pää pyörällä

toinen päivä uudessa työpaikassa. Vielä pää pyörii, mutta kai tää tästä. Se tuoksu, kun tuli tonne leipomoon... oli kun olis kotiinsa tullut! Aivan mielettömän hyvä fiilis siitä.

Torstaina lepuutin, perjantaina tein ristiäiskakkua (kuvaa heti kun vaan saan jostain) puoli neljään asti aamulla. Onneksi mr S auttoi. Oli jossain vaiheessa ihan ranteet auki -meininki. Siitä tuli kyllä hieno siitä kakusta! Ja maistuikin hyvälle. Lauantaina kummipoika sai nimekseen Noah Travis Theodor. Kutsumanimenä Travis. Meidän lahja oli kuulemma tosi hyvä (pääkalloriipus, käsiketju, jossa kaiverrus "Travis", sormus ja taskumatti, johon myös kaiverrettu "Travis").

Ristiäisten jälkeen kotiin pyörähtämään/nukkumaan hetkeksi, jonka jälkeen kaverin tupareihin. Aina välillä tapaa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa synkkaa. Tupareissa oli eräs pariskunta, joka kolahti. Jutut oli ainakin kovin samaa luokkaa ;)

Sunnuntaina äiti ja isä tuli käymään kylässä (kun ensin oltiin itse käyty kummipoikaa moikkaamassa/syömässä ristiäisrippeitä sekä mökiltä hakemassa puita Pacolle).

Luulenpa, että isäkin taisi tykätä Pacosta. (herra kaikki eläimet on ihan tyhmiä...) Äiti oli ihan myyty =)

Tarkastelua

tänään oli viimeinen työpäivä työssä, jota tein enemmän ja vähemmän antaumuksella ja menestyksellä puolitoista vuotta. Mitä siitä jäi käteen?

-flunssa tai jonkinmoinen nuhakuume. Meidän osastolla kun kaikki ovat niin korvaamattomia, että pakko olla kipeänäkin töissä. Tosin sorruin tähän itsekin aika-ajoin.

-paljon ihmissuhdekiemuroissa luovimista

-tieto siitä, että kaverit ja työkaverit on oikeasti hyvä olla erikseen

-paljon hyviä, ihania ihmisiä, joista toivon kuulevani jatkossakin

-aivan ihanan kello, kukkia sekä lahjakortti kultasepänliikkeeseen=) (material girl...)

-toivottavasti hyvää työkokemusta

-osaamista pakkauksesta

nyt kun vaan ei tulisi mahdoton räkätauti, lauantaina kummipojan ristiäiset...

haipakkaa

rapujuhlissa duunikaverit yllätti. Mr S kipaisi jo ennen syömisen aloittamista Alkosta lisää juotavaa. Viime vuonna ei ollut läheskään yhtä railakasta. Muuten ok, mutta eräälle tuli paha olo parvekkeella. Meni alakerran terassin kuuraamiseksi. Toivottavasti ei alakerta nää punaista (enää ainakaan ei pitäisi, koska mun mielestä kaikki punkut ja rapuset tuli putsattua pois...)

Lauantaina kaveripariskunta tuli käymään. Mr S teki kiinalaista. Lue: haki alakerran kinkistä hyvät sapuskat. Vähän oli väsynyttä, mutta ehkä se ei haitannut? Miespuolinen kaveri pelkäsi Pacoa. Hassua.

Sunnuntaina asuntonäytöissä. Ihme paniikkisäntäilyä päällänsä, ei meinannut sekaan mahtua ja tuntui siltä, että viimeiset asunnot maailmassa oli näissä näytöissä kaupan. Jäähdytellään hetki, keskiviikkona olisi yksi näyttö, mutta mr S on Kotkassa hammaslääkärissä (eikö sekään lähempää voinut hammaslääkäriä valita???).

Illalla kummipoika ja sen vanhemmat tuli kylään. Sekä mr S:n äiti ja isäpuoli. Avopin mielestä oli suunnattoman tyhmä veto meiltä ottaa lintu. Jätän sen omaan arvoonsa, olkoon. Leperteli niin kovin kummipojalle, vaikka kohta viisi vuotta on muistanut kertoa, kuinka paljon inhoaa kakaroita, eikä niitä kannata tehdä.

Kohta kotia kohti, yritän tyhjentää työpöytää ja posteja. Keskiviikkona vika kunnon työpäivä.

ripurapurallaa

tänään duuniporukalle rapujuhlat/läksiäiset. Enää ens viikolla kolme päivää töissä täällä!!! Jännittää aika hulluna mutta silti ihan intopinkeenä odottamassa uutta duunia.

Piti eilen siivota. Sainkin Pacon häkin siivottua, mutta melkeinpä siihen se sitten jäi. Jumahdin kiillottamaan kristallikruunua. Se on taas bling-bling. Niin paljon paremman näköinen, kun se on raskaasta pölykerroksesta vapautettu. Seuraavan kerran kyllä palkkaan siskonpojan tuntitaksalla tekemään moisen homman.

