut että olisin ollut tietoinen, millainen paikka varsinaisesti on. Tänään vähän googlettelin ja näyttää oikein mainiolta lomakohteelta:) U odottaa erityisesti Bamsen näkemistä. Ehkä nyt jo uskaltaa mennä kymmentä metriä lähemmäksi hahmoja? Vähän on ollut arka poika tuollaisten asioiden suhteen.
Jotenkin arki (loma siis) rullaa tällä hetkellä melko ok, niin eipä ole kummempia kirjoitettavia. Kaikki hyvin. Toistaiseksi.
Yläkerran remppa hyvällä mallilla, kohtahan sitä pitää alkaa miettimään että missä sitä seuraavaksi haluais asua? Ehkä sitten loman jälkeen... Ainakin sellaisessa paikassa, jossa olis vähän enemmän lähistöllä noita pokemoneja :D (kyllä, olen hurahtanut ja harmittaa vietävästi, että lähialueet on tyhjinä moisista örkeistä, U kun ei vielä jaksa kovin pitkiä lenkkejä edes pyöräillen tehdä. Itse käppäilisin mielellään vähän pidemmällekin).
Mr S komensi U:ta äsken: 'Eikö tullut maha täyteen ruoasta?' U: 'Sain myös jälkiruokaakin, jätskin!' mr S: 'No eikö tullut maha täyteen?' U:'???' mr S: 'no kun pitää syödä räkää! Miksi sä syöt sun räkää?!' U: 'Koska se palantaa vastustuskykyä!'
Me mr S:n kanssa vedet silmissä hihitettiin U:n vastaukselle. Eipä tohon nyt voi oikein mitään sitten sanoa...
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
tiistai 28. kesäkuuta 2016
Hääpäiviä
Olin pari viikonloppua sitten juhlimassa kaverin polttareita, eli tavallaan juhlistamassa heidän tulevaa hääpäivää. Polttarit meni odotettua paremmin, ennakkoasenne saattoi olla hieman huono. Onneksi hienosti meni. Vastasin morsiussaunasta, sinänsä koomista, koska itse en sauno. Mutta hauskempaa oli kuin olin odottanut ja väsymys oli kova näiden pirskeiden jälkeen.
Toissapäivänä, sunnuntaina, oli vanhempien 50-vuotishääpäivä, kultahääpäivä. Eivät juhlineet, mutta käytiin siskojen kanssa heitä hieman muistamassa. Annettiin lahjakortti kylpylään ja kerrottiin, että maanantaina mennään vielä kaikki yhdessä syömään.
Eilen siis käytiin Helsingissä siskosten ja vanhempien kanssa eräässä ravitsemusliikkeessä nauttimassa hyvä päivällinen. Alussa kohotettiin malja vanhemmille ja syötiin (melkein koko porukka) pitkän kaavan mukaan. Oli melko harvinainen tilanne, yksi siskoista vaan uupui. Vanhin sisko lähti tänä aamuna takaisin kotiinsa rapakon taa, josta nuorin sisko onneksi saapuu jo ihan pian lomailemaan tänne koto-Suomeen.
Olihan katkeransuloinen hetki eilen, isä piti pienen puheen jopa. Skoolasi seuraaville viidellekymmenelle vuodelle. Mutta vanhojahan nuo vanhukset jo on, äiti varsinkin alkaa näyttää merkkejä jo vanhuudestaan. Vaikka me siskot nauretaan sen höpsöydelle, välillä hermostuen sen oikuille ja jutuille, niin varmasti kaikki meistä on sisimmässään melko huolissaan. Ei ole enää montaa vuotta (tai välttämättä edes kuukautta, sen verran oli sekavaa juttu jo eilen...), kun äiti ei enää pärjää kotona. Muisti sillä heittää niin pahasti, että jutut pitää toistaa monta monituista kertaa ja huomenna uudestaan. Toivottavasti isä vielä hetken jaksaisi, rankaksihan tuollainen käy...
On tää elämä suunniteltu pirullisesti. Kun on itsellä pienet lapset, uraa pitäisi tehdä, ruuhkavuodet pahimmillaan (ja varmaan jossain vaiheessa vielä talonrakennusta taas pukkaa), niin siinä välissä tulee vielä vanhemmista huolehtiminen päälle. Turha toisaalta etukäteen murehtia, asiat otetaan sitten vastaan, kun ne tulee.
Kunnioitettava määrä avioliittovuosia kyllä heillä, katsotaan mihin lukuun itse pääsee...
