Sairasta sakkia

Mr S:n vaari on Suursuon sairaalassa. Ollut nyt jo muutaman viikon. Kun kuulin tästä, tuli mulle välitön ahdistus, muistui mieleen ne kaikki kerrat, kun käytiin mammaa ja ukkoa siellä katsomassa. Olivat siellä melkoisen monta vuotta molemmat... Toivottavasti vaarin tilanne selviää tavalla tai toisella mahdollisimman pian. On kamalaa katsoa, kun vahva, kaiken itse tekemään tottunut mies on niin heikkona, että mukista juominenkin on hankalaa.

Sisko oli viikko sitten perjantaina sydänleikkauksessa. Se meni ihan hyvin, nyt jo on ihan vauhti päällä ja äiti ja isä onkin sen kanssa ihan helisemässä... On siis jo kotihoidossa, tosin asuntolaan ei vielä uskalla päästää, joten koettelee sitten äidin ja isän hermoja tässä jonkin aikaa. Kävin sairaalassa pari kertaa moikkaamassa siskoa, ekalla kerralla siellä oli muutkin siskot. Kyllä sai taas hävetä, kun yks meinas pyörtyä ja lepuutti lattialla ja toinen vouhkas ja meuhkas ja lietso paniikkia ympärilleen. Toisella kerralla olinkin sitten ihan itekseni, tosin sisko melko nopeesti viittoi, että nyt sopisi lähteä. Ei oo turhan kohtelias tapaus.

Järvenpään kummipoikakin on päässyt sairaalasta pois. Joutui viettämään viikon hakemassa hoitotasapainoa vastatodettuun diabetekseen. Pientä käy sääliksi, mutta onneksi löytyi ennen mitään vakavampaa tilannetta syy janoon ja pissalla ravaamiseen.

Tänään mun nimppari. Mä oon pikkasen vissiin dementoitunut tai jotain, olin äidille luvannut mennä konserttiin sen ja siskojen kanssa. Tämä palautui mieleen siinä vaiheessa, kun äiti soitteli aamulla, että mentäiskö vaikka syömään ennen konserttia. Oltiin just mr S:n kanssa lähdössä Turkuun hotelliin yöksi. Mr S oli siis valmistanut mulle yllätyksen, varannut hotellihuoneen, lapsenvahdin ja katsonut jonkin konsertin, jota oltaisiin menty sinne katsomaan. No, onneksi huoneen sai peruttua, ehkä me päästään joku toinen kerta.

Oltiin siskojen ja äidin kanssa katsomassa Rakkaudella Tuliset Tenorit. Onpa vaan hienoa laulantaa heillä. Toki harmitti mr S:n ja mun yhteisen illan peruuntuminen, mutta kyllä noi treffit neljän tenorinkin kanssa kelpasi ;) Siskot oli ihan villeinä, menivät vielä pyytämään halaukset Tomi Metsäkedolta konsertin jälkeen. Tosin äiti sen aloitti, sitten toinen siskoista meni perässä ja kun toinen sisko sai, niin piti toisenkin siskon saada halaus. Siitä sitten riittikin juttua heillä koko kotimatka... Varsinaiset teinit idolinsa kanssa. Kuitenkin molemmat on mua monta vuotta vanhempia.

Josko nyt viettäis hetken aikaa mr S:n kanssa ja sujahtais puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Siinäpä kanssa yks pikku ongelma muuten, oon mennyt rikki noin niinkuin nukkumisen suhteen. En meinaa saada unta illalla, kuuntelen vaan mr S:n tuhinaa/kuorsausta ja herään aamulla jumalattoman aikaisin enkä saa enää unta. Melko paljon stressiä töissä, joten toivottavasti liittyy nyt vaan siihen. Katellaan.

Hups, tulipa taas taukoa tästä kirjottelemisesta. Tässä välissä ollaan keretty käydä mm. Espanjassa ja teatterissa. Espanjan reissu oli kiva, mutta melko rankka. Anopin kanssa reissaamista ei voi suositella. Tai riippunee anopista, mutta tän mun tapauksen kanssa ei välttämättä kovin nopeasti lähdetä reissailemaan. Vaikka ei mitään suurta yhteenottoa tapahtunut, oli niin monta kertaa hyvin lähellä, että oman mielenterveyden vuoksi jätetään väliin jatkossa. (Ehkä hiukkasen raottaa tätä mun mielipidettä, jos kerron, että anoppi oli ottanut puurot mukaan U:lle. Sekä vaipat, vaatteet, lusikoita ja haarukan, mukeja...)

