Perjantai

Sain mä naistenpäivänä kukkiakin, tosin peruskiukuissani totesin ne aivan tyhmiksi (onneksi vaan hiljaa mielessäni, olis voinut tulla puska päin näköä...). Jollain tasolla mun on ikävä sitä mr S:ää, joka ei ostanut kukkia. Siltä sai mielikuvitusrikkaampia lahjoja. Eikä takuulla olis huomioinut mitään helkutin naistenpäivää... Tossa toi puska ny kuitenkin on, ihan ok näin parin päivän tuijottelun jälkeen.

hapannaama

tänään kiukuttaa. U:kin on jotenkin käniseväinen. Mr S on ollut aivan kuuromykkäsokea koko päivän (ja eilisenkin) ja tää kämppä kaipais tehosiivousta. Perjantaina valvottiin myöhään, paljuiltiin ja sellasta. Kun vihdoin päästiin nukkumaan, päätti U näyttää, mitä se pikkuvauva-arki noin niinkuin oikeasti on. Kolmesta seitsemään pelkkää huutoa. Lauantaina mamma (ja isi) oli vähän väsynyt. Päästiin silti ulos kämpästä ja käytiin Seurasaaressa kävelyllä ja moikkaamassa kaveria ylitöissänsä.

Tänään oltiin möksällä, anopin lihapatojen ääressä. Tai kai se on se anopin mies, joka ne lihapadat yleensä järkkää... Hyvä ruoka, ei tällä kertaa parempi mieli. Mr S lähti kahvakuulailemaan. Mä jäin kuuntelemaan U:n valitusta vaikeasta elämästä. Onhan se rankkaa, kun ei koko ajan joku seurustele sen kanssa. Äh, ei ole järkeä kirjoittaa, kun ei oo mitään oikeasti asiaa. Vähän vaan kiukku olo.

mietteitä

mr S:n suusta välillä tulee jotakin järkevää. Hieman pohdittiin tätä kaveripariskunnan tilannetta keskenämme. Mr S oli kuulemma jutellut sen miespuolisen kanssa eilen. Tokassut vaan, että eihän avioliiton ole tarkoitus olla mikään elinkautinen. Jos tulee valittua väärin, niin kyllä siitä on ihan oikeus päästä pois. Mutta jos miettii, mitä eroa on meidän vanhempien sukupolvella ja meidän sukupolvella. Vanhempien sukupolvi korjaa rikkimenneen, meidän sukupolvi heittää roskiin ja ostaa uuden. Pitää vaan tietää, missä vaiheessa on enää järkevää korjata vanhaa. On se viksu toi miekkonen välillä. Kyl mää sitä hiukkasen rakastasin.

Asiasta aivan jonnekin muualle. Tein aivan järjettömän hyvää ruokaa! Ja taas vaihteeks sellasta "laitetaan kaikkea, mitä pakkasesta ja jääkaapista löytyy" -sotkua, eli ihan hatusta vedettyä. En oo hogannut, että hapanimeläkastike on mitä helpoin tehdä itse. Oli hyvää kera kanan ja paskojen vihannesten ;)

avuton

U heräsi viideltä. Että vähän väsyttäis. Eikä asiaa yhtään auta se, että nukuin todella levottomasti, nähden painajaisiksi luettavia unia.