Toissapäivänä, sunnuntaina, oli vanhempien 50-vuotishääpäivä, kultahääpäivä. Eivät juhlineet, mutta käytiin siskojen kanssa heitä hieman muistamassa. Annettiin lahjakortti kylpylään ja kerrottiin, että maanantaina mennään vielä kaikki yhdessä syömään.
Eilen siis käytiin Helsingissä siskosten ja vanhempien kanssa eräässä ravitsemusliikkeessä nauttimassa hyvä päivällinen. Alussa kohotettiin malja vanhemmille ja syötiin (melkein koko porukka) pitkän kaavan mukaan. Oli melko harvinainen tilanne, yksi siskoista vaan uupui. Vanhin sisko lähti tänä aamuna takaisin kotiinsa rapakon taa, josta nuorin sisko onneksi saapuu jo ihan pian lomailemaan tänne koto-Suomeen.
Olihan katkeransuloinen hetki eilen, isä piti pienen puheen jopa. Skoolasi seuraaville viidellekymmenelle vuodelle. Mutta vanhojahan nuo vanhukset jo on, äiti varsinkin alkaa näyttää merkkejä jo vanhuudestaan. Vaikka me siskot nauretaan sen höpsöydelle, välillä hermostuen sen oikuille ja jutuille, niin varmasti kaikki meistä on sisimmässään melko huolissaan. Ei ole enää montaa vuotta (tai välttämättä edes kuukautta, sen verran oli sekavaa juttu jo eilen...), kun äiti ei enää pärjää kotona. Muisti sillä heittää niin pahasti, että jutut pitää toistaa monta monituista kertaa ja huomenna uudestaan. Toivottavasti isä vielä hetken jaksaisi, rankaksihan tuollainen käy...
On tää elämä suunniteltu pirullisesti. Kun on itsellä pienet lapset, uraa pitäisi tehdä, ruuhkavuodet pahimmillaan (ja varmaan jossain vaiheessa vielä talonrakennusta taas pukkaa), niin siinä välissä tulee vielä vanhemmista huolehtiminen päälle. Turha toisaalta etukäteen murehtia, asiat otetaan sitten vastaan, kun ne tulee.
Kunnioitettava määrä avioliittovuosia kyllä heillä, katsotaan mihin lukuun itse pääsee...
maanantai 6. kesäkuuta 2016
Queen
Ostin mr S:lle joululahjaksi liput Queenin keikalle. Vihdoin viime perjantaina tämä tapahtuma sitten oli. Kaveripariskunta oli myös mukana, käytiin vähän syömässä (ja juomassa) yhdessä ennen keikkaa.
Me mr S:n kanssa oltiin vallan villiinnytty ja buukattu itsellemme huone hotelli Kämpistä. Oikein oli viihtyisä hotelli, tosi kiva huone ja mahtava palvelu. Harmitti vaan, että tuli hieman nautittua liikaa ilolientä ja aamupalasta ei pystynyt kunnolla nauttimaan, kun vähän puuskutti. Mulla tosin paljon vähemmän kuin mr S:llä... Sitä se ikä teettää ;)
Keikka oli hyvä, hieman vaan biisilista ihmetytti (näin ei niin kovana fanina oli muutamia sellaisia 'en muista kuulleeni tätä biisiä, vaikka silleen tutulta kuulostaakin' -kappaleita) ja olisin toivonut niitä superhittejä pari lisää, mutta muuten jees.
Sääkin suosi ja seura oli oikein mukavaa. Ruokailtiin Comassa, oikein mukava pieni ravintola on se. Hyvää ruokaa ja vihdoinkin löysin proseccon, josta tykkään. Harmi vaan, että kyseinen ravintola on ainoa paikka, josta tuota kuohuvaa saa...
Nyt iski vaan jokin krapulanjälkeinen masennus, ei huvittaisi yhtään mikään. Kaikista vähiten arjen touhut. Pakko vaan suorittaa, ettei tänne hautauduta pyykkeihin ja sotkuihin.
Kävin eilen U:n kanssa leffassa. Käytiin kattomassa Änkkärit. Aikuisisoveli (U:n oma nimitys itsestään) jaksoi melkein koko leffan istua. Loppuaika sitten menikin roikkuessa edessäolevan istuimen selkänojassa, lattialla makoillessa ja vinkumassa ihan ihan ylös istumaan. Mutta pääosin meni hyvin. Ehkä jo heti vuoden päästä uudestaan...
