Laajennettu perhekäsitys

Mun olotila oli lauantaina harvinaisen onnellinen. Oon niin onnellinen siitä, että meillä on ihania ihmisiä ympärillä, ystäviä ja sukulaisia. Lauantai vietettiin Kumpulan maauimalassa (eka kerta mulle sitten... 90-luvun? ja muille ikinä) Mikun, Jennin, heidän lapsosten, U:n, mr S:n, sekä mr S:n veljen ja veljenvaimon kanssa. Polskimisten jälkeen tultiin meille viettämään iltaa, grillaamaan ja nautiskelemaan kesästä. Siinä lasten touhuamista katsoessa ja ison pöydän ääressä kaikkien kanssa rupatellessa tajusin, että tää on mun perhe. Toki lapsuudenperhe on aina se oikea perhe, mutta meidän extraperheeksi on valikoitunut mitä loistavin porukka hyviä tyyppejä. Toivottavasti tää meininki jatkuu läpi vuosien.

Olin asennoitunut suht rauhalliseen viikonloppuun, mutta niinhän siinä taas kävi, että koko viikonloppu hurahti kaikenlaista touhuillen, kyläillen ja muita kestiten. 

Perjantaina mentiin mr S:n kanssa leffaan (Kesäkaverit, ylläriylläri, mr S:llä kun on ihme fiksaatio Iina Kuustoseen). U oli leffan ajan hoidossa vaarillaan. Hienosti oli mennyt, olivat olleet hiekkalaatikolla ja vaari oli ottanut kymmeniä kuvia. Siitä kun kotiuduttiin, laitettiin U:lle iltapuuro, yökkäri päälle ja rattaisiin nukkumaan. Lähdettiin Tontunmäkeen kävellen. U sitkeesti valvo lähes koko matkan, me kun luultiin, että olis simahtanut samantien. No, onneksi loppumatkasta luovutti ja laittoi silmät kiinni. Me istuttiin pimenevässä illassa, rupatellen ja hieman maistellen mansikoita ja kuohujuomaa. Bussilla kotiin.

Lauantai menikin edellämainitulla tavalla, sunnuntaina kutsu kävi Kirkkonummen mökille syömään hirvipaistia. Nam, olipa hyvä hirvi! Ja rentouttava päivä, kun itse sai vaan lueskella lehtiä ja nauttia auringosta, taata leikki U:n kanssa.

Meillä on ilmeisesti melko vakavasti suunnitelmissa lähteä syksyllä mr S:n porukoiden kanssa johonkin etelään... Saa nähdä, miten siinä käy. Ihan ok noin pieninä annoksina, mutta viikko saman katon alla... Jos nyt ikinä päästään edes yksimielisyyteen paikasta ja hotellista ;) 

Arjen alkua

Lämpömittari näyttää edelleen sellaista +29 astetta. Vihdoinkin kunnon kesä! Tietenkin kesästä nauttimista häiritsee hieman työnteko, mutta ei anneta sen haitata.

Töissä oltu jo kaksi päivää, U aloittanut uudessa dagiksessa. U:n ekat päivät on menneet hyvin, eilen aamupäivästä oli vielä ollut mammaa ikävä, mutta tänään oli jo ollut touhuissa täysillä mukana. Saatiin myös tänään ruokapöydässä pieni tulkkaus U:n suunnalta. Kertoi mulle ja mr S:lle, että 'auto, auto, se on bil'. Kiitos lapseni tästä tiedosta, mielenkiinnolla odottelen seuraavia sanoja, jotka mulle suvaitaan kertoa ruotsiksi :)

Mr S aloitti Sannin (Nasse-tädin;)) kanssa lazy ironman haasteen eilen. Kuukauden aikana aikovat juosta (kävellä) maratonin, uida sen nelisen kilsaa ja pyöräillä 180 km. Hieno ajankohta suorittaa moista, kun on helteisin aika... Eilen mr S oli kävelemässä ja tänään lähti ajamaan pyörällä. Kiva juttu, että urheilee, mutta mä oon vähän jumissa täällä kotosalla U:n kanssa :(

Mä päätin, että joka työpäivä kävelen rappuset vähintään yhden kerran ylös. Eilen ja tänään menin rappusia aamulla ja lounaan jälkeen. (Konttori on siis 9. kerroksessa). Pikkusia juttujahan tollaset on, mutta jotain sentään. Lisäksi tosiaan loman jäljiltä palattiin ruotuun syömisten suhteen. Nyt kyllä tekis ihan pirusti mieli jäätelöä, mutta en nyt tokana päivänä voi sortua!

Voi kun jo haukotuttaa! Kun kolme viikkoa tottuu nukkumaan päikkärit, on töihinpaluu hivenen raakaa.

