Tonttu Torvinen on

salainen, ja pukin tärkein alainen Tittidittidittidii.... Pakettia pukkaa. Tosin eilen illalla sängyssä huokasin, että tää oli vasta eka pakettihässäkkä, vielä kuukausi samanlaista jäljellä. Ei kiva. Mr S antoi kyllä idean, mutta toteutus jäikin sitten kokonaan mun harteille.

Tänään vielä miettimistä siskon perheelle, siskon mies kun on tällä hetkellä suomessa käymässä, niin säästäis postikulut. Jotain pientä pitäis keksiä joko koko perheelle tai kaikille kuudelle erikseen. Ei oo helppoo!

Tänään ei oo kuoroa, joten pitäis päästä lähtee ihan ajoissa pähkimään moista. Vielä kun löytäis eiliselle lahjaröykkiölle sopivan kokoisen paketin, johon ne kaikki mahtuis sisään, niin hyvä olis.

talvimaanantai

Tänään nukutti pitkään, vaikka illalla pääsikin suht ajoissa nukkumaan. Oli vaan ihanaa kölliä siinä mr S:n kainalossa, heräillä hitaasti ja kiireettä. Tehtiin eilen melko pitkä kävelylenkki todella kylmässä säässä, tuntui, että naama olis jäätynyt irti. Alunperin piti kävellä Munkkiniemeen asti, mutta Gallen-Kallelan museon kohdalla mr S käännyttikin meidät takaisin ja käytiin siinä museossa olevassa kahviossa syömässä lohikeittoa. Jotakuinkin kuutisen kilometriä tuli kuitenkin yhteensä käveltyä, ei huono suoritus kahdelta tällaiselta pullukalta.

Kävelyn jälkeen pääsin sänkyyn peiton alle päikkäreille, teki niin hyvää! Reilun tunnin jälkeen mr S tuli herättelemään mua, lähdettiin ajelulle. Vietiin suksiboksi pois katolta roikkumasta möksälle, tosin edellisen päivän autonpesu-urakan seurauksena sen irrottaminen katolta oli aikamoinen urakka. Mutta onneksi lähti irti kuitenkin. Niin ja koko eilisen päivän keskustelunaiheena oli tulevan auton merkki/malli. Luultavasti päädyttiin (ainakin mun mielestä?) tähän:

Mutta saa nähdä, mikä auto sitä oikeesti ostetaan. Mini kun ei todellakaan ole mikään talviauto. Ikkunat jäässä, vaikka sisällä pää hikoaa (varpaat tosin on edelleen jäässä...) ja koko auto rätisee, paukkuu ja kolisee aivan mahdottoman paljon.

Käväistiin myös moikkaamassa yhtä kaveripariskuntaa sekä mun vanhempia. Tais mr S värvätä mun iskän kaverikseen parketinlaittotalkoisiin. Eli asuntojen metskaus on nyt vähän jäissä, tehdään tosta väliaikaiskämpästä sitten edes vähän siedettävämmän näköinen.

1. adventti

hieman polttelis hakea joulukoristeet kellarista... mr S vaan ei ole ihan hirveän innoissaan. Ulkona on yli kymmenen astetta pakkasta ja aurinko paistaa, ulos on mentävä. Vaikka molempia jalkoja särkee ja kolottaa pahiten vuosiin, mutta eipä se oo ennenkään estänyt.

Eilinen ilta venyi aamuyön puolelle, jolloin olinkin sitten jo piristynyt liikaa, unentuloa sai odottaa. Heräsin kuitenkin jo ennen kymmentä (alle viiden tunnin unien jälkeen) ihan pirteenä. Nyt väsyttää. Ehkä ulkoilun jälkeen saan ottaa päikkärit. Mr S katsoo jakson Top Gearia loppuun, sen jälkeen lähdetään. Ehdotin pulkkailua, mutta se ei saanut kannatusta. Ei kuulemma ole varusteita moiseen.

Teinkin aamupalaksi lettuja, kera kakunteosta ylijääneiden suklaakermojen + vaahterasiirapin + hillon niitä syödessä tuli ähky ja paha olo, kaikki kuitenkin uppos. Hyvää oli, vaikka edelleen on aika äklö olotila.

tästä tuli hieno

ainakin mun mielestä:

kuusi vuotta

siitä, kun mr S nouti mut Kontulasta. Katseli muka vaivihkaa Hondan taustapeilistä mua (ihmettelen vieläkin, ettei ajanut ojaan, sen verran paljon oli katse pois tiestä) ja yöllä vääryydellä ja viekkaudella luikerteli mun viereen nukkumaan. Niin, eipä sinä yönä kyllä mitään nukuttu, katseltiin auringonnousua, ihmeteltiin sateenkaarenpätkiä (keskellä talvea!) ja puhuttiin. Voisi luulla, että kuudessa vuodessa on jo oppinut toisen, historian ja kaiken. Eilen tuli kuitenkin taas yksi yllätys/tietämättömyys mun puolelta. Oltiin kävelemässä Jäähallille, kun mr S osoitti yhtä taloa ja kysyi, onko muistanut mainita olleensa siinä talossa talkkarina. No eipä ollut muistanut. Tällaisia yllätyksiä vielä tulee ajoittain (muista yllätyksistä puhumattakaan).

