Tällanen päivä tänään

Mä en oo ehtinyt vielä käydä suihkussa (ehtiihän sitä huomennakin) mutta U:lla on jo kolmas vaatekerta päällä... Huomenna on päivä uus. Jos nyt edes hampaat pesis...

tavan perjantai

hirviömaanantain vastapainoksi ihan tällanen tavallisen tylsä perjantai (ainakin tähän asti). Tällä viikolla kaveri on käynyt kylässä, vaunulenkkeiltiin ja päiväkahviteltiin, isäpappa on tehnyt duunia, mun nimppareita on vietetty syöden kakkua ja Ikeassa on pyörähdetty lihapullilla. U on ollut ihan normaali, oma, hyvin nukkuva itsensä. Onneksi.

Tänään käytiin U:n kanssa vaunuttelemassa tossa lähikaupassa. Mr S osti (vihdoin) postilaatikon ja asensi sen paikalleen. Me käytiin sitten U:n kanssa tänään hakemassa siihen postilaatikkoon meidän nimikyltti. Tikusta asiaa, mutta tulipa ainakin lähdettyä ulos. On ollut niin tylsät säät, ettei oo paljon tehnyt mieli ulkoilla. Nyt ei sentään satanut.

Paco on ihan hirvee hirviö-riiviö. Nokkas mua äsken aivan jumalattoman kovaa! Sai kyllä huutia. Toisaalta tänään aamulla se oli kyllä aikas söpöläinen, touhotin kaikkia tärkeitä juttuja ja U huusi kopassaan. Paco kävi pariinkin otteeseen siinä kopan reunalla kattelemassa ja ilmottamassa mulle, että täällä ei nyt ole kaikki hyvin. Voi kun toi lintu nyt tottuis tähän taloon ja tohon kakaraan...

Pian ruoan tekoon (aattelin ite tehä ranskalaisia ja pakkasesta kalapaloja, fish&chips ;)), sitä ennen kyllä pakko syödä aamupala.

hirviömaanantai

U nukkuu. Vihdoin. Kun se ei oikein meinannut tänään nukkua ollenkaan. Ihan hirvee itku ja parku koko päivän, pieniä torkahduksia silloin tällöin ja muuten vaan suoraa huutoa. On niin turhauttavaa, kun ei tiedä, mikä toisella on hätänä. Kun ei auttanut syöttö, vaipanvaihto, röyhty, paikallaan olo tai kävely. Toivottavasti tyyppiä vaan vitutti tää harmaa maanantai. En oikeestaan jaksais monia tällasia päiviä...

Kattelin tänään (niissä väleissä kun U torkahteli) vanhoja valokuvia. On sitä oltu niin nuoria, nättejä ja hoikkia. Nyt ollaan enää nättejä ja hoikkia ;). Hoikkuudesta puheenollen, mr S on laihiksella, jos en oo muistanut mainita. Siltä on lähtenyt viikossa yli kolme kiloa. Oon vähän kade, kun munhan se piti laihtua silmissä, kun imetän ja kaikkee. Mä oon jumahtanut tähän yhteen painoon, reilu kahdeksan kiloa raskauskiloja vielä päällä. Eikä mitkään vaatteet (edelleenkään) mahdu. Niiden kahdeksan kilon lisäksi olis vielä kakskytä lisää ylipainoa... No, ehkä realistinen tavoite olis, että tästä sulattais sen 18 kiloa. Tai jos edes sais tän röllykän pois...

loppuviikko

yritän kovasti muistella, jotta mitä ollaan tehty keskiviikon jälkeen... Jotenkin aivot ei oo ihan kuosissaan. Hieman on hämäriä kohtia ympäriinsä. Keskiviikkona tosiaan käytiin U:n kanssa moikkaamassa mun kaveria ja ehkä potentiaalista U:n tulevaa kaveria. Joka tosin on U:ta 2 vuotta vanhempi ja tyttö:). Mutta mutta. Mitäs torstaina? Ei mitään muistikuvia! Varmaankin vaunulenkkiä, jotain ruokaa, imetystä ja sitä rataa. Perjantaina siskot kävi kylässä, kattoivat U:ta hetken kun käytiin mr S:n kanssa kaupassa ja sitten syötiin yhdessä herkullista kanafetasalaattia ja mansikkarahkaa. Nam. U vaan tottuu liika hyvään kohteluun, kun siskot sitä lellii ja nukuttaa sylissä sun muuta.

