Kaksin kotona (3)

Oon tirppanan kanssa kahdestaan (tai siis oikeastaan kolmestaan, koska Pacokin muistetaan aina U:n toimesta laskea mukaan muonavahvuuteen) kotona tämän yön. Ihan kohta pitää painua pehkuihin, mutta ihan vielä en malta. Kun tällein kuukauden välein kirjoittelee, on paljon asiaa. Katsotaan, muistanko puoliakaan.

Oltiin eka yö poissa mr S:n kanssa kahdestaan (tai siis nelistään, kaveripariskunnan kanssa). Käytiin Tallinnassa. Oli ihan jees, mitä nyt vähän stressasi, kun hoitohenkilökunnan omasta perheestä yksi sairastui edellisenä iltana vatsatautiin... Onneksi oli kaikki kuitenkin mennyt hyvin, vaikka M ei suostunutkaan pullosta juomaan. Superäiti Jenni oli sitten syöttänyt lusikalla maitoa pienelle. Ihmettelen, kuinka rankkaa oli olla vauvasta erossa, U:n kohdalla tässä vaiheessa ei tehnyt tiukkaakaan. Niin erilainen fiilis nyt vauvasta ja muutenkin koko hommasta. Kumma.

Täytin 35 vuotta. Aika kiva ikä tämäkin. Sain kukkia, lahjuksia ja täydellisen ihanan suklaakakun, jonka mr S teki. Sain myös vastavuoroisesti viihdyttää kummipoikaa ja hänen pikkusiskoaan. Onneksi vatsatauti ei ollut jäänyt jylläämään perheeseen, siltä ollaan vielä vältytty. (Koputtelen puuta...)

Vietin viime maanantaiaamun Jorvissa M:n kanssa. Ihan oman mielenrauhan vuoksi kävin näyttämässä pikkuista, kun päätti pompata hoitopöydältä alas naamalleen sillä välin, kun selvittelin U:n kanssa jotain vaatekriisiä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Isosisko mainitsi, että joudutaan lastensuojelun seurantaan tapauksen johdosta. Siinähän seuraavat, mutta toivoisin todella, että käyttäisivät resurssejaan johonkin tärkeämpään. Eikä vielä ainakaan kukaan ole ottanut yhteyttä.

Niin siis tänään mr S lähti työreissulle Tallinnaan, tulee huomenna päivällä. Mulla oli duunikaverin läksiäiset niin U pääsi mummolaan yökylään. M:ää en vielä raaskinut mummon hoiviin niin pitkäksi aikaa jättää, joten M pääsi Keravalle duunikaverin läksiäisiä viettelemään. Huomenna kyllä M pääsee myös mummolaan, kun mulla on kaverin polttarit. Hetken saa mummo ja taata harjoitella kahden lapsosen vahtimista ennen kuin mr S tulee reissultaan ja ottaa lapsoset haltuunsa.

Me tapeltiin eilen mr S:n kanssa oikein kunnolla. Mä räjähdin, rähjäsin, huusin ja itkin ihan kunnolla. Ikävä kyllä U oli myös todistamassa tätä räjähdystä. Sehän säikähti ja riita unohtui siihen paikkaan, kun yritettiin vakuutella U:lle, ettei ole mitään hätää. Raukka oli aivan väsyneenä ja sitten me aletaan tappelemaan... Pitää yrittää välttää moisia räjähtelyjä. Tosin kun kysyin, että mitä U säikähti, niin sanoi, että sitä kun mamma huusi. Oli pakko kysyä, että miksi se ei ikinä säikähdä noin kovaa silloin kun huudan sille jostakin ja vielä kovempaa. Ei osannut kertoa, sanoi, että ei mamma ole U:lle huutanut... (eipä...)

