byebye nilkat

jos olisin tiennyt, että häviätte näin äkkiä, varoittamatta, olisin hyvästellyt teidät paremmin. Esitellyt teitä kaikissa kengissäni, varsinkin kaikissa niissä överikorkkareissa, joissa nilkat näyttelee melko suurta osaa. Mutta ei, eilen te vaan olitte iltapäivästä hävinneet, vähän elättelin toiveita, että aamulla olisitte taas takaisin. Turha toivo sekin. Nyt on hankalaa löytää kenkiä, jotka mahtuis jalkaan, saati sitten näyttäis hyvältä. Näillä mennään. Kai se muutaman kuukauden päästä helpottaa...

Vanha kämppä siivottu, uudessa kodossa makkarissa pimennysverhot paikallaan (jee, ei enää neljän jälkeen heräilyä auringonpilkkeeseen silmäkulmassa) ja tänään pitäis käydä luovuttamassa avaimet. Ei tämä muuttaminen tähän lopu, töissä tänään ja huomenna tavaroiden siirtelyä... Voi olla, että luimuilen hieman, kun ei toi selkä oikein tykkää yhtään mistään kantamisesta tällä hetkellä.

Äitiyspakkaus saapui, täynnänsä oli pieniä vaattehia + muuta sälää. Ei mitään hirmuisia riemunkiljahduksia aiheuttanut, aika tylsiä värejä ja kuoseja, mutta nyt on ainakin jotain tyypille. Ei tarvi toisen ihan nakkena aloittaa elämäntaivaltaan... Mr S:n kanssa ihmeteltiin, että muuttaako meille oikeesti joku, joka käyttää tollasia minivaatteita?

uusi koto

vaikka mr S:llä ja siskolla oli ja ilmeisesti edelleen on "nyt on sitku" päällä, niin itselleni odotan edelleen tuota olotilaa. Stressaa tavaran määrä, kaappitilan puute, koukkujen olemattomuus (vähän se pikkuvessan pönttö lattialla) ja se fakta, ettei mitään löydy mistään, kaikki edelleen sekalaisissa laatikoissa.

Pari viime yötä mennyt vähän vähemmillä unilla, joskos sitä jossain vaiheessa saisi nukuttua enemmän. Tänään kuitenkin (ihan kohta) vielä siivoilemaan vanhaa kämppää. Sen jälkeen siskonpojan 11 v synttäreille. Ei se pikkunen pullaposki voi olla jo niin vanha!

Niin no jotakin hyvää, pesukone on paikallaan ja toiminnassa, meikkaus sujuu omalla pöydällä ja hienolla meikkipeilillä sutjakkaasti, suihkukin on ihan toimiva. Hiuksia ei vielä kauheesti laitella, mutta ehkä sekin aika vielä koittaa ;)

kiirehoppu

harmitus/möksäpäivä meni onneksi melko vähillä vaurioilla ohi, siskon luona vielä kiukutti, mutta illemmalla jo pikkasen huvitti oma kiukkuilu.

Perjantaina työpäivä vaan vilahti ohi, ei edes ehtinyt syödä... Tämä viikko saattaa olla samanlaista menoa töiden suhteen. Samalla pitäisi pakata kotosalla, vähän käydä kamoja pakatessa läpi jopa (kirppiskasaa kasvattaen) mutta saa nyt nähdä. Lauantaina olisi sitten muutto! Hurjaa. Toivottavasti kämppä on siihen mennessä edes jotakuinkin kuosissaan. Taitaa mun raksatyypitkin tehdä ympäripyöreitä päiviä tän viikon...

Jos nyt sitten lähtis juoksemaan ympäri kaupunkia.

ärsypäivä

ei auta, vaikka on kuinka vapaapäivä, helatorstai. Eniten ärsyttää kaikki. Aamu alkoi ihan ok, jopa lupaavasti, mutta eiköhän onnistunut mr S sen pilaamaan. No, onneksi se lähti nyt talolle (jossa muuten ei tullut vielä leimaa muuttotarkastuspaperiin) ja saan keskenäni ärsyillä. Pacokin rääkyy tuolla ihan täysii, sekin ärsyttää. Ja tää kämpän kunto... ei jaksa edes välittää.