Eilen käytiin mr S:n kanssa treffeillä. Vei mut syömään Farangiin. NAM! Ei voi oikein muuta sanoa. U oli  siskolla hoidossa, oli saanut erityishuomiota serkuilta ja tietty siskolta. Käytiin vaan syömässä, ajatus oli ehkä käydä sen jälkeen leffassa, mutta väsytti ja laiskotti. Tekipähän hyvää olla hetki ihan kahdestaan. Niin ja päätettiin sitten U:n synttäreistä, että ostetaan palvelu. Kerran se vaan kirpasee. (ja monta kertaa sen jälkeen, kun ei oo varaa enää mihinkään muuhun pitkään aikaan).

Tänään käytiin aamulla lenkillä mr S:n ja U:n kanssa, oli ihana syksysää. Loistavasti ajoitettiin myös meidän lenkki, sillä sekunnilla kun oltiin kotona takaisin, tuli järjetön sade- ja raekuuro. Touhotettiin kaikenlaista ja lähdettiin moikkaamaan kummipoikaa Järvenpäähän. Nyt vaan möllötellään, mr S kävi saunassa, U kävi kylvyssä ja ihan kohta unta kuulaan.

Huomenna uus viikko =)

jei yöppäripäiville!

U heräsi puol kuusi syömään (nukkumaan meni ennen kymmentä), toka herätys tuli siinä kahdeksan jälkeen. Silloin taas vaan syötiin (ja vähän vaihdettiin vaatetta ja vaippaa) ja mentiin takas nukkumaan. Mr S on oletettavasti jossain vaiheessa lähtenyt töihin, me ollaan vaan käännetty kylkeä ja pierastu ;)

Eka tällanen päivä, etten oo oikeesti tehnyt yhtään mitään, pitänyt vaan pientä hengissä ruokkimalla sen sitä vaatiessa. Ihanaa. Toisaalta onneksi tää jää vaan tällaseksi puolikkaaksi päiväksi, kun pitää nyt mennä suihkuun, ollaan menossa moikkaamaan kaveria neljäksi Vantaalle. 

Eilen tosiaan isomummun 85-vuotissyndet. Siellä U hurmasi kaikki. Tietenkin.

Synttäreiden jälkeen käytiin katsomassa mahdollista U:n 0-v synttäripaikkaa (kun nimiäiset nyt on vähän hölmö termi, kun nimi on ollut jo kuinka pitkään ja kaikki sen tietää). Siitähän se riemu taas repes. Kun en tiedä, mitä haluun ja blaablaablaablaablaa.... En oikein tiedä, mihin lopputulokseen päädyttiin, vietetäänkö vaan kotona (en jaksais!) vai otetaanko palveluna moinen biletys ja maksetaan itsemme kipeiksi. Kun ei olis oikeesti varaa. Mutta onko varaa siihen, että mulla menee aivan totaalisesti hermo ja pinna ja elämä pilalle? No, pitää kysyä siitä tänään illalla mr S:ltä. Nyt suihkuun ja leipomomyymälän kautta kaverille kahvittelemaan.

ahdistus

iski sitten eilen ihan olan takaa, yllättäen ja melkoisen vahvana. Mr S oli tosiaan jossain duunijutussa, tuli puol ysin aikoihin kotiin ja lähes samantien ilmoitte menevänsä paskalle. Mulla repes. Revin lenkkivaatteet päälle, napit korviin ja ilmoitin, että nyt lähden. Mr S huuteli vessasta, että olisinko halunnut sen kanssa lähteä lenkille. Aika kipakasti vastasin, että nyt tarviin vaan yksinoloa. Vetelin sellasen tunnin lenkin, ihan verenmaku suussa. Juoksu ei vielä onnistu, mutta melkoista haipakkaa kävelin tuolla pimeillä syksyisillä teillä. Tää on aika kiva paikka asua, kun en oo vielä kertaakaan eksynyt noilla mun kävelyillä. Jotenkin niin selkeesti tiedostan, että missä kohtaa tää koti on. Tai sitten mulle on kehittynyt suuntavaisto?!?