Käytiin muuten tässä joku päivä neuvolassa M:n kanssa. Ja sieltähän tuli niitä rokotuksiakin... Ei meinannut huudolle tulla loppua, se alkoi jo siinä vaiheessa kun kehdattiin häneltä riisua vaatteet päältä punnitusta varten. Tyttö pissas vaa´alle, huusi kuin syötävä pituutta mitattaessa ja ne rokotukset... Ai kamala. Mä luulen, että se huuto alkaa seuraavan kerran jo siellä neuvolan ovella...

Loppuun vielä U:n jutteluita viime päiviltä:
U: 'Sitten kun minulla on oma äiti ja oma vauva, niin sitten minä ostan sille minun omalle äidille auton.' Minä: 'Niin, eli sinun vaimolle, sinun oman vauvan äiti on sinun vaimo.' U: 'Ei, kun äiti!!!'. Minä: 'Selvä, no, minkä auton ostat sille sinun oman vauvan äidille?' 'Saman kuin mammalla.' Mr S: 'Hyvä, ei kannata totuttaa liian hyvään, Toyota kelpaa oikein hienosti.' U: 'Sitten minä ostan itselleni myös auton, saman kuin isillä.' Minä: 'Ai volkkarin vai?' U: 'NO EI!!!! Bemarin!!!'
Pikkumies ei ole vieläkään toipunut kunnolla autonvaihdon aiheuttamasta traumasta. Poika tykkäs bemarista :) isin poika.
U jatkoi vielä jupinaa: 'Sitten minä kyllä voin polkea sinne pyörällä.' Minä: 'Minne oot polkemassa?' U: 'No sinne naimisiin, ei sinne ole pitkä matka. Sinne voi kyllä mennä pyörällä!'

Nyt nukkumaan, josko vaikka tänä yönä M nukkuisi koko yön putkeen? Ainahan sitä toivoa saa...

Yösyöpöttelyä

vauvalla on nyt tankkauskausi --> mammallakin on tankkauskausi. Jostain kumman syystä raskaudenaikainen suklaanhimo on jäänyt päälle. Vaikka aiemmin niin en oo suklaasta välittänyt, niin nyt voisin sitä syödä kuin leipää (ja melkein joka yö syönkin. Siis suklaata, en leipää (valitettavasti)). Pitäis lopettaa suklaan ostaminen kotiin, mutta kun käy väsyneenä kaupassa, kun M on herätellyt pitkin yötä imemään, kierre on valmis.

Vähän on helpottanut edellisestä viestistä tää arki. Mr S osallistuu jo paremmin (vaikka onkin edelleen kärttyinen vanha ukko luvattoman usein) ja muutenkin on parempi fiilis.

Mulla on uus auto. Varsinainen hattivatti. Pääseehän silläkin, vaikka mr S:n kaverit on kyllä kyselleet ihmeissään, että miten vaimo suostui tuon auton itelleen ottamaan. Ei ikinä saa sanoa ei ikinä. Kyllä sitä Toyotan hybridilläkin ajelee, jos vaihtoehtona on busseilla sompaaminen.

Tälle viikolle kaikenlaista suunnitelmaa, lähinnä tuon kolmevuotiaan sosiaalista elämää. Keskiviikkona ja torstaina pitäis olla leikkitreffit, lauantaina kaverisynttärit. Pitääkö huolestua, kun U:lla on enemmän suunnitelmia kuin vanhemmillaan? Oon kyllä toisaalta ihan iloinen, ainakin U on 'kaikkien kaveri' ja mitä ilmeisimmin leikkii nätisti, kun niin paljon satelee leikkikutsuja.

Oon koukuttunut hieman asioiden myymiseen. Oon myynyt omia romuja + äidin ja isän rompetta ihan kiitettävästi. Eilen kävin tilittämässä tuotot vanhuksille, sieltähän tuli taas vähän lisää myytävää. Katotaan, kauan tää innostus kestää. Toivottavasti tarpeeks kauan, että saa vähän rahaa jemmaan tulevaisuutta (eli hoitovapaata) varten.

Jos yrittäis mennä nukkumaan ennen kuin pikkuinen taas vaatii ruokaa. Johan tässä tuli yli puoli suklaalevyä syötyä ja netissä roikuttua...

