Pari juttua

jollain aikataululla pitänee tuo esittelyteksti korjata siltä osin, että x vuoden päästä ollaan taas helsinkiläisiä. Ostettiin tontti. Huh, eipä tässä muuten olisikaan ollut tohinaa, pari kakaraa, reippaasti dementoituva äiti, työt... Pitäähän sitä ihmisen elämään haastetta saada vaikka väkisin.

Tontti on (taas) pieni, joten talosuunnittelu on mielenkiintoista. Mr S on tietenkin tehnyt jo pari luonnosta talosta. Tosin kaupat tontista tehdään vasta perjantaina ja vähän on hakusessa se, miten tuollainen talo siihen tontille istuisi. Katellaan.

M on jonossa neurologille. Käytiin fyssarilla tossa viikko-pari sitten ja neuvolassa samoihin aikoihin. Pikkuinen (kohta 11 kk) ei vielä siinä vaiheessa istunut (tätä on nyt treenattu ja neiti punkee istumaan vallan nätisti), saati sitten nouse seisomaan. Päänympärys on myös liian nafti muihin mittoihin nähden, joten haluavat varmistua ettei mitään isompaa ongelmaa ole kehityksessä.
Veikkaanpa, että M juoksee itse neurologin vastaanotolle siinä vaiheessa, kun sinne kutsu käy. Sen verran vauhdilla mennään kehityksessä kuitenkin. Omaan tahtiinsa.

Nyt laatuaikaa mr S:n kanssa, leffaa ja iltapalaa <3 p="">

MNR

Joskus viime keväänä sain päähäni ajatuksen, että voishan sitä vaikka käydä tsekkaamassa syksyllä tollanen juoksutapahtuma. Kun sitä on niin moni kehunut ja käy joka vuosi uudestaan juoksemassa kyseisen kymmenen kilometrin matkan.

Viime lauantaina sitten oli se ilta, kun Midnight Run Helsinki oli. Mähän olin mr S:n loman ajan suurinpiirtein liikkunut sohvalta ruokapöytään ja päinvastoin. Että minkäänlaista treeniä ei ollut alla. Enkä ollut ikinä juossut tai kävellyt kymmentä kilometriä putkeen. Hyvä lähtökohta siis. Lisäksi sää suosi siten, ettei tarvinnut hikoilusta huolehtia. Vettä tuli ihan kiitettävästi, aivan läpimärkänä oltiin jo ennen juoksun alkua.

Olin kaverin saanut mukaan, kaveri oli ollut hieman fiksumpi ja treenannut tuota matkaa. Sanoin, että saa mennä omaa tahtiaan, nähdään sitten autolla kun mä pääsen sinne.

Mä tein sen! Mä juoksin/hölkkäsin/kävelin kymmenen kilometriä alle 90 minuutin. Kaverilla matkaan meni reilu tunti, mutta ei haittaa. Hitto, että mä olen ylpeä itestäni! Ja vaikka maaliin tullessa taisin sanoa jotain sellaista, että never again, niin pikkasen tuolla jo takaraivossa ajatus kytee... Mitä jos treenais juoksua? Mihin aikaan pääsis jos olis oikeesti hyvässä kunnossa?

Mr S sanoi, että ens keväänä sitten puolmaraton. Siihen en ihan vielä lupaudu, mutta ei ikinä saa sanoa ei ikinä.

Jos nyt taas aktivoituis ton salillakäynnin kanssa, ehkäpä vuoden päästä voisi yrittää vähän parempaa aikaa ;)

Niin ja se aika oli siis 1h 27min 12s

Saimaannorppana

Arki on kivaa, rutiinit on jees ja ennenkaikkea dagis on aivan loistokeksintö vilkkaalle nelivuotiaalle pojalle! Huh, että oli pitkät seitsemän viikkoa. Oli kyllä toisaalta melko mukava loma myös.

