luokattoman huonoa viinaa

tai luokattoman huono ihminen. Join lasin skumppaa, lasin punkkua, siiderin ja yhden lonkeron. Eli en juuri mitään. Oksupoksuhan siitä sitten tuli. Onneksi vasta kotona, eikä tarttenu taksia pyytää pysäyttää. Se olis ollu noloa. Sitä on tehty viimeks joskus teininä itäväylän varteen.

Oltiin siis kummipojan äitiä viihdyttämässä, mr S teki iltapalaa ja siinä hieman tissuteltiin. Ja todella ei mitenkään edes paljon. En tiiä mistä se huono olo tuli. Laatta lensi niin paljon, ettei ihan hetkeen ole käynyt niin. Mutta nyt ei oo mikään huono olo, ei yhtään krapula, ei päätä särje, ei mitään. Eli viuna oli jotenkin pilallista. Mr S sanoi, että joku mahatauti varmaankin. Jep, mä yhdyn tähän mielipiteeseen. Milloinkohan viimeksi oisin oikeesti yrjönnyt viinan takia. Pelottavaa.

Nyt mr S:n kainaloon, se vielä tuhisee tuolla.

kumivene ja kiimainen lintu

ostettiin vene. Mr S on potenut vaihtelevasti venekuumetta tässä jonkin aikaa (omien sanojensa mukaan viistoistakesäisestä asti) ja nyt kuumeilu voitti. Sellanen neljälle hengelle (max) tarkoitettu kumivene, joka menee kasaan. Siihen kymppiheppanen prutku perään. Tää on vähän niiku win-win tilanne, koska nyt sille tulee kauheen huono omatunto, että se törsäs veneeseen ja sitten mä saan jotain kivaa. Aina positiivista. Plus se tietty, että nyt meillä on vene!

Paco käy ylikierroksilla. Koko ajan, jos on vapaana, hyökkii mun käsien kimppuun ja yrittää nussia niitä. Sekä tietenkin oksentelee ihan urakalla. Raukka. Joutuu nyt olemaan melko paljon jäähyllä, kun ei toi jatkuva oksentelu tee hyvää sen kurkulle. Ja mun kädet ei ihan kauheasti pidä siitä, että niissä roikkuu yks kiimanen papukaija jatkuvasti. Sekä tietty se, että noi rakastaa aika rajusti. Kuulemma luonnossa voivat tappaa puolisonsa lemmen tiimellyksessä. Että nokastakin tulee melko säännöllisin väliajoin. Ei oo helppoo pienen papukaijan elämä. Eikä pienen papukaijan omistajankaan elämä.

Jep, veneestä vielä sen verran, että ne airot kannattaa laittaa auton sisään, jos niiden haluaa roikkuvan mukana. Mr S unohti tän elämänviisauden ja mä keräilin airoja Lauttasaaressa melko vilkkaalla autotiellä sitten. Mr S:n laholla päällä jätti sitten tosissaan katolle ne airot. Onneksi ei osunut ketään/jäänyt minkään auton alle, eli ei damagea.

Haluais tehdä tänään jotain kivaa (ehkä jopa hieman tissutella), saa nähdä. Nyt ensin päikkärit ja sitten kemiaa.

tällanen siitä sitten tuli

puhhuijaa

sanoi nasu pokerinpeluussa... heko heko. Olotila väsynyt, katkipoikkirätti. Eilen meni melko myöhään sen kakun kanssa, tänään pitää viedä se. Kaveri lupasi tulla jeesaamaan. Onneksi. Jotenkin hermoilen, jos tarvii yksin tehdä tollasia juttuja.

Töissä oli melkoisen kiireinen ja tehokas päivä. Ihan kohta kotiin. Kakunvientikeikan jälkeen siskolle. Itse soitti ja kutsui keskimmäisen yhdeksänvuotissynttäreille. Yllätti, koska kutsu koski tosiaan meitä molempia. Ei ilmeisesti ollut niin tosissaan siinä mr S:n kanssa kiukuttelussa. Onneksi.

Nyt kiiruulla kotiin=)

sunbeamin tietotoimistosta, päivää

tentti oli "helppo", toisinsanoen sama tentti, jota olen opetellut ulkoa tässä jo hetken. Eli erittäin luultavasti läpi. Maanantain tentistä ei sitten mitään hajua, että mitä siihen pitäisi edes lukea/laskea. Että silleen. Mutta tosissaan nyt olis niin hilkulla tää valmistuminen että ihan hirvittää. Pitääkö sitten olla aikuinen ja vastuullinen ihminen, kun on INSINÖÖRI???

Eipäs nyt vielä intopiukeuduta. Eli ensi viikolla vasta saa tietää miten tän tytön käy.

Eilen täyttelin kakkupohjat, tänään pitää kuorruttaa niitä jollain. Ongelma on vaan koristelu, pää lyö ihan tyhjää! Kun morsian ei varsinaisesti toivonut yhtään mitään, niin ei oo kovin helppoa. Ajattelin ehkä jotain hyvin yksinkertaista, valkoinen sokerimassa ja ehkä alareunaan sinistä "nauhaa" (myös sokerimassasta). Lisäksi ehkä muutamia sinisiä ruusuja? Ei oo helppoo!!! Lisäksi mr S ei oo huomenna auttamassa kakkujen roudaamisessa ja asettelussa. Siitäkin iski ressinpoikanen. Eilen illalla mr S kysyi millaisen sormuksen mä haluaisin, enkä tiiä yhtään! Luulin tietäväni, mutta sitten kuitenkin... äääh. Jos nyt ensin hoitaisi tän hässäkän ja sitten miettis sormusta. Jotain kuitenkin haluan tohon sormeen, timanteilla mielellään kiitos!

tiedotusta lisää

poljin tänään töihin. Aikaa kului viistoista minuuttia. Ensimmäisenä päivänä kun poljin, tuo matka vei puoli tuntia. Eli aika on puolitettu. Tosta vaan kun parantaa, niin kohta oon nopeemmin kun bussilla!

Eilen kakkupohjat ei menny ihan nappiin. Tai, yks (vaan) meni pieleen. Siitä unohtui sokeri. Hups. Niin ja tietty piti polttaa sormensakin, kun ei vaan osaa olla ottamatta paljain sormin niitä kuumia uunipeltejä sieltä kuumasta uunista. Eli tänään vähän lisäjumppaa kakkujen takia, mutta onneksi ei pahasti.

väliaikatiedotusta

labrakurssi läpi!!! Torstaina tentti ja maanantaina vielä yksi. Eli tää "piinaviikko" jatkuukin arveltua pidempään. Mutta voi hyvää päivää, että helpotti tuo yksi läpi mennyt kurssi jo elämää kummasti! Nyt kotia kakunvääntöön, pikkupäikkärien jälkeen.