Rakkaudentunnustus

Onpahan ollut kiireistä, silleen ihan hyvällä tavalla. Ja sitten ei vaan jaksa/viitsi käyttää sitä hetkeä vapaa-ajastaan kirjoitellakseen siitä, että on kiireistä.

Tällä viikolla eräs päivä, kun hain U:ta dagiksesta, kuulin sen. Vihdoinkin, ajattelin. U aloitti kävellessämme kohti parkkipaikkaa hyvinkin lupaavasti: "U rakastaa..." (kuvittele tähän kaksivuotiaan tunteenpalo, siihen sanaan todella sisältyi kaikki pikkupojan rakkaus) (niin ja tän mamman sydän meinas pakahtua tässä vaiheessa, luullessani vielä, että oli ollut ikävä mua ja olisin kuullut vihdoin rakkaudentunnustuksen. Ja ketut) "...mamman Smartia!!!"

Siinä on pojalla prioriteetit kohdillaan. Ehkä hivenen repesin :) Onneksi tämän jälkeen olen saanut myös kuulla, että olen U:n rakas. Ihana pikkumies!

YH

mr S lähti perjantaina reissuun ja mä laitoin heti U:n yökylään anopille. Paska mutsi U:lla... Mutta kylläpä tekikin hyvää olla hieman tyttöjen kesken. Hanna täyttää ensi viikolla 30 ja meitä oli muutama tyttö, jotka ei vaan pääse järjestämiinsä bileisiin. Päätettiin yllättää Hanna ja pitää pre-kolmekymppiset perjantaina. Yksi kaveri kävi poimimassa sen kotootansa ja ajelivat sitten keskustaan. Mä treffasin ne keskustassa ja Jepa liittyi vielä seuraan. Käytiin maistelemassa vähän tapaksia ja superhyvää cavaa. Siitä saateltiin Hanna Kämp Spahan, jossa sille oli varattuna body wrap -hoito, mitä se ikinä tarkoittaakin. Oli kuulemma oikein ihana kokemus. Sillä aikaa kun Hanna oli hemmoteltavana, me kolme muuta tyttöä käytiin vielä vähän kaupassa hakemassa kaikkea pientä unohtunutta. Keskustasta ajeltiin meille, jossa tehtiin ruokaa (tortilloja) ja nautittiin skumppaa, viiniä, mansikka-margaritaa... Niin ja Hannan bestis tuli vielä meille, kun hällä oli iltavuoro töissä niin ei ehtinyt keskustaan mukaan. Jälkkäriksi marjoja ja hedelmiä dippailtuna suklaaputouksessa (kävi pikku tsägä, duunista löysin moisen lainaan).

Me höpöteltiin, naurettiin, ehkä hieman tanssittiin, saunottiin, paljuiltiin, oltiin "mä en oo ikinä" -peliä ja nautittiin elämästä. Uni saavutti puoli neljän aikoihin aamuyöstä ja mä heräilin siinä seitsemän pintaan... No, kävin kaupasta croissantit ja touhuilin rauhassa aamupalan. Oli ihanaa istua pitkään aamupalapöydässä ja vielä jatkaa jutustelua.

Lauantaina olin ihan luvattoman hyvällä tuulella, ei ollut yhtään krapula, ihan lievä väsymys vaan. Siitä kun sain tytöt pihalle, jatkoin melkein heti parturiin. Siellä sitten tulikin tehtyä jotain muuta... Sellanen lila sivukalju yllätti. Olikohan olotilalla osuutta asiaan? No, ei se mitään, on tää oikeesti ihan magee ja tukka on uusiutuva luonnonvara. Mr S:lle en vielä lähettänyt kuvaa...

Parturista kun palauduin, tulikin kaveri Satu meille. Kateltiin leffoja, syötiin, herkuteltiin ja vähän juteltiin. Anoppi palautti U:n kasin pintaan nukkumaan valmiina. Laitoin U:n nukkumaan ja jatkettiin leffan kattomista. Aikaisin nukkumaan ja tänään kuuden pintaan ylös. Elämä olis muuten ihan mallillaan, mutta aamulla mun nenä alkoi vuotamaan kuin seula. Koko ajan aivastuttaa ja räkää tulee ihan luvattoman paljon. Jos nyt tän yh-viikon aikana oon vielä kipeenä, niin ei kiva.