Kaveripariskunta kera westikoiransa on meillä pitkitetyllä visiitillä, kunnes pääsevät takaisin kuivatettuun kämppäänsä (vesivahingot kummittelevat taas, tällä kertaa hieman nurkan takaa yllätettynä). Eilen sitten naispuolinen henkilö kertoi, että miehensä on löytänyt toisen naisen. Työmatkalla oli rakkaus syttynyt ja nyt on toisella naisella häät peruutustilassa, tää miekkonen miettii muuttoa toiseen maahan ja silleen. On se perkele, ettei ihmiset kestä arkea! Koska sitähän toi on. On niin vaikeeta ja onnetonta ja sitten tulee uus ihana ihminen, joka pelastaa kaiken (muutamaksi vuodeksi) kun on niin rakastunut ja onnellinen. Ja sama uudestaan. No joo, oon ehkä hieman puolueellinen, kun tulee niin ne omat fiilikset pintaan. Ja vaikee olla kummankaan "puolella" loppuviimein, mitä jos ne tosiaan on olleet aivan loputtoman onnettomia ja tämä on oikea ratkaisu? Sen vaan sanon, ettei se miekkonen löydä toista naista, joka kestäisi sen kanssa arkea. On sen verran hankala ihminen hän. Ja mulla on oikeus sanoa, oon sen kundin tuntenut niin kauan. Että tällaiset asiat hieman verotti yöunia. Oli vaivaantunut tunnelma täällä eilen illalla, ainoa, joka ei tajunnut mistään mitään, oli mr S. Tätä iltaa odotellessa...

Jaa, U:lla taas vaihteeksi paskavaippa, vasta kolmas tälle aamulle.

hermo loppuu

ihan kohta loppuu tohon lumeen, tähän talveen ja muutenkin koko systeemiin. Kesä, tule jo! Miksi ihmeessä tuota lunta pitää vaan olla ja tulla koko ajan lisää?

Eilen oli meidän 3. hääpäivä. Gaijinissa ruokaa ja Hartwall-areenalla musiikkia. U mr S:n veljen ja veljenvaimon huomassa. Gaijin ei mielestäni ollut ihan niin hyvä kuin Farang, mutta tähän tosin voi vaikuttaa se, että eilen jouduttiin vähän hopulla ruokailemaan. Ja Farangin ruoissa oli korianteria. Korianteri on vaan aivan jumalaisen hyvää. Mutta hyvää ruokaa ja juomaa (paitsi sake, en vaan ymmärrä sitä juomaa, pahaa) oli. We will rock you -musikaali oli hyvä. Hieman vaan häiriköitsi se yleisön kankeus. Näyttelijät ja bändi tykittää Queenin hittejä ja mitä suomalaiset tekee. Nököttää tuoleissaan liikkumatta. Ja ne näyttelijät oikeasti yritti kaikkensa. Oli maininta Stockmannista, Suomen lippua ja mitä nyt muuta... Mutta ei. Eikä sitä yksin oikein pysty vetämään meininkiä kattoon tollasessa hallissa. Yritettiin kyllä jonkin verran mr S:n kanssa, mutta ei toimi.

Hääpäivälahjaksi sain perinteen mukaan kultarahan. Toivottavasti saan kerättyä possun täyteen ;).

Vähän laiskottaa, nukuttiin U:n kanssa parin tunnin päikkärit. Kai se pitäis lähteä ulkona käymään, kun nyt just ei sada lunta tai oo miljoonaa astetta pakkasta.

kiitos manse

Tulipa pyörähdettyä Tampereen kaupungissa. Reissussa mukana U, mr S, kummipoika Travis, vanhempansa sekä T:n pikkusisko masussa mukana. Käytiin katsomassa delfiinejä, Pyynikin näkötornissa, syömässä illalla ja aamulla ja vielä Ideaparkin kautta kotiin.

Jännä juttu, mitä tuollainen puolivuotias pitää jännänä. Delfinaariossa kaikista jännintä oli se, kun mamma taputti. Viis niistä kolmesataakiloisista pyörylöistä, jotka loiskivat vettä, nehän oli ihan tylsän värisiä. Mutta siis kun noi kaks kättä pamauttaa yhteen, niin tulee tollainen ääni. Esityksen lopuksi sai mennä siihen ihan lasin taakse kuikuilemaan niitä delfiinejä. Mr S vei U:n sinne, arvasi, että delfiineitä kiinnostaa tuollainen pikkuihminen. U ei ollut millänsäkään, vaikka se jättikala tuli ihan siihen vastapäätä, olisi halunnut vähän maistella U:ta. Ei edes hätkähtänyt, kun delfiini napsautti nokkaansa ihan siinä lasin takana. Mutta auta armias, jos skypessä yrittää laittaa koko ruudulle keskustelukaveria. Paskahalvaushan siinä on edessä pikkumiehellä.