Viimeinen lomaviikko vietettiin Saimaalla, vuokraveneellä. Onneksi pikkusiskolisko oli mukana, muuten olis voinut hermo palaa pahemman kerran. Nyt oli lisäpari käsiä, silmiä ja jalkoja mukana. Kiitos hälle siitä <3 div="">

Lähtö tapahtui Lappeenrannasta, puolivälissä reissua Savonlinnassa vietettiin U:n synttäreitä ja takaisin palattiin Lappeenrantaan. Kukaan ei kertaakaan ollut yli laidan (paitsi yksi kroksi ja sekin saatiin pelastettua), rantautumiset ja laituriinkiinnittymiset hoitui hyvin ja venekin säilyi ehjänä :)

Veneellä kävi vieraitakin, anoppi ja appiukko tuli Savonlinnaan juhlimaan U:ta ja toisena päivänä kaveri tyttöystävänsä kanssa ajoi Imatralle ajellakseen muutamia tunteja meidän kanssa. 

Taisi kasvattaa tuo reissu vaan mr S:n venekuumetta :/ ehkä ei just nyt oo aika hommata venettä, ens kesänä saattaa olla hieman tekemistä M:n perässä juoksemisessa...

Katellaan taas vaihteeks yhtä tonttia. Helsingin puolella olis, katotaan nyt tehdäänkö tarjousta. Alue on melko tuntematon kummallekin, mutta ihan hyvä fiilis tuli kun siellä ajeltiin eilen ja toissapäivänä. En vaan tiedä, olisiko musta yyhooksi kuitenkaan, kun mr S olisi koko ajan töissä ja raksalla. Saa nähdä, mitä tästä nyt tulee.

Nyt rutiini vaatii laittamaan ruokaa lapsille:) (eli M kiljuu niin kovaa ja korkealta, ettei voi olla tietämättä, että hänen kuninkaallisella pallopäisyydellänsä on NÄLKÄ!)

Lomahommeleita

Ruotsinmaalla käyty, elukoita nähty. Bamse taisi jäädä läheltä näkemättä, mutta eipä tuntunut haittaavan. Palautetta Slussenin Hiltonista annettu ja koko johtoryhmä siellä suunnalla odottelee innokkaana meitä takaisin asiakkaakseen :/ Hienosti kyllä hoitivat palautteen, pitänee suunnitella joku aikuisten retki Tukholmaan. Oli mukavanoloinen hotla noin muuten.

Kaveripariskunta saateltu avioliiton satamaan, olipahan hyvät bileet! Mr S suoriutui bestmanin tehtävistä kunnialla, oli niin komeena puvussaan. Jopa tanssahteli pariin otteeseen vaimonsa kanssa <3 p="">
Viikon verran 'vaan oltu', toinen viikko samanmoista edessä. Ollaan tosin koluttu Espoon kahviloita ja pitänee vielä parit muut paikat tsekkailla.

Niin ja niitä solmuja pitää alkaa harjottelee n-y-t nyt! (Tai siis heti huomenna, tänään meen ensin duunikavereiden kanssa syömään ja siitä siskoitten kanssa iltaa jatkamaan. Mutta huomenna on päivä uus:))

Se liikkuu

Meiän vauva on jo pitkään päässyt ympäri lattioita pyörimällä, mutta eilen päätti sitten ottaa perinteisemmän lähestymisen tähän liikkumisasiaan. Hitaasti, mutta varmasti lähti ryömimään. Kohti mun lakattuja varpaankynsiä :) Ne olis ollu ihanaa saada meinaan suuhun, nakerrella hieman. Meillä ei tule olemaan yhtään ehjää puista huonekalunjalkaa ton monsterin jäljiltä. Kaikkea se järsii menemään.