Nyt toi mun omatoiminen kakara seisoo tuolla lautanen kädessä ja ruokapurkki toisessa. Lienee pieni vihje, että olis ruoka-aika? ;)

Ei niin salainen pahe

löysin n. viikko sitten nimityksen mun outoudelle. ASMR. En siis ole ainoa, joka vaipuu eräänlaiseen nirvanaan tietyistä äänistä/asioista. Siitä lähtien on youtube ollut ahkerassa käytössä... erityisesti haku: asmr maria gentlewhispering. Aivan loistava, kihelmöintiä aiheuttava ääni, mulla kun toimii tosiaan tuo venäjänkieli/-aksentti. Sellainen pieni välihuomio tähän väliin.

Voihan räkä

U:lla nokka valuu, mutta muuten vauhti on entisellään. Ei kuumetta tai mitään muita oireita. Mulla sitä vastoin eilen ja tänään on ollut aivan jyrän alle jäänyt olo, oonkin viettänyt molemmat päivät peiton alla välillä katellen hömppäsarjoja Netflixistä, välillä torkahdellen. Tänään onneksi oli jo hieman parempi päivä, kävin jopa suihkussa! Tänään iltapäivästä mr S valitteli omaa oloaan ja on aivastellut ja niiskuttanut. Ei reilua U:lta tuoda meille räkätautia!

Eipä tässä muita. Pitäisi suunnitella U:n kaksvuotissynttäreitä, mutta kaipa ne ehtii lauantainakin kääräistä kasaan. Paitsi ehkä jos aion tehdä kakun, pitää se aloittaa jo huomenissapäivin. Katotaan nyt, mikä olo mulla on.

Jahas, alkaa olla iltatouhujen aika. Josko sitä itekin taas menis vällyjen väliin. Johan tässä monta tuntia oon ollut pystyssä...

Ruuhkaa

hieman huvitti tän viikonlopun touhut. Perjantaina meille tuli vieraita, ihan oli aiemmin sovittu homma ja aikuisten kesken oltiin, U meni mummolle ja taatalle. Eli perjantai oli melko rauhallinen, mitä nyt pikkasen tällä mammalla nousi skumppa hattuun ja nukkumatti nouti jo puoli yhden aikoihin. Tosin enpä yleensäkään kovin paljon sen kauemmin jaksa riekkua, kun tiedän, että aamuherätys on aina aikaisin. En tiedä mikä on, mutta kuuden pintoihin on sellainen mun luontainen heräämisaika (ainakin näin kesäaikaan). Lauantaina sain torkuttua vielä reilu tunnin, mutta siihen se sitten jäikin.

Lauantai olikin sitten yhtä suurta palapeliä. Mummo ja taata toi U:n kotiin, mä lähdin poimimaan duunikaverin hauvaa meille hoitoon. Aleksi oli perjantaina ottanut meidän ison auton (tarvitsi koukkua) lainaan ja mr S ajeli Aleksin prätkällä meille. Jossain välissä lauantaina Aleksi toi pikkuautonsa meidän pihaan, josta Kalle sen poimi siskonsa hääautoksi. Meidän iso auto palautui, mr S lähti hakemaan veljeään satamasta ja heitti samalla Sannan keskustaan. Aleksi otti prätkänsä. Kalle palautti pikkuauton (siskonsa oli ollut ihan liekeissä autosta) ja kaveri ajoi yllärivisiitille lastensa kanssa. Mulla oli pää pyörällä (on edelleen) ja oon nyt vähän epävarma siitä, mikä ajoneuvo on tällä hetkellä missäkin ja toivon, että mulla on huomenna auto, jolla pääsen töihin ;)

Tänään käytiin mr S:n kanssa prätkäajelulla. U oli leikkimässä Tontunmäessä sillä aikaa. Olipa mukavaa, mutta superrankkaa. Mr S:llä oli duunikaverinsa pärrä, mulla Aleksin pärrä. Aleksin prätkä on sellanen customi, aivan eri asennossa ajettava kuin mitä oon ikinä ajanut. Siihen vielä se fakta, että edellisestä kruisailusta on parisen vuotta aikaa, niin meinasi olla vähän jännäkakka pöksyssä. Hauskaa oli kuitenkin. Nyt häntäluu kiukuttelee, hiirikäsi pahempana kuin aikoihin ja jostain onnistuin myös saamaan komeat mustelmat jalkoihin. Hieno harrastus!

Onneksi huomenna pääsee taas töihin rauhoittumaan...