M turhautuu, kun ei pääse liikkeelle. Kitisee ja hakkaa päätään lattiaan. Ei ihan täysillä käy toikaan kakara. Vitsi miten nopeasti meni taas vauva-aika. Katselin jotain random insta-kuvia ja näin maailman söpöimmän pikku vauvan. Tuli ihan vauvakuume ja oli pakko kaverille näyttää se kuva ja tunnustaa, että vauvakuumetta pukkaa.
Kaverilla kulmakarvat kohti hiusrajaa -ilme ja kysymys: "kuka sä oikein oot?" Niinpä, edelleen taitaa olla hormonit aivan sekaisin!
No, henkari laitettu paikoilleen moisia kuumeita vastaan joten eiköhän se siitä. Tosin asentava lekuri totesi, että "sähän olet vielä niiiin nuori, ehdit vielä"! Katotaan nyt, taitaa oma mukavuudenhalu voittaa moiset kuumeilut.
M pitänee ruokkia ennen U:n noutoa dagiksesta, ainakin meteli alkaa olemaan melko vaativaa...
Me mr S:n kanssa oltiin vallan villiinnytty ja buukattu itsellemme huone hotelli Kämpistä. Oikein oli viihtyisä hotelli, tosi kiva huone ja mahtava palvelu. Harmitti vaan, että tuli hieman nautittua liikaa ilolientä ja aamupalasta ei pystynyt kunnolla nauttimaan, kun vähän puuskutti. Mulla tosin paljon vähemmän kuin mr S:llä... Sitä se ikä teettää ;)
Keikka oli hyvä, hieman vaan biisilista ihmetytti (näin ei niin kovana fanina oli muutamia sellaisia 'en muista kuulleeni tätä biisiä, vaikka silleen tutulta kuulostaakin' -kappaleita) ja olisin toivonut niitä superhittejä pari lisää, mutta muuten jees.
Sääkin suosi ja seura oli oikein mukavaa. Ruokailtiin Comassa, oikein mukava pieni ravintola on se. Hyvää ruokaa ja vihdoinkin löysin proseccon, josta tykkään. Harmi vaan, että kyseinen ravintola on ainoa paikka, josta tuota kuohuvaa saa...
Nyt iski vaan jokin krapulanjälkeinen masennus, ei huvittaisi yhtään mikään. Kaikista vähiten arjen touhut. Pakko vaan suorittaa, ettei tänne hautauduta pyykkeihin ja sotkuihin.
Kävin eilen U:n kanssa leffassa. Käytiin kattomassa Änkkärit. Aikuisisoveli (U:n oma nimitys itsestään) jaksoi melkein koko leffan istua. Loppuaika sitten menikin roikkuessa edessäolevan istuimen selkänojassa, lattialla makoillessa ja vinkumassa ihan ihan ylös istumaan. Mutta pääosin meni hyvin. Ehkä jo heti vuoden päästä uudestaan...
M turhautuu, kun ei pääse liikkeelle. Kitisee ja hakkaa päätään lattiaan. Ei ihan täysillä käy toikaan kakara. Vitsi miten nopeasti meni taas vauva-aika. Katselin jotain random insta-kuvia ja näin maailman söpöimmän pikku vauvan. Tuli ihan vauvakuume ja oli pakko kaverille näyttää se kuva ja tunnustaa, että vauvakuumetta pukkaa.
Kaverilla kulmakarvat kohti hiusrajaa -ilme ja kysymys: "kuka sä oikein oot?" Niinpä, edelleen taitaa olla hormonit aivan sekaisin!
No, henkari laitettu paikoilleen moisia kuumeita vastaan joten eiköhän se siitä. Tosin asentava lekuri totesi, että "sähän olet vielä niiiin nuori, ehdit vielä"! Katotaan nyt, taitaa oma mukavuudenhalu voittaa moiset kuumeilut.
M pitänee ruokkia ennen U:n noutoa dagiksesta, ainakin meteli alkaa olemaan melko vaativaa...
maanantai 9. toukokuuta 2016
Aktiivilomasta kertomaa
Käväistiin viettämässä vappua Rukalla. Alunperin oli tarkoitus viettää todellinen aktiiviloma, pari kertaa päivässä urheilusuoritusta jne, mutta kolmannen päivän kohdalla mr S tyrkkäsi mulle jo puoliltapäivin skumppalasin käteen. Oli vissiin ollut vähän liikaa urheilua mun makuun ;)
Säät suosivat, mikäs siellä oli ulkoillessa viidentoista asteen auringonpaisteessa. Pääsi U vielä kahteen otteeseen Stigallakin laskemaan, rinteissä oli sen verran vielä (märkää) lunta. Vaikka taisi pikkumiehen mielestä parasta siinä laskuhommassa olla kuitenkin sen jälkeen suoritettu nakki-nakin paisto nuotiolla.
