rimpsalle

toi on mun mielestä aivan järkyttävän kauhistuttava sana. Silti aina välillä vaan haluun jostain syystä käyttää sitä. Eli oon tänään ihan kohta lähdössä ulos. Duunikaverille iltaa istumaan, ihan vaan aikuisten kesken. Olis ihan tosi kivaa, jos eilen ei olis valvonut melkein kahteen asti paljussa istuen... Kaveri oli kylässä lapsosensa kanssa. Syötiin ja höpöteltiin ja kun lapset oli saatu nukkumaan, vähän saunottiin ja paljuiltiin. Ehkä hivenen myös punaviintä nautittiin. Nyt väsyttää.

Mr S:llä huomenna varpajaiset, me mennään U:n kanssa kummipojalle hoitoon. Siellä lupasin tehdä jotain hyvää ruokaa. Pää lyö ihan tyhjää, mitäköhän keksis? Eilen syötiin karamellipossua, oli kyllä ihan superhyvää. Tein jälkkäriks mutakakun, sekin oli aikamoisen onnistunut. Nyt alkoi tehdä ihan hulluna mieli kyseistä kakkua. Sitä kun vielä on jääkaapissa.

Tänään kävin lapsuuden parhaan kaverin kanssa Ikean ihmemaassa. Kaveri on perheineen huomenna muuttamassa Lahteen. Tyhmä juttu sinänsä, kun sinne kuitenkin on melko pitkä matka. No, eiköhän tuokin välimatka ole ajettavissa suuntaan jos toiseenkin.

U oli vielä eilen melko kiukkusena rokotuksen johdosta, tänään onneksi oma iloinen itsensä taas. Kiljahtelee tuolla lattialla, josko hetken leikkis vielä sen kanssa, kun kohta pitää alkaa laittautumaan.

keskiarvokakara

U huomenna 5 kk ja tänään oli tämän virstanpylvään kunniaksi neuvola-aika. Vaikka U:n posket näkyykin takaapäin, niin kuulemma on täysin keskiarvopoika. Pituus ja paino täysin nollakäyrillä. Hyvä juttu. Niin ja ne mitat oli: 7,8 kg ja 67 cm.

Mr S:n kanssa sovittu ja pussattu, on vaan välillä kommunikaatiokatkoksia sen verran, että pitää vetää ihan hiileksi puolin sun toisin. No, jos nyt taas näillä keskusteluilla saisi hieman tätä arkea soljuvammaksi.

U sai neuvolassa myös rokotukset. On melko kiukkusena nyt :( pitänee antaa särkylääkettä pienelle kohtapuoliin. Ennen kuin nousee se karmea kuume. Niin ja tässä ihan parin viikon sisään saa jo alkaa lappaa lihaa tolle naamariin. Mr S ehdotti skedania. Jos nyt pidättäydytään aluksi kanassa, possussa ja naudassa... Ellei U:n setä sitten saanut viime viikonloppuna fasaania. Olishan se äveriästä syötellä tolle kakaralle ekaks fasaaninlihaa ;)

Anoppi lähtee huomenna Bangkokiin (kirjoitetaankohan se noin?), kauhulla odotan sitä tuliaisten määrää, joka U:lle on tiedossa. Yritin jo kyllä toppuutella, ettei toi lapsi tarvitse yhtään lelua, kun hukkuu jo noihin vanhoihin. Toivottavasti tajuaa nyt olla ostelematta kauheesti roinaa... Kun sitä on tuolla edelleen yläkerta puolillaan.

pulkkamäessä

eilen mr S tuli töistä kotiin ja ilmoitti, että nyt lähdetään pulkkamäkeen. Siinä sitten nopeasti pulkkailuseuraa kasailemaan (mun perhettä) ja vaatteita kaivelemaan ympäri kämppää. Oli aivan loistava pulkkasää, pari astetta pakkasta, ei juuri tuullut ja jätemäessä oli sopivasti lunta. Mr S rikkoi vain meidän pulkan + siskonlasten stigan... Onneksi kukaan ei rikkonut itseään, vaikka pappa pannuttikin melko komeasti stigalla (ennen sen rikkoutumista). Oli kuulemma papan eka kerta moisen vekottimen kyydissä. Onhan se hauskaa, kun isoja miehiä lapsettaa.

U laski myös mäkeä. Tosin sen ilmeistä päätellen sillä ei ollut yhtä hauskaa kuin meillä muilla. No, ymmärtäähän sen, että ottaa päähän. Kun on topattu ihan äksäksi niin, ettei voi edes käsiä juuri liikuttaa.  Siskonpoika 14 v oli ilmoittanut kotonaan ennen kyseistä aktiviteettia, että ihan noloo, eikä hän todellakaan tuu mukaan. Olivat tapelleet vaatetuksesta (farkuilla oli yrittänyt lähteä mäkeen), sen verran oli itsepäinen kundi ollut, että ilman hanskoja sitten tuli kuitenkin. Toisella oli sormet aivan tulipunaisina, pokkana väitti, ettei ole edes kylmä. <3 p="p" teinit="teinit">
Mäenlaskun aikana mummi oli tehnyt pannaria ja lämmittänyt hernaria. Vaikka en nyt kyllä oo ihan varma, että salliiko Suomen laki hernaripannarin syönnin muulloin kuin torstaisin ;)

Tuli sitten mr S:n kanssa melko iso riita vielä ennen nukkumaanmenoa :(. Alkoi siitä, että mr S tokaisi, että mun tarvitsisi liikkua paljon enemmän. Siitä sitten jatkui niin kauan, että lopulta mä lähdin yläkertaan nukkumaan... Vieläkin sapettaa sen verran, että aion ottaa tänään vapaaillan samantein kun mr S tulee kotiin. No, eiköhän tää tästä. Kun molemmat vähän rauhoittuu.

