Luukku 1.

Niinhän se mr S vaan taas pääs yllättämään. Mulla onkin tänä vuonna joulukalenteri :) eilen sain avata koko alkukuun luukut. Ekasta luukusta tuli tämä: 

Kuumeilua

Onneksi ei mitään vakavaa (kuten esim vauvakuumeilua, hyi, pois se minusta!) vaan ihan lämpöä pukkaa. Johan tässä pari päivää sitten loppui antibioottikuuri. Ei yhtään jaksaisi tai ehtisi sairastaa. No, ei varmaankaan oo vaihtiksia. Onneksi U jaksaa jo hetken tuijottaa telkkaria. Netflix ja Cars rulettaa... Nyt silmät kiinni hetkeksi.

Pikkuruiset joulut

oltiin duunin pikkujouluissa Casinolla. Hyvä ruoka, juoma ja esiintyjä. Joillakin oli jopa onnea pelissä (ei mulla). Jatkettiin Teatteriin (mä pääsin tanssimaan!) ja taksilla kotiin. Kotona olin joskus neljän pintaan, nyt väsyttää! Mr S onneksi antoi mun nukkua rauhassa ja nyt ne on U:n kanssa kaupassa käymässä. Ihan kohta pitäisi jaksaa juhlia kummipojan 4 v synttäreitä.

Joo, ei oikeestaan muuta. Hyvä oli ilta ja jaksoin pitkään. Onneksi on vasta lauantai... Tänään tai huomenna haluaisin laittaa joulukoristeet paikoilleen. Mr S oli Kallen kanssa laittanut vähän lisää valoja tonne pihalle, vielä kun saa kaikki loput valohärpäkkeet paikoilleen niin alkaa olee jouluun valmis tämä koti :)

Tulipa suunniteltua

mulla ja mr S:llä sattui samalle päivälle suunnittelupäivä töiden puolesta. U oli Jepan hellässä huomassa (taisi olla melkoisen tarpeeksi seuraa, kun nyt leikkii ihan itseksensä tuolla), mä vein ja hain. Mr S soitteli tossa neljän jälkeen, että joskos saisi vielä mennä kaljalle. Mikäs siinä, olin ihan varautunut olemaan yh koko päivän. Eilinen ilta kun päättyy siihen, että mä meen sänkyyn ja mr S tulee (koneelta, vessasta, who knows?) sänkyyn, harmittelee hän, että ei ehtinyt laittaa U:n kamppeita valmiiksi. Jep, ehkä kuitenkin laitan ennen puoltayötä tavarat edes jotakuinkin hollille, että aamu sujuu kivuttomasti.

Aamulla mr S pomppasi vartin yli seitsemän kauheella paniikilla sängystä, huudahti, että on myöhässä. Ja taas pahoitteli, ettei ehtinyt auttaa U:n kanssa. No joo... En odottanutkaan. Plus että ei ollut ihan kauhee härdelli aamulla, kun U:n joutui kiskomaan ihan sikiunesta ylös, vaatteet niskaan ja menoks.

Suunnittelupäivä oli oikein pätevä, toimin kirjurina joten illalla vielä edessä sekalaisten sanojen järjestelyä järkeviksi lauseiksi. Sitä en voi sanoa odottavani innolla...

Näin pitkään sain kirjotella, nyt U vaatii osaansa; tässä terkut:

AADD∂S<<<

Tunnollinen työntekijä

sairastuin sitten lomalla. Onneksi sentään ke-su sain nauttia hieman lomailusta ja lämmöstä. Kanarian Bahia Feliz tuli koettua. All inclusive ja kaikki. U herkutteli kaikella epäterveellisellä, me ei jaksettu ihan kauheesti välittää. Kunhan oli hiljaa hetken. Aivan jumalattoman kiukkunen kakara oli lähes koko ajan. Siinä meni taas yksi periaatteista kankkulan kaivoon. Että kakara saa kiukutella, eikä sille anneta periksi. Pah. Oppipahan hieman lusikan käyttöä siinä jäätelöä (osin suuhunkin) lappaessaan.