Espanjassa käytiin mr S:n kanssa melkein Gibraltarilla (unohdettiin sitten passit, joten ei ollut sinne asiaa), kävelemässä ihanaa vuoristopuroa pitkin Nerjassa ja yksi ilta syömässä. Muuten sitten vietettiin aikaa hotellin altaalla (minä kirja kädessä ja mr S juoksemassa U:n perässä ympäri allasaluetta, hyvä työnjako) ja milloin missäkin leikkimässä. U tykkäsi eritoten reissusta hissillä korkealle vuorelle. Siellä vuorella kun oli pino! (eli poni)

U diggasi tosi paljon myös lentokoneella matkustamisesta. Oli melkoisen tohkeissaan kun mentiin koneeseen, oma matkalippu tiukasti hyppysissä ja pieni reppu selässä. Mun oma matkamies :)

Reissu on enää kiva muisto, arki taas rullaa melkoisen kiireisenä. Huokasinkin perjantai-iltana mr S:lle, etten enää lähde lomalle, kun tuloksena on tollanen työtahti loman jälkeen. No, mun tapauksessa kyllä hieman lisäsi työtaakkaa se, että yksi duunikaveri jäi pitkälle saikulle ja mullehan suuri osa sen hommista siirtyi. Nihkeetä.

Perjantaina käytiin mr S:n kanssa katsomassa Espoon kaupunginteatterissa Kojoottikuu. Oli hyvä. Mr S oli nähnyt, että väliajalla useampi vanhempi pariskunta oli poistunut paikalta, eli eivät olleet pitäneet. Makuja on monia...

Jaha, pitänee mennä antamaan aamupalaa tolle apinalle ja varmaankin voisi valmistella aamupalan myös noille nukkujille (Kalle ja tyttöystävänsä ovat kylässä).

Rakkaudentunnustus

Onpahan ollut kiireistä, silleen ihan hyvällä tavalla. Ja sitten ei vaan jaksa/viitsi käyttää sitä hetkeä vapaa-ajastaan kirjoitellakseen siitä, että on kiireistä.

Tällä viikolla eräs päivä, kun hain U:ta dagiksesta, kuulin sen. Vihdoinkin, ajattelin. U aloitti kävellessämme kohti parkkipaikkaa hyvinkin lupaavasti: "U rakastaa..." (kuvittele tähän kaksivuotiaan tunteenpalo, siihen sanaan todella sisältyi kaikki pikkupojan rakkaus) (niin ja tän mamman sydän meinas pakahtua tässä vaiheessa, luullessani vielä, että oli ollut ikävä mua ja olisin kuullut vihdoin rakkaudentunnustuksen. Ja ketut) "...mamman Smartia!!!"

Siinä on pojalla prioriteetit kohdillaan. Ehkä hivenen repesin :) Onneksi tämän jälkeen olen saanut myös kuulla, että olen U:n rakas. Ihana pikkumies!

YH

mr S lähti perjantaina reissuun ja mä laitoin heti U:n yökylään anopille. Paska mutsi U:lla... Mutta kylläpä tekikin hyvää olla hieman tyttöjen kesken. Hanna täyttää ensi viikolla 30 ja meitä oli muutama tyttö, jotka ei vaan pääse järjestämiinsä bileisiin. Päätettiin yllättää Hanna ja pitää pre-kolmekymppiset perjantaina. Yksi kaveri kävi poimimassa sen kotootansa ja ajelivat sitten keskustaan. Mä treffasin ne keskustassa ja Jepa liittyi vielä seuraan. Käytiin maistelemassa vähän tapaksia ja superhyvää cavaa. Siitä saateltiin Hanna Kämp Spahan, jossa sille oli varattuna body wrap -hoito, mitä se ikinä tarkoittaakin. Oli kuulemma oikein ihana kokemus. Sillä aikaa kun Hanna oli hemmoteltavana, me kolme muuta tyttöä käytiin vielä vähän kaupassa hakemassa kaikkea pientä unohtunutta. Keskustasta ajeltiin meille, jossa tehtiin ruokaa (tortilloja) ja nautittiin skumppaa, viiniä, mansikka-margaritaa... Niin ja Hannan bestis tuli vielä meille, kun hällä oli iltavuoro töissä niin ei ehtinyt keskustaan mukaan. Jälkkäriksi marjoja ja hedelmiä dippailtuna suklaaputouksessa (kävi pikku tsägä, duunista löysin moisen lainaan).

Me höpöteltiin, naurettiin, ehkä hieman tanssittiin, saunottiin, paljuiltiin, oltiin "mä en oo ikinä" -peliä ja nautittiin elämästä. Uni saavutti puoli neljän aikoihin aamuyöstä ja mä heräilin siinä seitsemän pintaan... No, kävin kaupasta croissantit ja touhuilin rauhassa aamupalan. Oli ihanaa istua pitkään aamupalapöydässä ja vielä jatkaa jutustelua.

Lauantaina olin ihan luvattoman hyvällä tuulella, ei ollut yhtään krapula, ihan lievä väsymys vaan. Siitä kun sain tytöt pihalle, jatkoin melkein heti parturiin. Siellä sitten tulikin tehtyä jotain muuta... Sellanen lila sivukalju yllätti. Olikohan olotilalla osuutta asiaan? No, ei se mitään, on tää oikeesti ihan magee ja tukka on uusiutuva luonnonvara. Mr S:lle en vielä lähettänyt kuvaa...