Ollaan lomailtu nyt lasten kanssa reilu kolme viikkoa, perjantaina mr S liittyi myös meihin lomalaisiin. Eilen jo tosin ärähdin, että olis paljon helpompaa, jos se ei olis kotona. Kun sillä on niin paljon projekteja ja asioita hoidettavana, että joutuu koko ajan lapsia vahtimaan etteivät mene sotkemaan herran juttuja... No, kyllä tää tästä. Ja huomenna lähdetään reissuun! Mennään Kolmårdeniin. En oo ikinä käynyt, eikä ole sen vertaa edes kiinnostanut että olisin ollut tietoinen, millainen paikka varsinaisesti on. Tänään vähän googlettelin ja näyttää oikein mainiolta lomakohteelta:) U odottaa erityisesti Bamsen näkemistä. Ehkä nyt jo uskaltaa mennä kymmentä metriä lähemmäksi hahmoja? Vähän on ollut arka poika tuollaisten asioiden suhteen.

Jotenkin arki (loma siis) rullaa tällä hetkellä melko ok, niin eipä ole kummempia kirjoitettavia. Kaikki hyvin. Toistaiseksi.

Yläkerran remppa hyvällä mallilla, kohtahan sitä pitää alkaa miettimään että missä sitä seuraavaksi haluais asua? Ehkä sitten loman jälkeen... Ainakin sellaisessa paikassa, jossa olis vähän enemmän lähistöllä noita pokemoneja :D (kyllä, olen hurahtanut ja harmittaa vietävästi, että lähialueet on tyhjinä moisista örkeistä, U kun ei vielä jaksa kovin pitkiä lenkkejä edes pyöräillen tehdä. Itse käppäilisin mielellään vähän pidemmällekin).

Mr S komensi U:ta äsken: 'Eikö tullut maha täyteen ruoasta?' U: 'Sain myös jälkiruokaakin, jätskin!' mr S: 'No eikö tullut maha täyteen?' U:'???' mr S: 'no kun pitää syödä räkää! Miksi sä syöt sun räkää?!' U: 'Koska se palantaa vastustuskykyä!'

Me mr S:n kanssa vedet silmissä hihitettiin U:n vastaukselle. Eipä tohon nyt voi oikein mitään sitten sanoa...

Hääpäiviä

Olin pari viikonloppua sitten juhlimassa kaverin polttareita, eli tavallaan juhlistamassa heidän tulevaa hääpäivää. Polttarit meni odotettua paremmin, ennakkoasenne saattoi olla hieman huono. Onneksi hienosti meni. Vastasin morsiussaunasta, sinänsä koomista, koska itse en sauno. Mutta hauskempaa oli kuin olin odottanut ja väsymys oli kova näiden pirskeiden jälkeen.

Toissapäivänä, sunnuntaina, oli vanhempien 50-vuotishääpäivä, kultahääpäivä. Eivät juhlineet, mutta käytiin siskojen kanssa heitä hieman muistamassa. Annettiin lahjakortti kylpylään ja kerrottiin, että maanantaina mennään vielä kaikki yhdessä syömään.

Eilen siis käytiin Helsingissä siskosten ja vanhempien kanssa eräässä ravitsemusliikkeessä nauttimassa hyvä päivällinen. Alussa kohotettiin malja vanhemmille ja syötiin (melkein koko porukka) pitkän kaavan mukaan. Oli melko harvinainen tilanne, yksi siskoista vaan uupui. Vanhin sisko lähti tänä aamuna takaisin kotiinsa rapakon taa, josta nuorin sisko onneksi saapuu jo ihan pian lomailemaan tänne koto-Suomeen.

Olihan katkeransuloinen hetki eilen, isä piti pienen puheen jopa. Skoolasi seuraaville viidellekymmenelle vuodelle. Mutta vanhojahan nuo vanhukset jo on, äiti varsinkin alkaa näyttää merkkejä jo vanhuudestaan. Vaikka me siskot nauretaan sen höpsöydelle, välillä hermostuen sen oikuille ja jutuille, niin varmasti kaikki meistä on sisimmässään melko huolissaan. Ei ole enää montaa vuotta (tai välttämättä edes kuukautta, sen verran oli sekavaa juttu jo eilen...), kun äiti ei enää pärjää kotona. Muisti sillä heittää niin pahasti, että jutut pitää toistaa monta monituista kertaa ja huomenna uudestaan. Toivottavasti isä vielä hetken jaksaisi, rankaksihan tuollainen käy...