Laajennettu perhekäsitys

Mun olotila oli lauantaina harvinaisen onnellinen. Oon niin onnellinen siitä, että meillä on ihania ihmisiä ympärillä, ystäviä ja sukulaisia. Lauantai vietettiin Kumpulan maauimalassa (eka kerta mulle sitten... 90-luvun? ja muille ikinä) Mikun, Jennin, heidän lapsosten, U:n, mr S:n, sekä mr S:n veljen ja veljenvaimon kanssa. Polskimisten jälkeen tultiin meille viettämään iltaa, grillaamaan ja nautiskelemaan kesästä. Siinä lasten touhuamista katsoessa ja ison pöydän ääressä kaikkien kanssa rupatellessa tajusin, että tää on mun perhe. Toki lapsuudenperhe on aina se oikea perhe, mutta meidän extraperheeksi on valikoitunut mitä loistavin porukka hyviä tyyppejä. Toivottavasti tää meininki jatkuu läpi vuosien.

Olin asennoitunut suht rauhalliseen viikonloppuun, mutta niinhän siinä taas kävi, että koko viikonloppu hurahti kaikenlaista touhuillen, kyläillen ja muita kestiten. 

Perjantaina mentiin mr S:n kanssa leffaan (Kesäkaverit, ylläriylläri, mr S:llä kun on ihme fiksaatio Iina Kuustoseen). U oli leffan ajan hoidossa vaarillaan. Hienosti oli mennyt, olivat olleet hiekkalaatikolla ja vaari oli ottanut kymmeniä kuvia. Siitä kun kotiuduttiin, laitettiin U:lle iltapuuro, yökkäri päälle ja rattaisiin nukkumaan. Lähdettiin Tontunmäkeen kävellen. U sitkeesti valvo lähes koko matkan, me kun luultiin, että olis simahtanut samantien. No, onneksi loppumatkasta luovutti ja laittoi silmät kiinni. Me istuttiin pimenevässä illassa, rupatellen ja hieman maistellen mansikoita ja kuohujuomaa. Bussilla kotiin.

Lauantai menikin edellämainitulla tavalla, sunnuntaina kutsu kävi Kirkkonummen mökille syömään hirvipaistia. Nam, olipa hyvä hirvi! Ja rentouttava päivä, kun itse sai vaan lueskella lehtiä ja nauttia auringosta, taata leikki U:n kanssa.

Meillä on ilmeisesti melko vakavasti suunnitelmissa lähteä syksyllä mr S:n porukoiden kanssa johonkin etelään... Saa nähdä, miten siinä käy. Ihan ok noin pieninä annoksina, mutta viikko saman katon alla... Jos nyt ikinä päästään edes yksimielisyyteen paikasta ja hotellista ;) 

Arjen alkua

Lämpömittari näyttää edelleen sellaista +29 astetta. Vihdoinkin kunnon kesä! Tietenkin kesästä nauttimista häiritsee hieman työnteko, mutta ei anneta sen haitata.

Töissä oltu jo kaksi päivää, U aloittanut uudessa dagiksessa. U:n ekat päivät on menneet hyvin, eilen aamupäivästä oli vielä ollut mammaa ikävä, mutta tänään oli jo ollut touhuissa täysillä mukana. Saatiin myös tänään ruokapöydässä pieni tulkkaus U:n suunnalta. Kertoi mulle ja mr S:lle, että 'auto, auto, se on bil'. Kiitos lapseni tästä tiedosta, mielenkiinnolla odottelen seuraavia sanoja, jotka mulle suvaitaan kertoa ruotsiksi :)

Mr S aloitti Sannin (Nasse-tädin;)) kanssa lazy ironman haasteen eilen. Kuukauden aikana aikovat juosta (kävellä) maratonin, uida sen nelisen kilsaa ja pyöräillä 180 km. Hieno ajankohta suorittaa moista, kun on helteisin aika... Eilen mr S oli kävelemässä ja tänään lähti ajamaan pyörällä. Kiva juttu, että urheilee, mutta mä oon vähän jumissa täällä kotosalla U:n kanssa :(

Mä päätin, että joka työpäivä kävelen rappuset vähintään yhden kerran ylös. Eilen ja tänään menin rappusia aamulla ja lounaan jälkeen. (Konttori on siis 9. kerroksessa). Pikkusia juttujahan tollaset on, mutta jotain sentään. Lisäksi tosiaan loman jäljiltä palattiin ruotuun syömisten suhteen. Nyt kyllä tekis ihan pirusti mieli jäätelöä, mutta en nyt tokana päivänä voi sortua!

Voi kun jo haukotuttaa! Kun kolme viikkoa tottuu nukkumaan päikkärit, on töihinpaluu hivenen raakaa.