YH olotila

mr S painaa pitkää päivää, tulee kotiin, syö jotain (mun tekemää), selailee nettiä 'rauhoittuakseen työpäivän jälkeen', menee puoleksi tunniksi - tunniksi vessaan (siltä se ainakin tuntuu) ja sitten ihmettelee, kun U kiukuttelee ja sanoo, ettei tykkää isistä. Tällä hetkellä on sellainen olo, että toi miekkonen tekee kaikkensa osoittaakseen, että pärjäisin vallan mainiosti yyhoona. Eipä oo meinaa kauheesti ollu lapsosten kanssa apuja hänestä. Kunhan nyt vaan ottaa päästä.

stealth mode

josko nyt onnistais tän mun autonvaihdon kanssa? Mr S tyhjensi eilen illalla tän mamman mersun ja latoi sinne kesärenkaat kyytiin. Tänään suoraan töistä lähtee ajamaan kohti Kouvolaa noutamaan mulle hattivattiriisikuppia. Eli pientä hybridiautoa. U:lle näytin eilen kuvia kyseisestä autosta ja kysyin, mikä sen nimi voisi olla? Ariel kuulemma. Jään miettimään tätä nimiasiaa. Tähän asti kommentteina auton merkkiin ja malliin on ollut tuo 'järjettömän pieni riisikuppi, jolla vaan hattivatit ajaa'. (Mr S:n veljen mielipide tämä edellinen. Enkä voi oikeastaan väittää vastaankaan.) Mä taidan kallistua nimessä tuon hattivatin puoleen. Tämäkin auto kun on valkoinen. Mutta siis sähköinen ja pikkuinen, ihan niinkuin hattivatitkin :)

Niin, paitsi nyt vaan jännitetään, että soittaako automyyjä taas, että kyseinen yksilö on jo myyty... Toivottavasti ei.

Oon myös näkemässä lapsuuden parasta kaveria tänään pitkästä aikaa. Meillä on treffit Jumbossa. Vähän jänskättää, kun M on niin kamala shoppailija, että mitäköhän tänään tarttuu mukaan. Nyt kun ei olis oikeasti varaa yhtään törsätä! Mutta M on kyllä melko pitelemätön kun sille päälle sattuu ;)

Strategisia mittoja

Kauhulla odotan seuraavaa käyntiä neuvolassa. Tällä kertaa ei tullut edes rokotuksia, mutta M kiljui kuin syötävä jo sitä, kun piti pituus mitata. Ensi kerralla tulee vielä siis lisäksi ne rokotukset... Pitänee ottaa korvatulpat mukaan ;)

Pikkuinen kasvaa hyvin, pituutta 62 cm ja painoa 6,3 kg. Posket näkyy takaapäin ja tyytyväinen on tyttö elämäänsä. (Paitsi tietenkin silloin, kun on nälkä tai loukkaantuu esim. pituuden mittaamisen yrityksestä). Pikkuhiljaa voisi aloittaa kiinteitäkin. Vielä tosin riittää oikein hyvin maitokin, joten ehkä vielä hetken mennään pelkällä imetyksellä. Kävin tosin jo vähän lusikoita sun muuta ensimakurekvisiittaa shoppailemassa (mm. aivan ihanan ruokalapun, joka on todella tarpeellinen, kun kotona niitä on jo sen seitsemää sorttia. Mutta kun prinsessa...).

Niin ja se autojuttu. Mr S palautti auton koeajosta ja sanoi, että tämä otetaan kunhan saadaan hinta lyötyä lukkoon meidän vakimyyjän kanssa. Vakimyyjä ei vastannut heti puhelimeen, soitti parin tunnin päästä takaisin ja se auto olikin sitten jo myyty. Eli ei vielä uutta autoa. Pikkasen ottaa päästä. Oon jo vähän kyllästynyt autojen katteluun, sais luvan jo tulla se mun auto vastaan.