Mutta siis jotenkin paiskas vasten naamaa sen faktan, että toi U on melkoisen riippuvainen musta. Että ihan heti en pääse viettämään huoletonna vaikkapa jotain vapaaviikonloppua, nukkua täyttä yötä ja silleen. Onneksi se eilinen lenkki vähän helpotti, mutta silti oon vähän kateellinen mr S:lle. Se saa mennä ja tehdä ja touhuta, tulla kotiin ja pikkasen leperrellä U:lle ja sitten onkin jo sen nukkuaika. Kun mä joudun olemaan koko päivän hälytysvalmiudessa. No, pitänee vaan vaikka ottaa noita lenkkihetkiä, kun ne vaikuttaa helpottavan oloa.

Tänään mr S:n mummun synttäri, käydään siellä kunhan mr S tulee töistä. Käytiin U:n kanssa vaunulenkillä, oli paaaljon rauhallisempi vauhti kuin eilen. Ja todella paljon lyhyempi kiekka. No, ehkä toi oli sellanen hyvä palauttava kävely. Eikä U suostunut jäämään ulos rattaisiin nukkumaan, nyt vetelee sikeitä tossa kopassaan. Hyvä oikeestaan vaan, voin vaikka käydä suihkussa, eikä tartte häiriintyä siitä, että jos U sattuisi heräämään sillä aikaa ja alkais kiljunnan, että naapurit ajattelis, että on lapsraukka täysin heitteillä.

Enkä oo muuten edes syönyt aamupalaa... jos sitä ensin.

arkeen

jostain kumman syystä piti mennä ja touhottaa jatkuvalla syötöllä, kun mr S oli poissa. Nyt se onneksi on takaisin kotona ja turvallisesti töissä. Töiden jälkeen hällä on jokin illallinen, joten edelleen jatkuu "yksinhuoltajuus". Eipä tää kyllä niin kovin vaikeeta oo, U vetelee melko paljon edelleen sikeitä. Nytkin nukkuu tossa kuistilla vaunuissa. Mun pitäis oikeesti siivota, mutta mutta. Kun se siivousjuttu nyt lähinnä oli vaan sitä varten, kun huomenna kaverin piti tulla kylään. Ei pääsekään, kun on kipeenä, joten ei tartte niin hulluna hinkata. Jos nyt vaikka jonkun pikaimuroinnin suorittais.

U nukku viime yönä viiteen asti! Oli juhlallista saada nukkua niin pitkä pätkä. Meni nukkumaan joskus kymmenen maissa. Ja kello viiden syötön jälkeen (joka oli suht nopea imaisu) nukkui yli kahdeksaan. Kyllä kehuin poikaa, vihdoinkin tajusi, että tässä ollaan lomalla. Ja lomalla saa (ellei jopa pidä) nukkua pitkään.

Mitäs me eilen tehtiin? Alkaa aivot olee ihan mössöä. Aamusta käytiin hullunmyllyssä, kummipoikaa moikkaamassa. Kummipoikaa moikkaamassa vaan sattui olemaan myös kummipojan serkut =) oli kyllä menoa ja melskettä ja itkua ja huutoa. U veteli suurimmaksi osaksi sikeitä. Siitä jatkettiin yhdelle kaverille käymään, kaverille, jolla laskettu aika kolmen viikon päästä. On kyllä mielettömän isomahainen. Eikä yhtään tullut ikävä raskausmahaa... Siitä jatkettiin ajelua keskustaan, josta poimittiin kaveri kyytiin. Käytiin Ompussa ja yhdessä asuntonäytössä. Oon ehkä hullu, mutta mulle vähän tuli ikävä sitä näytöissä ravaamista. Kun ei ikinä tiennyt, onko kyseinen asunto se seuraava koti. No, jos nyt ensin saatais tää talo kokonaan valmiiksi. Sitten taas ehkä näytöille ;)

Tänään ollaan jo käyty rautakaupassa, vaatekaupoilla ja ruokakaupassa. Pyykit pyörii ja kohta se imurikin surraa. Meinaa än yy tee nyt.