Sinnepäin hurautettiin yhtäsoittoa (muutamia lyhyitä ruokintapysähdyksiä toki tehtiin), mutta takaisinpäin tultiin yhden väliyön kautta. Käytiin Kuopiossa majoittumassa yksi yö. Onpa sekin mukava kaapunki.
Mä olin keskiviikkona yhden ystävän pienissä häissä ja torstaina olo oli vähän höntti. Laitoin krapulan piikkiin, mutta kun olo paheni pahenemistaan, niin olihan se uskottava, että jonkinsortin vatsapöpö mulle oli päätynyt jostakin. Eilen alkoi elämä vasta helpottamaan. Hetken jo luulin, että humputteluajat on takanapäin, jos noin kauheita krapuloita alkaa pukkaamaan. Onneksi ei sentään ihan. Jaksoin muuten pitkästä aikaa olla lähes tappiin asti baarissa. Mikäs siinä, mukavaa seuraa, hyvää musiikkia ja tanssilattia hallussa.
Eilen sain nukkua rauhassa, mr S ja U teki mulle aamupalan. Olivat myös käyneet ostamassa lahjan edellisenä iltana. (Voin kuvitella sitä myyjä-raukkaa, joka ton lahjan myi mr S:lle... varmaankin on säälitellyt mua, että noin kamala lahja äitienpäiväksi...). Sain uuden silityslaudan! Olin tossa jokin aika sitten maininnut, että lauta ei ihan enää pelitä kunnolla + kangaskin on melko kulahtanut. Mr S siihen vaan, että kyllähän sen kankaan voi vaihtaa... Olisihan sen voinut vaihtaa, mutta ei se olisi sitä avausmekanismia korjannut. Sain myös johdottoman silitysraudan. Kyllä nyt kelpaa! Tuli niin sileetä jälkeä, että! Heti kun oltiin saatu lapset nukkumaan niin pääsin testaamaan noita uusia ihanuuksia. Osui kyllä niin nappiin toi lahja. Ja ehkä joku ei niin kauheasti silittämisestä intoileva voi vielä pärjätä noilla mun vanhoilla vehkeillä, pitäneekin laittaa ilmoitus jonnekin kirppariryhmään, että saa tulla hakemaan pois...
Eilen käytiin myös mr S:n mummolassa, mun äitiä moikkaamassa ja mr S:n äitin luona. On se kyllä outo homma, että pitää äitienpäivä ravata ympäri kyliä. No, onneksi vielä ovat olemassa.
U:n dagiksessa tekemä kortti:
Mitt namn: U
Vad heter din mamma?: Mamma
Vad är mammas favorit mat?: hän syö kaikki ruoat
Vad tycker mamma bäst om att göra?: att sköta M
Vad är det bästa med mamma? no mun äiti vaan
Vad brukar du och mamma göra tillsammans?: no ainakin rakentaa niitä leegoja
Laihis alkoi tänään ja huomion antamista U:lle lisätään.
Niin, U sai taatalta Rukalle mukaan isojen poikien legosetin. Ikäsuositus paketissa oli 6-12 vuotta. Mr S hiukka kiroili, kun sitä rakentelivat koko viikon yhdessä. Mutta valmista tuli ja U on kovin ylpeä astronauttilegoistaan.
U sai myös ihan oikean polkupyörän, jossa on ne polkimet. Tosin nähdessään sen ensi kertaa, oli ihan että: "Mutta, mutta, mutta, olisin halunnut sellaisen, jossa ei ole niitä apuripyöriä!". Ensin kokeiltiin apuripyörien kanssa, mutta kun edelleen oli sitä mieltä, että ei niitä tarvita, niin otettiin ne pois. Melko nopeasti vaati apuripyöriä takaisin :D
Säät suosivat, mikäs siellä oli ulkoillessa viidentoista asteen auringonpaisteessa. Pääsi U vielä kahteen otteeseen Stigallakin laskemaan, rinteissä oli sen verran vielä (märkää) lunta. Vaikka taisi pikkumiehen mielestä parasta siinä laskuhommassa olla kuitenkin sen jälkeen suoritettu nakki-nakin paisto nuotiolla.