Iloisempia asioita sen verran, että oon saanut kirpparikasaa ihan ikkipikkiriikkisen pienemmäksi! Myin jo mr S:n skimbat, parit valaisimet, viritinvahvistimen (joka mr S:n mukaan lähti aivan liian halvalla) ja kyselyjä on tullut muistakin romuista. Nyt vaan pitää aktivoitua ja kuvailla lisää noita tavaroita myyntiin.

Siitä liikunnasta vielä, hieman jeesas toi persauksille potku. Kävin tänään aamusta heti U:n kanssa kärrylenkillä, jonka jälkeen vielä laitoin läskit liikkeelle tuolla yläkerrassa. Pieni miinuspuoli tällasessa hullussa huhkimisessa kyllä on, en oo vielä ehtinyt syödä mitään...

haaste

Oon ihan intopiukeena, joku muukin kuin pikkusisko on eksynyt tänne blogiin. Nollavaimo mainitsi minut blogissaan, antoi haasteeksi vastata kysymyksiin. Jotka alla. Ja joihin innolla vastailen.

1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?

Lämpimästä. Mietitään, että minne matkustettaisiin nyt keväällä, kun mr S:llä on vielä käyttämättömiä isyysvapaita ja ennen kuin mä menen takaisin töihin.

2. Millainen oli vuosi 2012?

Täysin erilainen. Vuosi vaihtui vuoristomökissä Utahissa, U pienenpienenä alkiona (vai sikiönä?) massussa. Jännitin tammikuussa uuden työpaikan alkua ja sitä, jatkuuko tämä raskaus. Sitten, kun näytti siltä, että raskaus todellakin on todellinen, jännitin työpaikalla siitä kertomista. Tammikuussa myös tuli talo tontille. Eli ihan vaan pari pientä juttua viime vuodelle. Uusi työpaikka, uusi talo, muutto, vauva...

3. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Aamu. Haluaisin nukahtaa mieluiten jo ennen kymmentä ja kuuden aikaan sitten ylös. Aamutunnit vaan on kaikista tehokkaimpia. Ikävä kyllä, mr S on täysin eri rytmissä, joten yritetään vähän kompromisseerata, vaikka kompromissit noin niinkuin yleensäottaen on ihan syvältä.

4. Minne haluaisit matkustaa nyt?

Vähän kateltiin Dubaita. Johonkin vaan lämpimään!

5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?

No se aviomies nro 1. Vaikka toisaalta, jos sitä kokemusta ei olisi, tuskin olisin tällä hetkellä tässä. Ehkä ennemmin hoitanut sitten vaikka sen eron jälkeisen sekoilun (erityisesti Järkky-Jarkon kanssa) hieman eri tavalla.

6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?

Tällä hetkellä haaveilen mr S:n valmistamasta karamellipossusta. Toisaalta ravintolat on kyllä myös kivoja, siellä ei tartte tiskata jälkeenpäin.

7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?

Jossain välimeren rannoilla purjehtien, kesällä Suomessa käyden, niin ettei tarvitsisi koskaan olla kylmässä (jos nyt ei ihan välttämättä haluais vaikka käydä laskettelemassa).

8. Elämäsi eläin?

Kyllä se se Domino on edelleen. Yli 12 vuotta sitten kuollut kääpiökani, joka kyllä edelleen vilahtelee mun perheen puheissa. Niin kietoi meidät kaikki pikku käpäliensä ympärille. Eikä kyllä toi Pacokaan jää kakkoseksi. Tasapeli pupun ja papukaijan kesken.

9. Sielunmaisemasi?

Meri

10. Tärkein esine kotonasi?

Tää on vaikee. Ehkä sänky. Nautin niin kovasti nukkumisesta. 

11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?
Haluaisin olla elääkseni syöjä, mutta valitettavasti ruoka vaan on niin hyvää! Eli elän syödäkseni. Ja sen kyllä huomaa...

No jospa vaikka Sanni vastailis sitten kanssa kysymyksiin?
1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?
2. Millainen oli vuosi 2012?
3. Oletko aamu- vai iltaihminen?
4. Minne haluaisit matkustaa nyt?
5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?
6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?
7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?
8. Elämäsi eläin?
9. Sielunmaisemasi?
10. Tärkein esine kotonasi?
11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?

Zumbaaa!