Yritin keksiä minne mennään mr S:n kanssa perjantaina syömään. Budjetti kun on vähän mallia kengännauha. Mummi ja pappa todennäköisesti pääsee kaitsemaan lapsosia, mutta vielä tosiaan pitäisi löytää joku kiva, edullinen ja hyvää ruokaa tarjoava ravitsemusliike. Jatkan googgelointia.

Yön hetkinä

En tiedä mikä on, mutta viime aikoina yösyötön jälkeen en ole saanut enää kovin helposti unta. Tietenkään asiaa ei auta se, että jään selailemaan nettiä puhelimella tai tulen tänne koneelle. M syö kerran yössä ja sen jälkeen mulla on aivan jäätävä nälkä. Haahuilen keittiön herkkukaapille suklaa/karkkisyöpöttelemään ja sen jälkeen ei uni enää meinaa tulla.

Päivät ja yöt kuluvat, mä nautiskelen edelleen olosta ja elosta kotosalla. Tehtiin päätös, että tämän vuoden loppuun olen kotona M:n kanssa ja vuodenvaihteesta pyritään mr S:n kanssa tekemään puolikasta työviikkoa kumpikin, jotta pikkuinen ei vielä silloin joutuisi aloittamaan dagiksessa. Mä jo kävinkin töissä juttelemassa tästä ja kovin olivat positiivisella mielellä asian suhteen. Mr S:n pomo ei niin kovin hyvin ottanut ajatusta, mutta onhan silläkin aikaa sulatella. Toivottavasti menisi työkuviot ok ja M menisi hoitoon vasta 2017 elokuusta.

Meillä on nyt perjantaina kuudes hääpäivä. Alkaa olla vähän hoppu järkätä jotain tekemistä ja lastenvahti. Kummityttöä ajattelin vahdiksi, mutta sillä oli jo minuuttiaikataulutettu koko viikonloppu. Yhdellä siskolla on sijaislapset ja toisen siskon kanssa ei olla vieläkään puhuttu sen nimijuhlaepisodin jälkeen. Appivanhemmat on todennäköisesti reissussa. Pitänee kysyä mummilta ja papalta mahdollisuutta tulla vahtimaan näitä. Ajatuksena oli käydä ihan vaan ulkona syömässä. Jotain muutakin olisi kiva järjestää, mutta kun nämä jää aina niin viime tippaan... Jos nyt edes syömään päästäis.

Avauduin pari iltaa sitten mr S:lle, kun se on ollut niin stressissä ja kiireisenä ja töissä ja poissa. Valitin, että on ollut vähän raskasta olla ihan yh-mammana. Jotenkin kummasti lopputulos tästä avautumisesta oli se, että nykyään mä hoidan kaikki U:n kuskaamiset dagikseen/sieltä kotiin päin. En oikein ymmärrä, miten siinä niin kävi? Ajatus kun tässä keskustelussa oli, että mr S saisi hiukka enemmän osallistua noiden kakaroiden kanssa... No, eipä mulla muuta oo kuin aikaa.

Mun auto oli tossa melko rikki ja poissa pelistä. Mr S:llä meni hermo siihen ja vaikka se saatiin korjattua, niin huomenna taitaa olla mulla uusi auto alla. Ensimmäistä kertaa aikoihin jopa koeajoin uuden autoni. Yleensä oon vaan kuvista katsonut, että on ihan perussiistin oloinen ja mulle kelpaava kaara. Vähän jään ehkä kaipaamaan mun mersua, mutta tää uus valkoinen salama (VW Golf) vaikuttaa oikeinkin sähäkältä tapaukselta.

Josko nyt yrittäis hetken nukkua ennen kuin U heräilee. Meillä on myös M:n neuvola huomenna. Pikkuinen on jo paria päivää vajaa 4 kuukautta! Aivan hurjan nopeasti aika menee. Oli muuten tossa yhtenä päivänä lattialla ja yhtäkkiä kuuluu kauheeta protestointia. Oli kääntynyt vatsalleen. Ei ole toista kertaa vielä toistanut tätä liikettä, mutta nyt loppui leppoisat ajat ja pitää olla tarkempana sen sohvalle/sängylle/muulle lattiatasoa korkeammalle jättämisen kanssa. Mun vauva, ei se saa kasvaa noin nopeasti!