Sinnepäin hurautettiin yhtäsoittoa (muutamia lyhyitä ruokintapysähdyksiä toki tehtiin), mutta takaisinpäin tultiin yhden väliyön kautta. Käytiin Kuopiossa majoittumassa yksi yö. Onpa sekin mukava kaapunki.
Mä olin keskiviikkona yhden ystävän pienissä häissä ja torstaina olo oli vähän höntti. Laitoin krapulan piikkiin, mutta kun olo paheni pahenemistaan, niin olihan se uskottava, että jonkinsortin vatsapöpö mulle oli päätynyt jostakin. Eilen alkoi elämä vasta helpottamaan. Hetken jo luulin, että humputteluajat on takanapäin, jos noin kauheita krapuloita alkaa pukkaamaan. Onneksi ei sentään ihan. Jaksoin muuten pitkästä aikaa olla lähes tappiin asti baarissa. Mikäs siinä, mukavaa seuraa, hyvää musiikkia ja tanssilattia hallussa.
Eilen sain nukkua rauhassa, mr S ja U teki mulle aamupalan. Olivat myös käyneet ostamassa lahjan edellisenä iltana. (Voin kuvitella sitä myyjä-raukkaa, joka ton lahjan myi mr S:lle... varmaankin on säälitellyt mua, että noin kamala lahja äitienpäiväksi...). Sain uuden silityslaudan! Olin tossa jokin aika sitten maininnut, että lauta ei ihan enää pelitä kunnolla + kangaskin on melko kulahtanut. Mr S siihen vaan, että kyllähän sen kankaan voi vaihtaa... Olisihan sen voinut vaihtaa, mutta ei se olisi sitä avausmekanismia korjannut. Sain myös johdottoman silitysraudan. Kyllä nyt kelpaa! Tuli niin sileetä jälkeä, että! Heti kun oltiin saatu lapset nukkumaan niin pääsin testaamaan noita uusia ihanuuksia. Osui kyllä niin nappiin toi lahja. Ja ehkä joku ei niin kauheasti silittämisestä intoileva voi vielä pärjätä noilla mun vanhoilla vehkeillä, pitäneekin laittaa ilmoitus jonnekin kirppariryhmään, että saa tulla hakemaan pois...
Eilen käytiin myös mr S:n mummolassa, mun äitiä moikkaamassa ja mr S:n äitin luona. On se kyllä outo homma, että pitää äitienpäivä ravata ympäri kyliä. No, onneksi vielä ovat olemassa.
U:n dagiksessa tekemä kortti:
Mitt namn: U
Vad heter din mamma?: Mamma
Vad är mammas favorit mat?: hän syö kaikki ruoat
Vad tycker mamma bäst om att göra?: att sköta M
Vad är det bästa med mamma? no mun äiti vaan
Vad brukar du och mamma göra tillsammans?: no ainakin rakentaa niitä leegoja
Laihis alkoi tänään ja huomion antamista U:lle lisätään.
Niin, U sai taatalta Rukalle mukaan isojen poikien legosetin. Ikäsuositus paketissa oli 6-12 vuotta. Mr S hiukka kiroili, kun sitä rakentelivat koko viikon yhdessä. Mutta valmista tuli ja U on kovin ylpeä astronauttilegoistaan.
U sai myös ihan oikean polkupyörän, jossa on ne polkimet. Tosin nähdessään sen ensi kertaa, oli ihan että: "Mutta, mutta, mutta, olisin halunnut sellaisen, jossa ei ole niitä apuripyöriä!". Ensin kokeiltiin apuripyörien kanssa, mutta kun edelleen oli sitä mieltä, että ei niitä tarvita, niin otettiin ne pois. Melko nopeasti vaati apuripyöriä takaisin :D
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Kaksin kotona (3)
Oon tirppanan kanssa kahdestaan (tai siis oikeastaan kolmestaan, koska Pacokin muistetaan aina U:n toimesta laskea mukaan muonavahvuuteen) kotona tämän yön. Ihan kohta pitää painua pehkuihin, mutta ihan vielä en malta. Kun tällein kuukauden välein kirjoittelee, on paljon asiaa. Katsotaan, muistanko puoliakaan.