Katoin eilen aivan älyttömän leffan, zombieland. Tulipahan pari tuntia elämästään taas hukattua. No, eipä sitä ois paljon järkevämpääkään keksinyt. Jos tänään sais vaikka pyykkiä vähän pestyä ja silitettyä osaa silityskasasta. Tai sitten vaan lojun.

tarkastusta pukkaa

tänään pitäisi olla muuttotarkastus. Toivottavasti on ja toivottavasti menee läpi. Mr S raukka on aivan loppu, eilen illalla manasi melkein tippa linssissä sitä, kuinka väsynyt on henkisesti. Eihän tällanen muutenkin jo sekaisin oleva yksilö kestä moista, että iso mies melkein itkee. Itellä tuli kyynelet silmiin ja asetelma kääntyikin (taas vaihteeksi) siihen, että mikä olo mulla on. Sekava, sanoisin. Kun ei tiedä, mitä voi/pitää tehdä ja missä järjestyksessä. No, parin viikon päästä ollaan toivottavasti uudessa kodissa ja sitten ehkä helpottaa???

Tästä puoltoista viikkoa töissä melkoista haipakkaa, saa nähdä paljon jää aikaa kotona touhuiluun. Ainakin voisi jo jotain tavaroita pakkailla... pakkasen sulatusta hieman suunnittelin, siellä talolla kuitenkin kun jo on toimiva pakastin ja toi nykyinen on sellaisessa ikiroudassa, ettei mitään järkeä. Pieniä askeleita kerrallaan.

äitienpäivä

ja Pacon 3 v synttäripäivä. Aurinko paistaa =). Kaks yökyöpeliä raksatyyppiä vaan nukkuu, pitänee kohta touhuilla niille aamupalaa.

Tiistaina muuttotarkastus talolla, mun raukka raksalaiset painaa nyt ympäripyöreitä päiviä. Toivottavasti helpottaa hieman tiistain jälkeen... Tänään kuulemma saa nukkua pitkään, vaikka puoleenpäivään jos siltä tuntuu. Mr S valitteli päänsärkyä, ei tajua juoda tarpeeksi vettä touhuillessaan ja illalla sauna + saunakaljat vie viimosetkin nesteet kropasta. Ehkä nyt taas hetken muistaa nesteyttää itseään työn touhun lomassa.

Sain kortin. Tyypiltä + mr S:ltä. Siinä toivotettiin sähäkkää äitienpäivää. Ja karkkia oli ostanut myös =)

Paco saa synttäripäivän kunniaksi touhuilla tuolla keittiössä, varmaankin on taas uunin takana syömässä seinää... kai sitä pitää vähän kuitenkin vahtia, ettei vallan intoudu laittamaan paikkoja remonttiin just ennen muuttoa.

asioita, joita opin tänään

tässä vaiheessa raskautta voi vielä lakata varpaankynnet. Asia, jota ei voi (tai voi, muttei kannata) tehdä, on lattialla makaaminen. Ajatuksena oli kaiken siivoomisen ja touhuumisen (hyvä minä, sain vihdoin imuroitua ja pyyhittyä pölyt!) jälkeen nostaa jalat ylös. Helpoiten sen sai tehtyä menemällä lattialle makaamaan ja jalat sohvapöydälle. Olis pitänyt ymmärtää siinä vaiheessa, kun vaikeuksia oli siinä lattialle menemisessä, ettei ole paras idea. Mutta ei. Siinä pötköttelin hetken, alkoi tulla epämukava olo. Käännyin varovasti kyljelleni (ähinän ja puhinan säestämänä). Siitä sitten ylös nouseminen ei ollutkaan kovin helppoa. Pelkäsin jo, että joudun odottamaan siihen asti, että mr S tulee kotiin, että se nostaa mut ylös siitä lattialta. Onneksi jotenkin sain kammettua itseni ylös, tosin kävely tai seisominen tämän suuren liikunnan jälkeen oli aivan järkyttävän suuri suoritus. Että näin.

Närästää, auttaiskohan syöminen siihen?