Lomakertomusta pukkaa

Pääsääntöisesti loma meni hienosti. Muutamia surkeita sattumuksia toki osui kohdalle. Lento lähti joskus viiden-kuuden aikoihin iltapäivästä. Tosi hieno juttu muuten, mutta perillähän se oli sitten keskellä yötä. M nukkui koneessa ehkä kymmenen minuutin pätkiä kerrallaan, tississä roikkuen kaiken muun ajan. Onneksi kone oli melko tyhjänä, mr S ja U saivat oman istumarivin ja me saatiin tyttöjen kesken harjoitella lentomatkustamisen riemuja. Kun päästiin roippeinemme (sitä tavaraa on jonkin verran kahden kakaran kanssa, kun toinen vielä tarvitsee rattaat ja autovuokrauksen takia on lastenistuimet mukana ja muuta mukavaa) autonvuokraustiskille, ilmoittaa virkailija, että teille on tällainen oikein kiva Mazda 3 varattuna. Piti olla vähän isompi auto. Siellä sitten kolmesta neljään kiukuteltiin tätä tilannetta (U ja M tietenkin hereillä) ja leikittiin tetristä, että saatiin tavarat mahtumaan siihen kopperoon. Lisäksi mr S:n luottokortti ei mennyt läpi, piti juoksennella kaikenmaailman lippulappusia edestakaisin, että kello lähenteli jo puoli viittä, kun vihdoin päästiin hotellille. Jossa tietenkään avainkortti ei ensin avannut huoneen ovea.

Ensimmäinen 'yö', eli siis muutamat tunnit, jotka siinä jäi aikaa nukkua, oltiin lentokentän lähellä jossain hotellissa, jonka nimeä en edes muista.

Yöllä ennen nukkumaanmenoa kävin vessassa ja pikkasen enteili sellaista, että menkat alkaisi. Aamulla asia sai vahvistuksen. Että sellaista. Onneksi hotelli oli ostoskeskuksen yhteydessä, joten aamusta sitten vaippaostoksille. Molemmille Ämmille :'D

Taas pelattiin tetristä sen pikkuauton kanssa, lähdettiin ajamaan Jumeirahia kohti. Jostain syystä navigaattori ei löytänyt heti sitä hotellia, jonne oltiin menossa, joten tehtiin 'pikku' lenkki. Onneksi tuossa maassa bensa ei maksa mitään (tankki täyteen n. 12 euroa) joten tulipahan nähtyä pikkukyliä ja aavikkoa koko rahan edestä.

Hotelliin kun päästiin niin virkailija kertoo, että meille on tosi kiva huone kolmoskerroksesta. Kaikista huoneista on merinäköala jne... Mr S siinä sitten varmistelee, että viis siitä näköalasta, kunhan on parveke. Ei ole. Siinä vaiheessa mr S sai kunnon hermoromahduksen ja antoi palaa ihan urakalla, kuinka koko reissun alku on mennyt päin seinää ja kaikki on huonosti. Varauksessa sanottiin, että huone on parvekkeellinen. Että onpa sitten kiva kökkiä kahdeksalta illalla hiljaa pimeässä huoneessa lasten kanssa, kun ne nyt menee siihen aikaan nukkumaan jne. Onneksi ei täysin räjähtänyt ja pikkaisen höyryä päästettyään tajusi pyytää virkailijalta anteeksi, eihän sen syytä ollut nämä kaikki pikku kämmit. Virkailija oli ihana ja onnistui järkkäämään meille huoneen, jossa on parveke.