Oltiin eka yö poissa mr S:n kanssa kahdestaan (tai siis nelistään, kaveripariskunnan kanssa). Käytiin Tallinnassa. Oli ihan jees, mitä nyt vähän stressasi, kun hoitohenkilökunnan omasta perheestä yksi sairastui edellisenä iltana vatsatautiin... Onneksi oli kaikki kuitenkin mennyt hyvin, vaikka M ei suostunutkaan pullosta juomaan. Superäiti Jenni oli sitten syöttänyt lusikalla maitoa pienelle. Ihmettelen, kuinka rankkaa oli olla vauvasta erossa, U:n kohdalla tässä vaiheessa ei tehnyt tiukkaakaan. Niin erilainen fiilis nyt vauvasta ja muutenkin koko hommasta. Kumma.
Täytin 35 vuotta. Aika kiva ikä tämäkin. Sain kukkia, lahjuksia ja täydellisen ihanan suklaakakun, jonka mr S teki. Sain myös vastavuoroisesti viihdyttää kummipoikaa ja hänen pikkusiskoaan. Onneksi vatsatauti ei ollut jäänyt jylläämään perheeseen, siltä ollaan vielä vältytty. (Koputtelen puuta...)
Vietin viime maanantaiaamun Jorvissa M:n kanssa. Ihan oman mielenrauhan vuoksi kävin näyttämässä pikkuista, kun päätti pompata hoitopöydältä alas naamalleen sillä välin, kun selvittelin U:n kanssa jotain vaatekriisiä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Isosisko mainitsi, että joudutaan lastensuojelun seurantaan tapauksen johdosta. Siinähän seuraavat, mutta toivoisin todella, että käyttäisivät resurssejaan johonkin tärkeämpään. Eikä vielä ainakaan kukaan ole ottanut yhteyttä.
Niin siis tänään mr S lähti työreissulle Tallinnaan, tulee huomenna päivällä. Mulla oli duunikaverin läksiäiset niin U pääsi mummolaan yökylään. M:ää en vielä raaskinut mummon hoiviin niin pitkäksi aikaa jättää, joten M pääsi Keravalle duunikaverin läksiäisiä viettelemään. Huomenna kyllä M pääsee myös mummolaan, kun mulla on kaverin polttarit. Hetken saa mummo ja taata harjoitella kahden lapsosen vahtimista ennen kuin mr S tulee reissultaan ja ottaa lapsoset haltuunsa.
Me tapeltiin eilen mr S:n kanssa oikein kunnolla. Mä räjähdin, rähjäsin, huusin ja itkin ihan kunnolla. Ikävä kyllä U oli myös todistamassa tätä räjähdystä. Sehän säikähti ja riita unohtui siihen paikkaan, kun yritettiin vakuutella U:lle, ettei ole mitään hätää. Raukka oli aivan väsyneenä ja sitten me aletaan tappelemaan... Pitää yrittää välttää moisia räjähtelyjä. Tosin kun kysyin, että mitä U säikähti, niin sanoi, että sitä kun mamma huusi. Oli pakko kysyä, että miksi se ei ikinä säikähdä noin kovaa silloin kun huudan sille jostakin ja vielä kovempaa. Ei osannut kertoa, sanoi, että ei mamma ole U:lle huutanut... (eipä...)
Käytiin muuten tässä joku päivä neuvolassa M:n kanssa. Ja sieltähän tuli niitä rokotuksiakin... Ei meinannut huudolle tulla loppua, se alkoi jo siinä vaiheessa kun kehdattiin häneltä riisua vaatteet päältä punnitusta varten. Tyttö pissas vaa´alle, huusi kuin syötävä pituutta mitattaessa ja ne rokotukset... Ai kamala. Mä luulen, että se huuto alkaa seuraavan kerran jo siellä neuvolan ovella...
Loppuun vielä U:n jutteluita viime päiviltä:
U: 'Sitten kun minulla on oma äiti ja oma vauva, niin sitten minä ostan sille minun omalle äidille auton.' Minä: 'Niin, eli sinun vaimolle, sinun oman vauvan äiti on sinun vaimo.' U: 'Ei, kun äiti!!!'. Minä: 'Selvä, no, minkä auton ostat sille sinun oman vauvan äidille?' 'Saman kuin mammalla.' Mr S: 'Hyvä, ei kannata totuttaa liian hyvään, Toyota kelpaa oikein hienosti.' U: 'Sitten minä ostan itselleni myös auton, saman kuin isillä.' Minä: 'Ai volkkarin vai?' U: 'NO EI!!!! Bemarin!!!'
