jei yöppäripäiville!

U heräsi puol kuusi syömään (nukkumaan meni ennen kymmentä), toka herätys tuli siinä kahdeksan jälkeen. Silloin taas vaan syötiin (ja vähän vaihdettiin vaatetta ja vaippaa) ja mentiin takas nukkumaan. Mr S on oletettavasti jossain vaiheessa lähtenyt töihin, me ollaan vaan käännetty kylkeä ja pierastu ;)

Eka tällanen päivä, etten oo oikeesti tehnyt yhtään mitään, pitänyt vaan pientä hengissä ruokkimalla sen sitä vaatiessa. Ihanaa. Toisaalta onneksi tää jää vaan tällaseksi puolikkaaksi päiväksi, kun pitää nyt mennä suihkuun, ollaan menossa moikkaamaan kaveria neljäksi Vantaalle. 

Eilen tosiaan isomummun 85-vuotissyndet. Siellä U hurmasi kaikki. Tietenkin.

Synttäreiden jälkeen käytiin katsomassa mahdollista U:n 0-v synttäripaikkaa (kun nimiäiset nyt on vähän hölmö termi, kun nimi on ollut jo kuinka pitkään ja kaikki sen tietää). Siitähän se riemu taas repes. Kun en tiedä, mitä haluun ja blaablaablaablaablaa.... En oikein tiedä, mihin lopputulokseen päädyttiin, vietetäänkö vaan kotona (en jaksais!) vai otetaanko palveluna moinen biletys ja maksetaan itsemme kipeiksi. Kun ei olis oikeesti varaa. Mutta onko varaa siihen, että mulla menee aivan totaalisesti hermo ja pinna ja elämä pilalle? No, pitää kysyä siitä tänään illalla mr S:ltä. Nyt suihkuun ja leipomomyymälän kautta kaverille kahvittelemaan.

ahdistus

iski sitten eilen ihan olan takaa, yllättäen ja melkoisen vahvana. Mr S oli tosiaan jossain duunijutussa, tuli puol ysin aikoihin kotiin ja lähes samantien ilmoitte menevänsä paskalle. Mulla repes. Revin lenkkivaatteet päälle, napit korviin ja ilmoitin, että nyt lähden. Mr S huuteli vessasta, että olisinko halunnut sen kanssa lähteä lenkille. Aika kipakasti vastasin, että nyt tarviin vaan yksinoloa. Vetelin sellasen tunnin lenkin, ihan verenmaku suussa. Juoksu ei vielä onnistu, mutta melkoista haipakkaa kävelin tuolla pimeillä syksyisillä teillä. Tää on aika kiva paikka asua, kun en oo vielä kertaakaan eksynyt noilla mun kävelyillä. Jotenkin niin selkeesti tiedostan, että missä kohtaa tää koti on. Tai sitten mulle on kehittynyt suuntavaisto?!?

Mutta siis jotenkin paiskas vasten naamaa sen faktan, että toi U on melkoisen riippuvainen musta. Että ihan heti en pääse viettämään huoletonna vaikkapa jotain vapaaviikonloppua, nukkua täyttä yötä ja silleen. Onneksi se eilinen lenkki vähän helpotti, mutta silti oon vähän kateellinen mr S:lle. Se saa mennä ja tehdä ja touhuta, tulla kotiin ja pikkasen leperrellä U:lle ja sitten onkin jo sen nukkuaika. Kun mä joudun olemaan koko päivän hälytysvalmiudessa. No, pitänee vaan vaikka ottaa noita lenkkihetkiä, kun ne vaikuttaa helpottavan oloa.

Tänään mr S:n mummun synttäri, käydään siellä kunhan mr S tulee töistä. Käytiin U:n kanssa vaunulenkillä, oli paaaljon rauhallisempi vauhti kuin eilen. Ja todella paljon lyhyempi kiekka. No, ehkä toi oli sellanen hyvä palauttava kävely. Eikä U suostunut jäämään ulos rattaisiin nukkumaan, nyt vetelee sikeitä tossa kopassaan. Hyvä oikeestaan vaan, voin vaikka käydä suihkussa, eikä tartte häiriintyä siitä, että jos U sattuisi heräämään sillä aikaa ja alkais kiljunnan, että naapurit ajattelis, että on lapsraukka täysin heitteillä.

Enkä oo muuten edes syönyt aamupalaa... jos sitä ensin.

arkeen

jostain kumman syystä piti mennä ja touhottaa jatkuvalla syötöllä, kun mr S oli poissa. Nyt se onneksi on takaisin kotona ja turvallisesti töissä. Töiden jälkeen hällä on jokin illallinen, joten edelleen jatkuu "yksinhuoltajuus". Eipä tää kyllä niin kovin vaikeeta oo, U vetelee melko paljon edelleen sikeitä. Nytkin nukkuu tossa kuistilla vaunuissa. Mun pitäis oikeesti siivota, mutta mutta. Kun se siivousjuttu nyt lähinnä oli vaan sitä varten, kun huomenna kaverin piti tulla kylään. Ei pääsekään, kun on kipeenä, joten ei tartte niin hulluna hinkata. Jos nyt vaikka jonkun pikaimuroinnin suorittais.

