Siitepöly

Mitenköhän ennenvanhaan hoitivat siitepölyallergiaa? Vai pidettiinkö allergikkoja(kin) hulluina? Tuntuu, että moneen nykyään tunnettuun sairauteen suhtauduttiin joitakin kymmeniä vuosia sitten asenteella 'pehmustettu huone korjaa kaiken'. 

Vaikea ymmärtää, kun ei itse kärsi moisesta. Sympatiat vaan kaikille, jotka tämän kanssa kärvistelevät. Muistan ala-asteelta pojan, joka matkusti joka kevät pahimpaan siitepölyaikaan lappiin muutamaksi viikoksi. Vähän olin kade, mutta nykyään lähinnä säälittää. Onneksi tänä päivänä lääkkeet on kehittyneet huimasti.

Savi

U:lla on ajoittain sellaisia kuivia, punaisia kohtia ympäri kroppaa. Äippämummi pettämättömällä lääketieteen tuntemuksellaan diagnosoi tämän savipuoleksi. En ole vielä ehtinyt kurkkaamaan googlesta, onko tässä diagnoosissa jotain perää. En ollut aiemmin kuullutkaan tästä. Niin ja tämä tila ei U:ta häiriköi mitenkään, eivätkä kuivat kohdat ole isoja tai kutise tai muutakaan ikävää. Onneksi.

Se siitä savesta. Säästäen savea.

Mustikka

U on päässyt mustikoiden makuun. Anoppihan niitä sitten syötää kaksin käsin pienelle... Välillä pari päivää anopin hoitovuoron jäljiltä U:lta tulee ihan mustaa kakkaa. Se tän päivän kakkatarinoista.

Muuttolintu

sais välillä toi meidänkin kiukkukaija käydä vaikka etelässä tsillaamassa. Vähän on kiukkuisuutta sillä taas ilmassa, tänään roikkui mun korvassa, eikä meinannut päästää ollenkaan irti. Mutta ei siis oo muuttolintu tuo, kun muutoista vetää aina palkokasveja nokkaansa...

Mr S:n biologinen isä on muuten lintubongari. Se varmaan selventää U:lle aikanaan nuo muuttolintuhommelit. Ei tarvi mammankaan kaikkea tietää.

Korea

Eilen oli hääpäivä ja laitoin itseni koreaksi. Käytiin mr S:n kanssa syömässä ulkona, Pure Bistro valikoitui paikaksi. Oli pöytäkin koreana. Nam. Nyt iski nälkä. Onneksi huomenna duunissa tuotekehityspäivä, pakko maistella melko montaa eri leivonnaista :) vähänkö tykkään työstäni!

Kukinto

anoppi ei niin kovin hienovaraisesti vihjaisi, että voisi noi mun orkidearaahkut päästää kärsimyksistään. Oli tuonut orkidean, jossa komea kukinto tällä hetkellä. Mulla on kyllä kovat toiveet tuon vanhankin suhteen, vartta kyllä puskee. Saa nähdä.

Käsikkäin

meidän kakara on itsepäinen ja itsenäinen. Siis aivan jumalattoman itsepäinen. Yritä sille selittää, että joissain tilanteissa on PAKKO pitää mamman tai isin kädestä kiinni (mm. suojatie, parkkipaikat yms.). Ei ole helppoa tämä hyväksyä meidän lapsoselle. Käsikkäin kun ei mennä kuin silloin, kun U:lle sopisi (harvoin). Kaipa tähänkin jossain vaiheessa on tulossa parannus.

U on muuten tullut molempiin vanhempiinsa. Ei kovin paljon välitä halittelusta. (tähän väliin kauheat itsesyytökset siitä, ettei sitä ole vauvana tarpeeksi pidetty sylissä). Ja mehän mr S:n kanssa otetaan kaikki irti tästä tiedosta. Joka päivä tehdään hamppari, johon tarvitaan U-pihviä väliin ;). Siedätyshoitoa...