Pikkumies ei ole vieläkään toipunut kunnolla autonvaihdon aiheuttamasta traumasta. Poika tykkäs bemarista :) isin poika.
U jatkoi vielä jupinaa: 'Sitten minä kyllä voin polkea sinne pyörällä.' Minä: 'Minne oot polkemassa?' U: 'No sinne naimisiin, ei sinne ole pitkä matka. Sinne voi kyllä mennä pyörällä!'
Nyt nukkumaan, josko vaikka tänä yönä M nukkuisi koko yön putkeen? Ainahan sitä toivoa saa...
Oltiin eka yö poissa mr S:n kanssa kahdestaan (tai siis nelistään, kaveripariskunnan kanssa). Käytiin Tallinnassa. Oli ihan jees, mitä nyt vähän stressasi, kun hoitohenkilökunnan omasta perheestä yksi sairastui edellisenä iltana vatsatautiin... Onneksi oli kaikki kuitenkin mennyt hyvin, vaikka M ei suostunutkaan pullosta juomaan. Superäiti Jenni oli sitten syöttänyt lusikalla maitoa pienelle. Ihmettelen, kuinka rankkaa oli olla vauvasta erossa, U:n kohdalla tässä vaiheessa ei tehnyt tiukkaakaan. Niin erilainen fiilis nyt vauvasta ja muutenkin koko hommasta. Kumma.
Täytin 35 vuotta. Aika kiva ikä tämäkin. Sain kukkia, lahjuksia ja täydellisen ihanan suklaakakun, jonka mr S teki. Sain myös vastavuoroisesti viihdyttää kummipoikaa ja hänen pikkusiskoaan. Onneksi vatsatauti ei ollut jäänyt jylläämään perheeseen, siltä ollaan vielä vältytty. (Koputtelen puuta...)
Vietin viime maanantaiaamun Jorvissa M:n kanssa. Ihan oman mielenrauhan vuoksi kävin näyttämässä pikkuista, kun päätti pompata hoitopöydältä alas naamalleen sillä välin, kun selvittelin U:n kanssa jotain vaatekriisiä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Isosisko mainitsi, että joudutaan lastensuojelun seurantaan tapauksen johdosta. Siinähän seuraavat, mutta toivoisin todella, että käyttäisivät resurssejaan johonkin tärkeämpään. Eikä vielä ainakaan kukaan ole ottanut yhteyttä.
Niin siis tänään mr S lähti työreissulle Tallinnaan, tulee huomenna päivällä. Mulla oli duunikaverin läksiäiset niin U pääsi mummolaan yökylään. M:ää en vielä raaskinut mummon hoiviin niin pitkäksi aikaa jättää, joten M pääsi Keravalle duunikaverin läksiäisiä viettelemään. Huomenna kyllä M pääsee myös mummolaan, kun mulla on kaverin polttarit. Hetken saa mummo ja taata harjoitella kahden lapsosen vahtimista ennen kuin mr S tulee reissultaan ja ottaa lapsoset haltuunsa.
Me tapeltiin eilen mr S:n kanssa oikein kunnolla. Mä räjähdin, rähjäsin, huusin ja itkin ihan kunnolla. Ikävä kyllä U oli myös todistamassa tätä räjähdystä. Sehän säikähti ja riita unohtui siihen paikkaan, kun yritettiin vakuutella U:lle, ettei ole mitään hätää. Raukka oli aivan väsyneenä ja sitten me aletaan tappelemaan... Pitää yrittää välttää moisia räjähtelyjä. Tosin kun kysyin, että mitä U säikähti, niin sanoi, että sitä kun mamma huusi. Oli pakko kysyä, että miksi se ei ikinä säikähdä noin kovaa silloin kun huudan sille jostakin ja vielä kovempaa. Ei osannut kertoa, sanoi, että ei mamma ole U:lle huutanut... (eipä...)
Käytiin muuten tässä joku päivä neuvolassa M:n kanssa. Ja sieltähän tuli niitä rokotuksiakin... Ei meinannut huudolle tulla loppua, se alkoi jo siinä vaiheessa kun kehdattiin häneltä riisua vaatteet päältä punnitusta varten. Tyttö pissas vaa´alle, huusi kuin syötävä pituutta mitattaessa ja ne rokotukset... Ai kamala. Mä luulen, että se huuto alkaa seuraavan kerran jo siellä neuvolan ovella...