U nukku viime yönä viiteen asti! Oli juhlallista saada nukkua niin pitkä pätkä. Meni nukkumaan joskus kymmenen maissa. Ja kello viiden syötön jälkeen (joka oli suht nopea imaisu) nukkui yli kahdeksaan. Kyllä kehuin poikaa, vihdoinkin tajusi, että tässä ollaan lomalla. Ja lomalla saa (ellei jopa pidä) nukkua pitkään.

Mitäs me eilen tehtiin? Alkaa aivot olee ihan mössöä. Aamusta käytiin hullunmyllyssä, kummipoikaa moikkaamassa. Kummipoikaa moikkaamassa vaan sattui olemaan myös kummipojan serkut =) oli kyllä menoa ja melskettä ja itkua ja huutoa. U veteli suurimmaksi osaksi sikeitä. Siitä jatkettiin yhdelle kaverille käymään, kaverille, jolla laskettu aika kolmen viikon päästä. On kyllä mielettömän isomahainen. Eikä yhtään tullut ikävä raskausmahaa... Siitä jatkettiin ajelua keskustaan, josta poimittiin kaveri kyytiin. Käytiin Ompussa ja yhdessä asuntonäytössä. Oon ehkä hullu, mutta mulle vähän tuli ikävä sitä näytöissä ravaamista. Kun ei ikinä tiennyt, onko kyseinen asunto se seuraava koti. No, jos nyt ensin saatais tää talo kokonaan valmiiksi. Sitten taas ehkä näytöille ;)

Tänään ollaan jo käyty rautakaupassa, vaatekaupoilla ja ruokakaupassa. Pyykit pyörii ja kohta se imurikin surraa. Meinaa än yy tee nyt.

Yön tunteina

Voi vaikka harmitella sitä, ettei ole vieläkään oppinut pesemään pyykkiä (pari paitaa ja sukkaparia ihan värjääntyneenä). Tämä harmitus johtaa siihen, että ei kukaan mulle ikinä jaksa/halua järkätä mitään kivaa (polttareita, vauvasuihkuja, muuten vaan ylläreitä). Että en mäkään enää mitään järkkäile kellekään... Joo, jos vaikka yrittäisi saada unta. Kun oikeasti nää harmitukset on aivan turhia. Ostan uudet paidat ja mähän tykkään touhuilla ja olisin vaan vaivaantunut, jos mä joutuisin olemaan juhlien keskipisteenä.

Eilinen meni vauhdilla, käytiin U:n kanssa vaunulenkillä, kahvilla ja kylässä. Millonkohan sitä malttais pitää ihan vaan kotipäivän? Huomiselle (tai siis tälle päivälle) jo kahdet treffit sovittuna. Ja siivotakin vois ennen kuin mr S tulee taas sotkemaan. Nyt hetki unta (toivottavasti) ennen kuin U herää.

mittoja

kävin ite eilen jälkitarkastuksessa (niin turha lekurireissu, olis voineet vaikka postittaa sen lippulappusen, joka pitää toimittaa kelaan) ja kaikki oli ok. Toisaalta, jos olis jotain häikkää, niin kai se olis tuolla huomattu, toivottavasti ainakin. Mutta siis kun ei oo, niin olipa vaan tyhmä käydä ronkittavana. Anoppi kärrytteli U:n kanssa mun lekurireissun ajan. Niin oltiinhan me ennen lekurireissua mammatreffeillä, vihdoinkin saatiin aikataulut ja lapsoset terveiksi samaan aikaan kahden opiskelukaverin kanssa. U:lla oli pari kuukautta vanhempi kaveri siellä, mutta eivät noi osanneet yhtään leikkiä keskenään. Nukkuivatkin vuorotellen, ettei vaan tullut kateltua kaverin naamaa liikaa... U:n kamu oli pikkasen pidempi kaveri, oli syntyessään ollut sentin lyhyempi kuin U on nyt. Josta päästäänkin tänpäiväseen neuvolakäyntiin:

U painaa 5250 g ja pituutta 58 cm. Sai (suun kautta) ekan rokotteen (joka oli kuulemma jotain makean makuista ja U oli sitä mieltä, että loppui liian aikaisin, olis vielä suu napsannut :)) ja lekuri tarkasti sydämen, silmät, keuhkot, lonkat ja muutenkin koko kakaran. Lääkäri oli varmaan mua nuorempi (voi jessus, kun tuntee ittensä vanhaks tantaks, ei kukaan oo voinut lukea lääkäriks itteensä niin nuorena) tyttö, joka vääns paksua murretta, ehkä jostain kuopion suunnilta? No kuitenkin, oltiin ekat asiakkaat (kiitos mr S kun varattiin sua varten aamuaika, että pääset mukaan ja päätitkin sitten olla lintumetsällä) ja täti jaksoi lässyttää ja kehua U:ta aivan tolkuttoman paljon. Mietin vaan, että miten se jaksaa koko päivän moista kehua ja lässytystä harrastaa? Ammatinvalintakysymys tuokin... Pitää kyllä myös hieman kehua itteensä, lekuri kysäisi multa, että oonko alalla, kun niin luontevasti ja hienosti käsittelen vauvaa. Minkäköhänlaisia tumpeloita se näkee, jos mun käsittely on ammattimaisen näköistä ;)