Mä yllätin mr S:n eilen siis viemällä sen sexhibition messuille. On monta kertaa maininnut, ettei ole koskaan käynyt moisessa tapahtumassa, joten nyt sitten käytiin. Exän kanssa olin käynyt joskus vuonna miekka ja kirves, ei juuri muistikuvia siitä, että mitä odottaa. Katsottiin pari esitystä (toinen oli oikein hyvä, tyttö, joka oli ollut cirque de soleilissa aikaisemmin, hallitsi kauniisti kroppansa ja oli ihan sama, olisiko ollut vaatteet päällä) toinen oli miesstrippari, jonka esitys oli myös hyvä ja hauska. Kateltiin ylipäätänsä mitä kaikkea sitä onkaan tarjolla ja ostettiin toisillemme yllärit.

Sain vuosipäivälahjaksi YSL:n huulikiillon ja ripsarin. Mr S raukka oli ihan huolissaan, onko ihan tyhmä lahja. Mun mielestä oikein hyvä lahja, huulikiiltoja ei oo ikinä liikaa ja ripsari mulla olis ollut seuraavaksi ostolistalla muutenkin. Mulla vaan ei oo sille mitään lahjaa (tai ois tuolla jemmassa parikin, mutta säästelen niitä jouluun/seurustelun aloittamis vuosipäivään) joten totesin vaan eilen, että messuilla käynti + sieltä ostettu (ja illalla kokeiltu) ylläri oli mun vuosipäivälahja sille. Eipä toi kauheen pettyneeltä vaikuttanut ;)

Mini talviautona

Koska Audin luotettavuus on täällä jo aiemmin tultu puitua, pitäähän sitä ihmisen vastaavasti kertoa kokemuksiaan nykyisestä autosta. Suoraan sanottuna melko huonot kokemukset. Samantien kun lämpötila meni miinukselle, alkoi ongelmat. Sisätila ei lämpene, tai lämpenee siten, että varpaat jäätyy ja tukka palaa. Tai vastaavasti päätä palelee ja varpaat käristyy. Siitä on hyvä ihmisen valita. Kauhulla odotan sitä päivää, kun on oikeesti kylmä. Vähän on sellanen kutina, ettei meidän Mini halua kovin kylmällä lähteä liikenteeseen. Tänä aamuna moottori jo kuulosti siltä, että se olis halunnut karata jonnekin lämpöiseen (kukapa ei). Toinen inhottava juttu Minissä on ikkunoiden karmittomuus. Se mekanismi, joka oven avatessa laskee ikkunaa sentillä ja vastaavasti nostaa ikkunan takaisin tiivistettä vasten siinä vaiheessa kun ovi laitetaan kiinni, ei ole suunniteltu pakkasiin. Hirvittävän vaikeahan sen on toimia, jos ikkunassa on sellainen sentin jää/lumikerros. Pelottaa vaan, että milloin se menee lopullisesti rikki.

Eli lyhyesti kerrottuna... voipi olla, että meillä on kohta (taas) uusi auto?

piksaperjantai

ehkei kuitenkaan, koska eilen oli jo piksatorstai. Mr S lähti pomollensa saunomaan ja jätti mut ihan yksin. Melkein jo lähdin Selloon syömään, mutta kohtasin totuuden ja sisäisen nörttiyteni ja tilasin pizzan kotiovelle. Sentään soitin sinne pizzeriaan, enkä tilannut vain netin kautta (koska se nettipalvelu oli rikkisönder=() joten en vielä huolestu täydellisestä sosiaalisuuden puutteestani. Ne ruojakkeet oli laittaneet mun pizzaan valkosipulia. Ja paljon sitä. Yök. No, melkein kokonaan upposi silti, nyt vaan haiskahtaa melkoisesti. Paco myös auttoi mua hieman, söi pizzan reunoja ja hörppäsi hieman myös Pepsiä. Eipä sitten kerrota kelleen eläinaktivistille, ihan hyvin me meidän papukaijaa hoidetaan... (nyt kun kerran tehdään paljastuksia, niin mr S antoi viikonloppuna Pacon myös maistaa kahvia! Että en oo ainoa vastuuntunnoton ihminen meidän taloudessa)

Aloitin eilen kummipojan kakun tekoa, paistoin pohjat ja askartelin päälle tulevan kuvan (Nalle Puh kakku kädessään). Kuvaa valmiista kakusta joskus, jos jaksaa. Oli ihan kivaa pitkästä aikaa puuhailla vähän tollasta näpräilyä/maalailua. Vielä kun jaksais loppuun asti tehdä yhtä huolella, niin tulis varmaankin yks parhaimmista kakuista. Saa nähdä.

Olotila hieman paremman puolella, ehkä toi valo jeesaa jonkin verran? Huomenna meidän tapaamisen 6-vuotispäivä, mutta sepä menee siellä kummipojan synttäreillä, joten taidan tänään yllättää mr S:n. Miten, siitä lisää myöhemmin.