Kummipoika tykkäsi myös delfiineistä. Tosin ehkä se pahviauto, jonka sai ravintolasta matkaan, oli kuitenkin reissun kohokohta. Että niin. On muuten haastavaa tuollaisen kolmevuotiaan kanssa pitää pitkää pinnaa itse. Pointsit vanhemmillensa, on kuitenkin uhmaiästä huolimatta aika ihana tapaus.

Vuoden mutsi -palkintoa muuten odotettavissa (taas vaihteeksi) tähän suuntaan. Olin siinä pari päivää ennen reissua ihmetellyt, että miks U on niin kärttynen koko ajan? Reissussa sitten selvisi sekin, Jepa kurkkas U:n suuhun ja hihkas, että täällähän on eka hammas! Niinpä niin... Mä oon vaan ollu ihan pinnassa ite, että mitä toi kakara känisee koko ajan, kun toinen raukka on tuskaillut hampaan tuloa. No, jos tommosilla kiukuilla selviää hampaiden tulosta, niin ei haittaa yhtään, vaikka vähän käniseekin. Kun nukkuu kuitenkin yönsä, ei oo missään räkätaudissa, eikä kilju 24/7.

Jaha, aamupala-aika.

anopista

tuli eilen mr S:n äiti käymään. Moikkaamaan U:ta. Lähes samantien ovesta sisään astuessaan toitotti, että hän lähtee U:n kanssa ulos! Mä en käsitä sitä ihmistä? Haluaa tulla katsomaan/moikkaamaan U:ta, mutta sitten kuitenkin haluaa heti laittaa sen vaunuihin pötkölleen, että nukahtaa??? No, hetken sain tätä tapahtumaa viivytettyä (U:lla mm. oli ruoka-aika ja sellasta muuta pientä) mutta loppuviimein sitten lähti kärräilemään U:ta. Ja voi elämä sitä voitonriemuista ilmettä, kun tuli viisi minuuttia myöhemmin takaisin oven taakse. Että U nukahti ihan samantien! Niin. Nukahtaahan se, herätäkseen heti 15-20 minuuttia myöhemmin. Huutoraivoitkien. Jolloin tiputan samantien käsistäni kaiken, mitä nyt olenkaan tekemässä ja käyn ottamassa U:n sisälle, riisun, rauhottelen... Kun jos vastaava torkahtaminen tapahtuu sisällä (nukkuu yleensä pidempään sisällä), heräilee ihan rauhassa (huutamatta, alkaa vaan jokeltelee) ja mulla on aikaa tehdä mitä nyt teenkään enemmän rauhassa. Tätä yritin mr S:lle selittää, mutta se vaan naureskeli, miten mulla ja anopilla onkaan niin suuri "sota" tästä ulkonanukuttamisesta. Ei ymmärrä hän. Toki U saa lähes päivittäin olla ulkona, raitista ilmaa ja vaunulenkkejä. Mutta jos en vaan välitä ihan joka päikkäreille sitä pukea ja köyttää kärryihin kiinni, olen sitten huono äiti ja ihminen ja pohjoismaalainen. Onneksi se on kohta U:n kanssa kotona, siinähän sitten ovat kaikki päivät ulkona. Tosin eri asia, kun sitten on lämmintä...

Eilen kävi myös mun äiti ja isä illalla kylässä. Äiti oli aivan loisteliaalla omalla tuulellaan ("ihan ollaan köyhiä, blaablaablaa, kaikki sukulaiset on juoppoja, blaablaablaa) ja mr S oikein taas ruokki sitä. Välillä teki mieli vaan painua pois koko huoneesta, ne jutut on vaan kuultu niin miljoonaan kertaan. Mutta hienosti kestin ja hymyilinkin vielä nätisti.

Niin ja siitä anopista vielä. On sitten kevyesti seonnut muutenkin. Oli ostanut lastenhuoneen kalusteet mökillensä. Että on sitten U:lla oma huone siellä. Niiden rattaiden sun muiden härpäkkeiden lisäksi. Sekaisin on hän.