Eilen illalla mr S sai houkuteltua mut kanssansa tonne yläkertaan kinecticin äärelle vetämään pienet zumbasessiot. Kehtas vielä jumppatuokion jälkeen v*****lla mun huonosta kunnosta. Mä tein kuolemaa lähes koko yön, tuntui, että tulee kaikki sinä päivänä syödyt ruoat ylös. Ehkä olis pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin tollanen eka "kunnon" jumppatuokio. No, tästä suivaantuneena menin aamusella U:n kanssa (tietenkin vasta sen jälkeen, kun pikkunen oli saanut aamupalaa) yläkertaan. Siltä tuli lähes yhtä hienoa palautetta mun zumbataidoista kuin isältäänkin. Hekotteli ihan hervottomana, kun tää mamma hytkyi. Että sellasta. En suostu kyllä tästä lannistumaan, jatkan hetkutteluani. Jumpasta intoutuneena vielä raivosiivosin koko kämpän, kyllä nyt kelpaa taas sotata. 

Askarreltiin muuten just (tai siis mr S askarteli, mä kannustin punkkulasi kourassa vieressä) tähän kirjastontapaiseen hieno valaisin. Ikean kori sai uuden elämän meidän katossa. On toi kyllä kätevä toi mun miekkonen! 

Huomenna tulee tyypit, jotka muutti meidän vanhaan asuntoon, vierailulle tänne meille. Pitäis keksiä jotain tarjottavaa, mieli tekis leipoa jotakin. Jos vaikka muffinsseja pitkästä aikaa...

Jalat!

siis U:lla on jalat! Kaksi kokonaista jalkaa, joista se ei ole ollut tietoinen aiemmin. Niissä on usein sukat, mutta öisin varsinkin kun on ihan paljaat varpaat, pitää niitä tietenkin tutkia. Eikä päivisin ne sukatkaan niin haittaa. Varpaiden/jalkojentutkimiseen kuuluu oleellisena osana kiljuminen. Korkealta ja kovaa. Ihmettelen vaan, ettei ole yksikään lasi/ikkuna vielä rikkoutunut. Niin korkeelta ja kovaa toi poika kiljuu.

Mamma on vähän väsynyt, viime yönä U tutki sitten ihan yön läpeensä noita ihmeellisyyksiänsä. Heräsi ekan kerran vähän yli 12. Siitä ei meinannut nukahtaa ollenkaan, koska ne jalat! Nukahti vihdoin, herätäkseen taas kolmen pintaan. Ja sen jälkeen nukahtaminen ei tullut kysymykseen, koska jalat. Vihdoin taas nukahti, herätäkseen viiden aikoihin... ja tää kuvio jatku aina siihen asti, kun mr S lähti töihin ja lykkäs U:n mun viereen kiljumaan ja tutkimaan niitä jalkojaan. En sitten viittinyt kiduttaa pientä pidempään, vaan nousin ylös siinä kahdeksan pintaan.

Kahden aikaan ollaan menossa kärrytreffeille duunikaverin kanssa. Yritän nyt pitää tota herramiestä hereillä sinne asti, että sitten sais rauhassa kahvitella ja ihailla kaverin pientä (2 kk?) poitsua =).

Eipä mulla kai tässä muuta, aivot on aivan jäässä.

paluu arkeen

pikkusisko tuli ja meni, samoin teki joulu ja uudenvuoden bileet. Nyt on paluu normaaliin päiväjärjestykseen edessä. Harjoteltiin tänään moista heräämällä jo seitsemän pintaan ja lähtemällä ihan maamme pääkaupunkiin treffaamaan kavereita. Mä treffasin omaa kaveria ja U:kin jotain jokelteli kaverin kohta vuoden täyttävälle kundille. Ehkä niistä tulee kavereita jossain vaiheessa.

Joulu meni yllättävän hienosti, mitä nyt siskonpoika onnistui tärvelemään polvensa tikkauskuntoon, mutta saipa komean arven. Kaikki tykkäsivät (tai ainakin onnistuivat esittämään tykkäävänsä) vähän erilaisesta jouluruoasta ja lahjojakin tuli riittävästi. U sai tarpeellisia ruokalappuja, leluja, vähän vaatteita, kirjoja ja iphonen. Pitäähän sitä neljäkuisella jo oma luuri olla. Kummitukset hieman sekaisin...

Välipäivinä möllöteltiin, käytiin Tallinnassa vähän ravintelissa syömässä (U lähinnä nukkui sen Tallinnan reissun), syötiin ja juotiin hyvin. Uunnavuonna U:n kummitukset (juurikin nämä, jotka U:lle ensimmäisen (käytetyn tosin) iphonensa lahjoittivat) tulivat kyläilemään, tehtiin sushia, saunottiin ja paljuiltiin.

U protestoi, kun nyt ei saakaan enää koko ajan huomiota. Opetti täti huonoille tavoille... Tai sitten voi tietenkin olla hyvin paljon mahdollista, että pikkumiehellä on jo nälkä. Niin, pottua, porkkanaa ja bataattia vetelee jo kuin vanha tekijä. Seuraavana vuorossa omppu/päärynä. Jos nyt kuitenkin vielä tunkis tolle kiljukaulalle bataattia...