Neljä yötä siellä hotellissa oli aivan luksusta. Lapset oli kuin enkeleitä suurimman osan ajasta, U nautti polskuttelusta täysin rinnoin, kaikki ruoat oli todella herkullisia ja palvelu pelasi. Yllättävän hyvin meni tollein kahden kakaran kanssa, M nautti kun ei tarvinnut laittaa viikkoon pipoa päähän tai pukea ulkovaatteita (U nautti tästä myös aivan kympillä).

Sieltä hotellista kun lähdettiin (taas tetristä tavaroiden kanssa pelaten), palattiin Dubaihin (eri) hotelliin ja ihmeteltiin maailman suurinta ostoskeskusta (pojat ei jaksanut shoppailla, joten jäi tosi vähäiselle aleostokset, M:lle ostin yhden mekon), maailman korkeinta rakennusta ja palmusaarta. U ihastui automaattimetroon ja mentiinkin ajelulle sillä ihan kahdestaan vikana iltana.

Vika yö oli melko lyhyt, yhden aikoihin jouduttiin lähtemään kentälle päin. Eihän sekään mitenkään kivuttomasti sujunut, vaikka mr S oli varmistanut, että voidaan vaan dropata avaimet respaan, niin silti kaksi eri henkilöä halusi vielä tulla tarkistamaan huoneen. Taas mr S:llä paloi käämit. Lopulta vaan sanoi, että meidän lento lähtee nyt, että nyt loppu tämä tarkastelu.

Kentällä oltiin ajoissa, saatiin M:lle oma istumapaikka --> saatiin se autokopassa mukaan, ei tarttenut pientä herätellä kovasti (paitsi tietty turvatarkastuksessa). Rattaita sitten ei saanutkaan laittaa kyytiin siinä SAS:n pussissa, jossa kaikkialle muualle (myös sinne Dubaihin päin) oli ne saanut lentoteitse kuljettaa. Vaativat, että käytämme ne kelmutettavana. Maksusta tietenkin. Ei ollut tarpeeksi paikallista rahaa enää, eikä kelmutuspisteessä käynyt kortti. Onneksi joku suomalainen sattui siihen, saatiin vaihdettua pari euroa paikalliseen rahaan, että saatiin rattaatkin kyytiin.

Lentokoneessa kapteeni kuulutti, että kovien vastatuulten vuoksi joudumme tekemään välilaskun Sofiassa, koneen pitää käydä tankilla siellä. Ei ehkä juuri se mieluisin tieto keskellä yötä väsyneiden lasten kanssa. Siinä sitten hetken lentelyn jälkeen tulee kuulutus, että jos koneessa on lääkäriä, niin voisi ilmoittautua koneen henkilökunnalle. Tulikin välilasku Kyprokselle. Onneksi siellä saatiin kone myös tankattua. Lapsoset olivat onneksi melkoisen väsyneitä reissusta, joten suurimman osan ajasta nukkuivat nätisti.

Kentältä tuli taata hakemaan meitä, piste iin päälle oli se, että parkkilippu ei sitten toiminut, joutui sen kanssa sähläämään vielä jonkin verran.

Kaikenkaikkiaan näistä sattumuksista huolimatta oli kyllä mukava reissu.

Vielä tietenkin yksi pikku juttu. Oli mennyt vaunukoppa rikki siellä ruumassa, vaikka oli heidän mieltymystensä mukaan pakattu ja kelmutettu. Yksi hukkareissu lentokentälle lisää ja lopulta omasta matkavakuutuksesta puolet kopan arvosta takaisin (omavastuu oli puolet sen arvosta) koska Norwegian ei korvaa, mikäli vaunut eivät ole olleet kovassa kotelossa pakattuna. Onneksi koppa sentään on vielä käyttökunnossa, mutta ei sillä juuri jälleenmyyntiarvoa ole...

Huh. Olipa kertomusta kerrakseen. Nyt shopauttamaan lapsosille vaatteita, molemmat ovat tehneet sellaisen kasvupyrähdyksen, että kaikki vaatteet on pieniä.