Tein myös salaatin tälle päivälle valmiiksi. Siinä kesti luvattoman kauan. Mun ruoanlaittotaidot on hävinneet/hukkuneet/unohtuneet. Koska yleensä mr S tekee ruoan. Kuolisinkohan nälkään ilman sitä, sen verran avuton olo on tällä hetkellä keittiössä.

Lähden tänään aiemmin töistä, pakko vähän laittaa kotia kuntoon vieraita varten. Viime vuonna mr S touhusi kaikki ruoat sun muut vastaavissa bileissä, pitänee varoittaa vieraita että taso ei ole sama tänä vuonna....

toisen ihmisen roska on toiselle aarre

huuto.net on koukuttava kapistus. Laitoin myyntiin lautaset, joista halusin niin pahasti eroon. Ei hintavarauksia, olisin antanut vaikka ilmatteeksi, jos joku olisi vaan tullut hakemaan. Ne lautaset muistutti mua erosta. Muutenkin kyllästyin niihin saman tien. Neuvo: älä koskaan osta mitään niin pysyvää kuin astiasto heti eron jälkeen. Ei toimi.
Kuitenkin joku nuoripari halusi palavasti juuri ne lautaset itselleen. Loppuhinnaksi oli muodostunut yli 300 euroa!!! Rairai! Mä olin enemmän kuin tyytyväinen, suorastaan pölkyllä päähän lyöty, se pariskunta oli haltioissaan. Päätöntä. Mietin vaan, että mitäs muuta mulla voisi olla, johon oon itse kyllästynyt? Mitä muuta joku voisi etsiä vimmoissaan? Pitänee tehdä jonkinmoista inventaariota. Saisi myös vähän taloutta tasapainoon. (Linnut + tarvikkeet ei ole mitään halpoja vekottimia...)

Menin eilen läpi tuolista. Muovinen baarijakkara, joka oli toimittanut parveketuolin virkaa. Erehdyin nousemaan sen päälle. Muovi oli hieman haurastunut ulkona, kuului vaan räsähdys. Onneksi selvisin pelkillä naarmuilla nilkassa ja itsetunnossa.

Äsken kun tulin kahvilta, meni kenkä rikki. Eipä nyt mee ihan putkeen...

päätä särkee, aivastuttaa. mr S valitteli kurkkukipua. Nyt ei voi tulla kipeäksi!

sairautta

kävin eilen kaverin kanssa kaupoissa. Huolettaa kovin, on tyttö laihtunut mielettömästi eikä oikein tunnu syövän kunnolla. Oli ollut salilla ja soitti mulle, että lähdetäänkö lenkille. Miten voi auttaa ihmistä tai ainakin herättää se siihen, että nyt ollaan vaarallisilla vesillä???

Ja salaa oon kateellinen, että se on niin hoikka. Mulla on yli 20 kiloa ylipainoa. Eli itekin oon vähän sairas... Katoin eilen kuvia entisestä hoikasta minästä. Miten siihen pääsee takaisin? Selkeä lihominen tapahtui aika nopsasti, sen jälkeen kun olin masennuslääkkeet aloittanut. Lopettamisesta on jo aikaa, eikä nää läskit lähde.

voi kuinka vaikeeta se on

nimittäin tiistaiaamuna sängystä nouseminen. Onneksi kuitenkin pääsin ennen kahdeksaa (minuuttia vaille) lähtemään, koska parkkipaikalla odotti kiukkuinen remonttireiska nosturiansa vapautuvaksi parkkeerattujen autojen takaa.

Paco on ollut ihana, kamala, riiviö, suloinen, rasittava. Tänä aamuna sai hepulin, yritin vaihtaa veden ihan vaan puolihuolimattomasti, mutta Pacohan säntäsi ulos häkistänsä. Teki aikamoisen lentolenkkipyrähdyksen. Piipityksen kera, tietenkin. Onneksi ilman kiukutteluja meni takaisin, laitoin ruokaa myös lisää. Jäi heittelemään siemeniä ympäriinsä kun lähdin.

Eilen oli viimeinen fysioterapiakerta. Harmittaa, ettei oo varaa omakustanteisesti jatkaa, teki niin hyvää. Ehkä voin uudesta työpaikasta saada myös lähetteen...?

Tein eilen myös ruokaa. Paahdettuja porkkanoita vuohenjuuston kera. Vaikken osannutkaan lukea ohjetta oikein (vuohenjuusto meni porkkanoiden mukana uuniin, vaikkei pitänyt) niin ihan hyvää tuli. Mr S jopa kehui. Toisaalta, oli raukka varmaankin niin nälkäinen että olis syöny pieniä kiviä siinä vaiheessa.

Paco rakastaa syödä kynsiä. Onkohan sillä joku kalkinpuute? Pitänee ostaa joku kalkkikivi. Missä vaiheessa sitä vaan kerkeää johonkin eläinkauppaan? No, syököön mun kynsiä siihen asti...