Lomahommia

Ensimmäisellä lomaviikolla (joka onneksi on hailea muisto enää) lähdettiin Savonlinnan lähistölle vuokramökille. Pitelemään sadetta... Ratkiriemukas viikko oli, kun ulkona viihdyttiin ehkä yhteensä viikon aikana kolme tuntia. Sen verran tuli sadetta, ettei kiinnostanut yhtään mennä tököttämään suihkunkaltaiseen, kylmään ulkoilmaan. Mr S pariin otteeseen laittoi U:lle sadekamppeet niskaan, mutta eipä kumpikaan kovin kauaa jaksanut nauttia ulkoilusta. Sähkötön, vedetön ja kylmä mökki oli melko virikkeetön U:n kannalta, aikuisilla sentään oli lehtiä (ristikoita, joiden täyttämisestä kiisteltiin melko kiivassävyisestikin välillä) ja kirjoja viihdykkeeksi. Onneksi pikkusisko oli mukana jeesaamassa, ettei tarvinnut kahdestaan tulla hulluksi U:n kanssa. Joukkohulluus on mukavampaa.

Siitä selvittiin ja mr S totesikin, että nyt ryhdytään jo säästämään ensi kesän lomaa varten, joka tulee olemaan luksusloma. Mitä lie sekin tarkoittaa... Mutta en pistä vastaan :)

Viime viikolla toivuttiin mökkiviikosta. Mr S, pikkusisko ja U sekä toisen siskon tyttö olivat yhden yön telttailemassa Nuuksiossa. Mä nautin skumppaa kaverin kanssa kotiterassilla. Telttailussa menee mun raja. Käytiin myös Hangossa (virallisen kesäbiisin innoittamina) ja ilman U:ta Tampereella Särkänniemessä pyörimässä.

Vielä viikko lomaa, saa nähdä, mitä vielä ehditään. Kovin pitkiä reissuja ei tohdi tehdä, kun meillä on pienimuotoinen eläintarha. Tipu tuli hoitoon ja siskontytön hamsteri Mini saapui myös eilen täysihoitoon viikoksi :)

Hyviä uutisia

• pikkusiskolisko pääsi Suomeen (pienen mutkan kautta, mutta kuitenkin pääsi) 
• aurinko suvaitsee paistaa ja jopa hieman lämmittää
• mulla on reikiä 0
• U:n dagistantat jää kaipaamaan U:ta kovastipaljon (haikeaa, mutta kivaa, että on ollut oma ihana itsensä siellä)
• sokerilakon pieni eilinen repsahdus ei johtanutkaan ylettömään kakun ja karkin syöpöttelyyn. Ehkä mä pystyn kohtuukäyttöön ajoittain?
• töissä oli ihmisillä siivousintoa ja sen johdosta tänään voidaan herkutella lomakakulla/muffinsseilla illalla.
• jääkaapissa on myös juustoja, joilla voidaan herkutella illalla. Kera punaviinin.
• U:n herääminen tänään oli huomattavan kivutonta, Nasse-täti (jostain syystä U:n mielestä Sanni on Nasse) viihdytti U:ta niin kauan, että kävin rauhassa suihkussa ja meikkasin. Tähän vois tottua!
• U leikkii rauhassa itsekseen jo pitkiä pätkiä. Ehkä tää tästä?

• Meillä alkoi LOMA!

Onnekas pirulainen

Vaikka usein marmatankin kun mr S ei käyttäydy haluamallani tavalla tai muuten vaan elämä tuntuu kurjalta, niin loppuviimein tää arki ja elo on melko hyvää, onnellista ja mukavaa. Äidin kanssa justiinsa juttelin puhelimessa (samalla auringonpaisteesta omalla terassilla lepotuolissa nauttien) ja tuli sellainen hetkellinen kokonaisvaltainen hyvä olo.

U on päikkäreillä (samoin mr S, molemmat hieman flunssaisina) ja kun heräävät, tulee meille vieraita. Mr S kävi aamusta U:n kanssa kaupassa, sain itekseni levätä sen aikaa kun olivat ostamassa ruoat meille Juhannukseksi. Mr S toi kaupasta mulle pokkarin, jonka valitettavasti jo omistan. Lähti vaihtamaan sitä ja toi korvaukseksi kaksi pokkaria ja kukkia.

U meinasi mennä itekseen päikkäreille jo ennen kuin oltiin syöty, huuteli tuolta yläkerrasta: 'mamma, peitto päälle'. Piti roudata se alakertaan syömään. Söi kiltisti ja melko siististi itse, pomppasi pois paikaltaan ja väänsi naama punaisena kakan, jonka jälkeen ilmoitti, että nyt sopisi mennä potalle. Kai se jossain vaiheessa tajuaa, että ennen sitä vääntöosuutta voisi hilpaista potalle. Vaipanvaihto, portaat ylös, pupu kainaloon ja peitto päälle ja U vilkutteli jo, että häivy mutsi siitä, että pääsen nukkumaan! Meillä on kyllä käynyt aivan tolkuton mäihä, että ton kakaran nukkuminen on aivan käsittämättömän helppoa.