Eilen illalla käytiin siskon luona, voi sitä U:n sylissäolon määrää. Sehän meni aivan sekaisin moisesta, kitisi ja ölisi vaan ja sisko pienemmästäkin äännähdyksestä heijasi ja hyppyytti pientä. Oli raukka (U siis, ei sisko) aivan yliväsynyt, kun olisi vaan halunnut nukahtaa ja toinen sylittelee. No, eipä tuo oikeesti haittaa, vähän vaan huvittavaa =). Siskolle menin ruoan toivossa ja onneksi siellä saikin sitten riisiä ja kanakastiketta.

Tänään ajelin ruoan perässä mummille ja papalle. Pappa teki hyvää lohisoppaa ja siellä U:kin sai olla vähän enemmän rauhassa, tosin nyt ei oikein nukahdellut, kun vatsassa ilmeisesti kierteli sen rokotteen takia. Pieni J-serkku oli siivoamassa mummilassa kun mentiin ja oli niin hellyttävää katsoa, miten leikki U:n kanssa, näytteli kännykkäänsä ja rakenteli palikoilla ja näytti U:lle palloa ja muutenkin vaan jotenkin keskittyi niin vauvaan. Söpö poika. Tai söpöt molemmat pojat. Mummi vaan jaksaa naureskella sitä, miten mr S:n näköinen U voikaan olla. Ennen mummilaan menoa ajeltiin mun lapsuuden parhaan kaverin Minnan luo aamupalalle. Sille ei kuulu ehkä ihan maailman parhautta, mutta toivottavasti asiat suttaantuu. Ja eiköhän ne, asioilla on tapana järjestyä. Pitää vaan olla ystävänä ja kuunnella ja toivottavasti yrittää jotenkin silleen olla apuna. Ei onneksi silleen mitään vakavaa, kunhan elämä vähän heittelee ja toista masentaa (ihan aiheestakin) ja uranvaihdosta ja kaikennäköstä isoa päätöstä edessä.

Otettiin pikku päikkärit tossa, nyt vois vähän miettiä ruokapuolta (minnehän sitä nyt ajelis ruoan perässä;)) ennen nukkumaan menoa.

leffapäivä

epäilyttävästi alkaa jutut pyöriä vaan siinä, mitä ollaan U:n kanssa tehty. Mutta kun ympyrät on melko pienet tällä hetkellä, niin annettakoon tämä anteeksi. Jooko?

Eilen mr S pakkaili metsäkamat kasaan, sitä ennen vei mut ulos syömään. Ihan tohon hotellille asti käppäiltiin syömään. Ei ollut kovin hääppöinen mun kanasalaatti, olisin itse osannut tehdä paremman. Mutta ei saa valittaa, kun joku muu tekee ruoan mun puolesta.

Tänään U:n kanssa oltiin asioilla Sellossa, kun kiinnitin huomion BioRexin ständiin. Siellä on joka kuun eka keskiviikko babybio. Sinne siis! U oli ekaa kertaa leffassa tänään mun kanssa. Tosin oli kyllä melkoisen tylsä leffa, koska U nukkui lähes koko ajan. Muiden kakaroiden mielestä oli ilmeisesti myös tylsää, koska oli aika rauhatonta menoa. Enpä oo aiemmin ollut niin äänekkäässä leffateatterissa. No, tulipahan katsottua (siltä osin kun pystyi keskittymään) Lemmenlomalla. Eipä ollut kummoinen leffa munkaan mielestä, ehkä jos olisi ajatuksella katsonut, niin olisi voinut saada siitä jotain irti. No mutta, hyvä syy syödä irttareita ;)

Ehkä saatoin ostaa myös uudet kengät...

ihmisten ilmoille

nyt kyllä kelpais lähteä vaikka mihin. Kävin vähän shopauttamassa tänään. Neljä paitaa (+imetystopit, niitä ei lasketa), kahdet housut, leggarit ja uus hajuvesi. Ehkäpä joka-aamuinen ahdistus nyt hieman helpottaa. Ja nyt pääsen vihdoin eroon vikoistakin äitiysfarkuista! Jippiiii!

Eilen sisko perheineen oli kylässä, ihan itse itsensä kutsuivat U:ta ihailemaan ;). Oli mukavaa, mutta U:n mielestä ehkä hivenen rankkaa. Ei meinannut nukahtaa ollenkaan ja nukkui sitten nukahdettuaan melkein kuusi tuntia putkeen. Että ei huonompi juttu, mä sain nukkua pitkän pätkän! Tänään mummo tuli kattomaan U:ta sen aikaa, kun shopautin.

Huomenna mr S lähtee metsälle, tulee takaisin vasta sunnuntaina. Joten pitkä viikonloppu ihan kahestaan pikkuisen kanssa edessä. Toki oon jo muutaman menon sopinut ja neuvolakin on perjantaina, mutta muuten vaan sillataan. Toivottavasti.