Niin, mulla siis kuume nousi su-ma yönä. Jopa sen verran korkeaksi, että yöllä ja seuraavana päivänä tuli jonkin sortin kuumehoureita/unia. Tiistaina luovutin toiveen siitä, että kyllä tää tästä ja hiippailin lekuriin. Antibiootit (kurkku niin kipeä, punainen ja turvoksissa, ettei hengittäminenkään tuntunut hyvältä idealta) ja särkylääkkeet kehiin. Nyt jo onneksi parempi olo, mutta tänään en töissä ollut kuin muutaman tunnin. Tuli tehtyä pari kiireellistä juttua ja sitten kotiin "parantelemaan". U kun ei ihan hirveesti antanut rauhaa ja mr S ei varsinaisesti auttanut. Mutta joo... Ehkä nyt sit kuitenkin sänkyyn. Huomenna täys työpäivä ja onneksi perjantai :)

Itsevarmuutta

Jostain revin oikein aimo annoksen itsevarmuutta ja -luottamusta. Kerrankin/vihdoinkin töissä oli (varmaankin ekaa kertaa äitiyslomalta paluun jälkeen) todella sellainen olo, että mä osaan, olen hyvä ja tärkeä osa tiimiä. Vaikken edes tehnyt mitään erityistä tänään siellä. Niin no, mitä nyt taisin neuvotella itselleni palkankorotuksen. Pomon kanssa oli siis keskustelu, etukäteen olin jo varoittanut, että haluan keskustella palkasta. Keskusteltiin ja pomo lupasi palata asiaan. Mutta ei siis tyrmännyt heti ja totesi vaan, että kyllä mä olen sen ansainnut. Olin vaan ehkä himppusen myöhässä, kun oli jo kerennyt budjetoimaan ensi vuoden henkilöstökulut. Budjettia ei vaan vielä ole hyväksytty, joten toivottavasti pystyy tekemään asialle jotain. Varovaisen luottavainen olen asian suhteen.

Jouluhössötys on virallisesti alkanut. Mun perhe keskustelee jo suurinpiirtein jälkkäreitä myöten joulua, me ei olla vielä edes päätetty, mitä tehdään. Anoppi haluais ilmeisesti viettää joulua U:n seurassa, mutta mulla ajatus siitä, että oltais aatto Anoppilassa kylmää todella pahasti. Eiköhän me jotain keksitä. Mulla kävi jopa ajatus jostain hotellijoulusta pikaisesti mielessä. Ei jaksais stressata...

Ei sammunut

jostain artikkelista luin, että kekrinä ei saa isäntä sammua. Jos sammuu, on seuraavan vuoden sato pilalla.

Ei sammunut isäntä, eikä kukaan muukaan. Meillä oli siis bileet, pitkästä aikaa oikein kunnon kinkerit. Koristeet, puvut ja tarjottavat oli kunnossa, ihmiset oli juhlatuulella ja tuli sitten yks käsirysykin loppuillasta. Aikamoinen kolmiodraama oli, yksi juhlija oli hieman liian päissään (jo meille tullessaan) ja päätti sitten käydä toiseen (kuulemma koko illan molemminpuoleisen vittuilun seurauksena) juhlijaan käsiksi. Onneksi ei käynyt mitään vakavaa. Mutta siihen bileet oikeastaan hieman nuupahti. Niin ja tappelijat olivat vielä siis naispuolisia...

Väsy on kova. Unohtui syödä eilen kunnolla, joten hieman oli sitten liikaa mun vatsalle nestepitoinen dieetti. Aamulla iski huono olo :( mutta onneksi meni nopeasti ohi ja nyt vaan tosiaan väsyttää.

U oli mummilla ja papalla yötä, siskonpoika oli siellä hoitamassa (kun mummi ei oikein pysty jalkojensa kanssa pientä hoitamaan ja pappa nyt on vähän hajamielinen) ja oli hoitanut todella hienosti. Tosi kiva juttu! Mr S jo buukkasi ensi viikolle yhden vahtivuoron serkkupojalle, että pääsee johonkin duunipalaveriin.

Mr S puhuu jotain duunipuhelua tuolla, mulla on huutava nälkä ja jääkaapissa on puolikas pizza, joka huutaa mun nimeä. Oliskohan liian törkeetä syödä ilman tota miekkosta?