Loppuun vielä U:n jutteluita viime päiviltä:
U: 'Sitten kun minulla on oma äiti ja oma vauva, niin sitten minä ostan sille minun omalle äidille auton.' Minä: 'Niin, eli sinun vaimolle, sinun oman vauvan äiti on sinun vaimo.' U: 'Ei, kun äiti!!!'. Minä: 'Selvä, no, minkä auton ostat sille sinun oman vauvan äidille?' 'Saman kuin mammalla.' Mr S: 'Hyvä, ei kannata totuttaa liian hyvään, Toyota kelpaa oikein hienosti.' U: 'Sitten minä ostan itselleni myös auton, saman kuin isillä.' Minä: 'Ai volkkarin vai?' U: 'NO EI!!!! Bemarin!!!'
Pikkumies ei ole vieläkään toipunut kunnolla autonvaihdon aiheuttamasta traumasta. Poika tykkäs bemarista :) isin poika.
U jatkoi vielä jupinaa: 'Sitten minä kyllä voin polkea sinne pyörällä.' Minä: 'Minne oot polkemassa?' U: 'No sinne naimisiin, ei sinne ole pitkä matka. Sinne voi kyllä mennä pyörällä!'
Nyt nukkumaan, josko vaikka tänä yönä M nukkuisi koko yön putkeen? Ainahan sitä toivoa saa...
tiistai 15. maaliskuuta 2016
Yösyöpöttelyä
vauvalla on nyt tankkauskausi --> mammallakin on tankkauskausi. Jostain kumman syystä raskaudenaikainen suklaanhimo on jäänyt päälle. Vaikka aiemmin niin en oo suklaasta välittänyt, niin nyt voisin sitä syödä kuin leipää (ja melkein joka yö syönkin. Siis suklaata, en leipää (valitettavasti)). Pitäis lopettaa suklaan ostaminen kotiin, mutta kun käy väsyneenä kaupassa, kun M on herätellyt pitkin yötä imemään, kierre on valmis.
Vähän on helpottanut edellisestä viestistä tää arki. Mr S osallistuu jo paremmin (vaikka onkin edelleen kärttyinen vanha ukko luvattoman usein) ja muutenkin on parempi fiilis.
Mulla on uus auto. Varsinainen hattivatti. Pääseehän silläkin, vaikka mr S:n kaverit on kyllä kyselleet ihmeissään, että miten vaimo suostui tuon auton itelleen ottamaan. Ei ikinä saa sanoa ei ikinä. Kyllä sitä Toyotan hybridilläkin ajelee, jos vaihtoehtona on busseilla sompaaminen.
Tälle viikolle kaikenlaista suunnitelmaa, lähinnä tuon kolmevuotiaan sosiaalista elämää. Keskiviikkona ja torstaina pitäis olla leikkitreffit, lauantaina kaverisynttärit. Pitääkö huolestua, kun U:lla on enemmän suunnitelmia kuin vanhemmillaan? Oon kyllä toisaalta ihan iloinen, ainakin U on 'kaikkien kaveri' ja mitä ilmeisimmin leikkii nätisti, kun niin paljon satelee leikkikutsuja.
Oon koukuttunut hieman asioiden myymiseen. Oon myynyt omia romuja + äidin ja isän rompetta ihan kiitettävästi. Eilen kävin tilittämässä tuotot vanhuksille, sieltähän tuli taas vähän lisää myytävää. Katotaan, kauan tää innostus kestää. Toivottavasti tarpeeks kauan, että saa vähän rahaa jemmaan tulevaisuutta (eli hoitovapaata) varten.
Jos yrittäis mennä nukkumaan ennen kuin pikkuinen taas vaatii ruokaa. Johan tässä tuli yli puoli suklaalevyä syötyä ja netissä roikuttua...
torstai 10. maaliskuuta 2016
YH olotila
mr S painaa pitkää päivää, tulee kotiin, syö jotain (mun tekemää), selailee nettiä 'rauhoittuakseen työpäivän jälkeen', menee puoleksi tunniksi - tunniksi vessaan (siltä se ainakin tuntuu) ja sitten ihmettelee, kun U kiukuttelee ja sanoo, ettei tykkää isistä. Tällä hetkellä on sellainen olo, että toi miekkonen tekee kaikkensa osoittaakseen, että pärjäisin vallan mainiosti yyhoona. Eipä oo meinaa kauheesti ollu lapsosten kanssa apuja hänestä. Kunhan nyt vaan ottaa päästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)