Parturista kun palauduin, tulikin kaveri Satu meille. Kateltiin leffoja, syötiin, herkuteltiin ja vähän juteltiin. Anoppi palautti U:n kasin pintaan nukkumaan valmiina. Laitoin U:n nukkumaan ja jatkettiin leffan kattomista. Aikaisin nukkumaan ja tänään kuuden pintaan ylös. Elämä olis muuten ihan mallillaan, mutta aamulla mun nenä alkoi vuotamaan kuin seula. Koko ajan aivastuttaa ja räkää tulee ihan luvattoman paljon. Jos nyt tän yh-viikon aikana oon vielä kipeenä, niin ei kiva.

Nyt toi mun omatoiminen kakara seisoo tuolla lautanen kädessä ja ruokapurkki toisessa. Lienee pieni vihje, että olis ruoka-aika? ;)

Ei niin salainen pahe

löysin n. viikko sitten nimityksen mun outoudelle. ASMR. En siis ole ainoa, joka vaipuu eräänlaiseen nirvanaan tietyistä äänistä/asioista. Siitä lähtien on youtube ollut ahkerassa käytössä... erityisesti haku: asmr maria gentlewhispering. Aivan loistava, kihelmöintiä aiheuttava ääni, mulla kun toimii tosiaan tuo venäjänkieli/-aksentti. Sellainen pieni välihuomio tähän väliin.

Voihan räkä

U:lla nokka valuu, mutta muuten vauhti on entisellään. Ei kuumetta tai mitään muita oireita. Mulla sitä vastoin eilen ja tänään on ollut aivan jyrän alle jäänyt olo, oonkin viettänyt molemmat päivät peiton alla välillä katellen hömppäsarjoja Netflixistä, välillä torkahdellen. Tänään onneksi oli jo hieman parempi päivä, kävin jopa suihkussa! Tänään iltapäivästä mr S valitteli omaa oloaan ja on aivastellut ja niiskuttanut. Ei reilua U:lta tuoda meille räkätautia!

Eipä tässä muita. Pitäisi suunnitella U:n kaksvuotissynttäreitä, mutta kaipa ne ehtii lauantainakin kääräistä kasaan. Paitsi ehkä jos aion tehdä kakun, pitää se aloittaa jo huomenissapäivin. Katotaan nyt, mikä olo mulla on.

Jahas, alkaa olla iltatouhujen aika. Josko sitä itekin taas menis vällyjen väliin. Johan tässä monta tuntia oon ollut pystyssä...

Ruuhkaa

hieman huvitti tän viikonlopun touhut. Perjantaina meille tuli vieraita, ihan oli aiemmin sovittu homma ja aikuisten kesken oltiin, U meni mummolle ja taatalle. Eli perjantai oli melko rauhallinen, mitä nyt pikkasen tällä mammalla nousi skumppa hattuun ja nukkumatti nouti jo puoli yhden aikoihin. Tosin enpä yleensäkään kovin paljon sen kauemmin jaksa riekkua, kun tiedän, että aamuherätys on aina aikaisin. En tiedä mikä on, mutta kuuden pintoihin on sellainen mun luontainen heräämisaika (ainakin näin kesäaikaan). Lauantaina sain torkuttua vielä reilu tunnin, mutta siihen se sitten jäikin.

Lauantai olikin sitten yhtä suurta palapeliä. Mummo ja taata toi U:n kotiin, mä lähdin poimimaan duunikaverin hauvaa meille hoitoon. Aleksi oli perjantaina ottanut meidän ison auton (tarvitsi koukkua) lainaan ja mr S ajeli Aleksin prätkällä meille. Jossain välissä lauantaina Aleksi toi pikkuautonsa meidän pihaan, josta Kalle sen poimi siskonsa hääautoksi. Meidän iso auto palautui, mr S lähti hakemaan veljeään satamasta ja heitti samalla Sannan keskustaan. Aleksi otti prätkänsä. Kalle palautti pikkuauton (siskonsa oli ollut ihan liekeissä autosta) ja kaveri ajoi yllärivisiitille lastensa kanssa. Mulla oli pää pyörällä (on edelleen) ja oon nyt vähän epävarma siitä, mikä ajoneuvo on tällä hetkellä missäkin ja toivon, että mulla on huomenna auto, jolla pääsen töihin ;)

Tänään käytiin mr S:n kanssa prätkäajelulla. U oli leikkimässä Tontunmäessä sillä aikaa. Olipa mukavaa, mutta superrankkaa. Mr S:llä oli duunikaverinsa pärrä, mulla Aleksin pärrä. Aleksin prätkä on sellanen customi, aivan eri asennossa ajettava kuin mitä oon ikinä ajanut. Siihen vielä se fakta, että edellisestä kruisailusta on parisen vuotta aikaa, niin meinasi olla vähän jännäkakka pöksyssä. Hauskaa oli kuitenkin. Nyt häntäluu kiukuttelee, hiirikäsi pahempana kuin aikoihin ja jostain onnistuin myös saamaan komeat mustelmat jalkoihin. Hieno harrastus!

Onneksi huomenna pääsee taas töihin rauhoittumaan...