On tää elämä suunniteltu pirullisesti. Kun on itsellä pienet lapset, uraa pitäisi tehdä, ruuhkavuodet pahimmillaan (ja varmaan jossain vaiheessa vielä talonrakennusta taas pukkaa), niin siinä välissä tulee vielä vanhemmista huolehtiminen päälle. Turha toisaalta etukäteen murehtia, asiat otetaan sitten vastaan, kun ne tulee.

Kunnioitettava määrä avioliittovuosia kyllä heillä, katsotaan mihin lukuun itse pääsee...

Queen

Ostin mr S:lle joululahjaksi liput Queenin keikalle. Vihdoin viime perjantaina tämä tapahtuma sitten oli. Kaveripariskunta oli myös mukana, käytiin vähän syömässä (ja juomassa) yhdessä ennen keikkaa.

Me mr S:n kanssa oltiin vallan villiinnytty ja buukattu itsellemme huone hotelli Kämpistä. Oikein oli viihtyisä hotelli, tosi kiva huone ja mahtava palvelu. Harmitti vaan, että tuli hieman nautittua liikaa ilolientä ja aamupalasta ei pystynyt kunnolla nauttimaan, kun vähän puuskutti. Mulla tosin paljon vähemmän kuin mr S:llä... Sitä se ikä teettää ;)

Keikka oli hyvä, hieman vaan biisilista ihmetytti (näin ei niin kovana fanina oli muutamia sellaisia 'en muista kuulleeni tätä biisiä, vaikka silleen tutulta kuulostaakin' -kappaleita) ja olisin toivonut niitä superhittejä pari lisää, mutta muuten jees.

Sääkin suosi ja seura oli oikein mukavaa. Ruokailtiin Comassa, oikein mukava pieni ravintola on se. Hyvää ruokaa ja vihdoinkin löysin proseccon, josta tykkään. Harmi vaan, että kyseinen ravintola on ainoa paikka, josta tuota kuohuvaa saa...

Nyt iski vaan jokin krapulanjälkeinen masennus, ei huvittaisi yhtään mikään. Kaikista vähiten arjen touhut. Pakko vaan suorittaa, ettei tänne hautauduta pyykkeihin ja sotkuihin.

Kävin eilen U:n kanssa leffassa. Käytiin kattomassa Änkkärit. Aikuisisoveli (U:n oma nimitys itsestään) jaksoi melkein koko leffan istua. Loppuaika sitten menikin roikkuessa edessäolevan istuimen selkänojassa, lattialla makoillessa ja vinkumassa ihan ihan ylös istumaan. Mutta pääosin meni hyvin. Ehkä jo heti vuoden päästä uudestaan...

M turhautuu, kun ei pääse liikkeelle. Kitisee ja hakkaa päätään lattiaan. Ei ihan täysillä käy toikaan kakara. Vitsi miten nopeasti meni taas vauva-aika. Katselin jotain random insta-kuvia ja näin maailman söpöimmän pikku vauvan. Tuli ihan vauvakuume ja oli pakko kaverille näyttää se kuva ja tunnustaa, että vauvakuumetta pukkaa.

Kaverilla kulmakarvat kohti hiusrajaa -ilme ja kysymys: "kuka sä oikein oot?" Niinpä, edelleen taitaa olla hormonit aivan sekaisin!

No, henkari laitettu paikoilleen moisia kuumeita vastaan joten eiköhän se siitä. Tosin asentava lekuri totesi, että "sähän olet vielä niiiin nuori, ehdit vielä"! Katotaan nyt, taitaa oma mukavuudenhalu voittaa moiset kuumeilut.

M pitänee ruokkia ennen U:n noutoa dagiksesta, ainakin meteli alkaa olemaan melko vaativaa...