Tosiaan, kohta varmaan vieraat saapuu, U:lle ja meille mukavaa seuraa tiedossa! Tänään grillaillaan, ollaan rennosti vaan ja syödään hyvin. Ihanaa Juhannusta!

U tepastelee jo yläkerrassa, vielä ei ole kutsuhuuto käynyt... kohta varmaankin jo huutaa. Tässä pari päivää sitten huomasi ylettyvänsä ovenkahvaan ja saavansa oven auki, mutta vielä ei ole oman huoneen oveen sitä kokeillut. Vielä kohteliaasti koputtelee aamuisin ja päikkäreiden jälkeen, joskos joku tulisi avaamaan ;)

Sokerilakko

Olen ollut nyt viikon syömättä sokeria (siis karkkia, jäätelöä, leivonnaisia...) eikä tee tiukkaakaan. Hieman jäätelöt tuolla pakkasessa houkuttivat varsinkin aurinkoisina päivinä, mutta en sortunut. Tää sokerilakko alkoi mr S:n aloitteesta, kun viime tiistain grillibileiden jälkeen nappasin pari salmiakkia avonaisesta pussista suuhuni. Mr S sanoi, että olen aivan mahdoton mussuttaja. Ja niinhän mä taidan olla. Koska on hetkiä, kun en oikeastaan ajattele mitään muuta, kuin että mitä seuraavaksi voisi syödä. Mr S on ollut myös sokerittomalla, tosin se on mun nähden syönyt ainakin jädeä, tiedä sitten mitä napostelee töissä. Niin ja taidettiin molemmat kyllä juoda lonkeroa lauantaina... Siinäkin sitä sokeria jonkin verran löytyy.

Viime viikko meni työriennoissa ja viikonloppu Lahdessa. Hauskaa, mutta väsyttävää. Lahdessa oli melko veikeän näköisiä ilmestyksiä Sibelius-talolla, siellä kun sattui olemaan Desucon? -tapahtuma. Animehahmoa + muita satuilmestyksiä oli satamassa mielin määrin! Melko vinkeetä. Jotenkin en ole osannut ajatella, että moisia on Suomessakin. Onhan noita interwebin ihmeellisessä maailmassa tullut ihmeteltyä, mutta tolleen livenä. Hauskaa, vaikka ei kauan kerennyt tuijottamaan, kun lähdettiin illallisristeilylle Vääksyn kanavaa kohti.

U on myös luvattoman väsynyt, ei oikein oma itsensä. Taisi viime viikko + viikonloppu verottaa pikkumiestä myös, kun leikki melko paljon mummon ja taatan kanssa. Heiltä kun riittää huomiota tolle apinalle.

Löysin pelottavan ihanan nettikaupan ja tilasin melkein kolmellasadalla vaatteita sieltä... Jaiks. Tavallaan toivon, että ihan kaikki ne ostokset eivät passaa, jotta voin osan lähettää takaisin. Toisaalta ne oli kaikki niin ihania, että itkettää, jos eivät sovi. Nettikauppa on tämä. Mä en voi enää mennä selailemaan tonne, koska vielä jäi parit mekot ja kengät ja ja ja vaikka mitkä polttelemaan.

Eikö ihminen opi?

Kun on näitä vuosia jo jonkin verran alla, tietää itsensä ja unentarpeensa, niin miksi ihmeessä pitää mennä riekkumaan siihen asti, että tulee jo taas valoisaa? Varsinkin, kun tietää, että herramies U herättää siinä heti parin tunnin päästä.

Paljuiltiin mr S:n, Kallen ja Kallen uuden treffiseuran kera. Kerrankin oli erittäin mukava tyttö kyseessä, jonka kanssa heti löytyi yhteinen aaltopituus. Voi kun vihdoin natsaisi ja molemmat tykkäisi toisistaan tosissaan. Sen verran oli hyvän oloinen tyyppi. Ja soisihan Kallelle kaiken sen, mistä itse valittaa ;).

Eipä ole tullut kirjoiteltua, elämä soljuu. Hieman raskasta ollut, kun mr S tekee pitkää päivää duunissa ja oon ollut pikkasen yksinhuoltajana tässä viime viikot. Ei oo enää montaa viikkoa lomaan, sitä odotellessa. Mökki vuokrattuna Savonlinnan läheltä ensimmäiseksi lomaviikoksi. Saa nähdä, kuinka hyvä idea on kaksivuotiaan kanssa olla sähköttömässä, vedettömässä ja veden ympäröimässä paikassa viikko. Ehkä tarvitsee sen jälkeen hermolomaa. Onneksi pikkusiskolisko on mukana kolmantena silmäparina tuolloin :) Enää muutama hassu päivä, kun Sanni tulee!!!! Jesh, Jesh, Jesh! Sanoo U:kin!

Tänään oli tarkoitus laittaa vene vesille, saa nähdä miten käy. Melko kylmän oloinen sää, ei ehkä vielä aivan veneilykeli.