vihdoinkin

viikon vihannes on viimeinkin se monta kertaa aiemmin jo veikattu meloni. Tosin cantaloupe -sellainen eikä vesimeloni. Ihan vaan noin niinkuin väliaikatiedoksi ;)

Tallinna oli paikallaan, naamaa ja jalkoja hoidettu, hyvin syöty ja lilluttu.

Jos ensi yönä untakin saisi...

hiljaista

saa nähdä, mitä keksitään täällä konttorilla ens viikolla. Melko moni on jo lomalla ja melkein kaikki loput jää lomille tänään. No, aina voi järkkäillä ja siivoilla ja touhuilla sellasia juttuja.

Huomenna Tallinnaan. Väsyttää vähän liikaa kyllä, toivottavasti piristyis sen verran, että jaksais tyttöjen kanssa vähän riehua kaupungilla. Tai sitten vaan lillun altaassa ja siitä sänkyyn pötkölleen. Plääh, jotenkin haluis jaksaa tehdä kaikkea, mutta kroppa laittaa vastaan.

Tänään oli melko paljon kaikkea roudaamista töissä, saa nähdä mitä selkä sanoo illalla...

Yks pikku juttu on unohtunut. En oo muistanut kokeilla, että meneekö jotkut mun biksut päälle. Voi olla, että tulee kauppareissu vielä tänään. Toivottavasti ei.

tyhjää

kotona on melkoisen rauhallista, kun ollaan vaan kahdestaan (no, kolmestaan) siellä. Paco kiukuttelee, luultavasti pikkusiskosta (ynnä miehestään) oli sille seuraa sen verran, että nyt osoittaa todella mieltään meille molemmille oikein urakalla kun ovat lähteneet. Ei suostu lähtemään aamulla orreltaan mukaan suihkuun, tulee häkkinsä päälle uhittelemaan ja jos siitä yrittää saada sitä matkaan mukaan, nokkaisee kunnolla. Että sellanen lemmikki meillä.

Eilen käytiin siskolla (tosin sisko oli töissä), tehtiin ja syötiin pannaria. Tai siis mr S teki, mä keskityin lähinnä siihen syömiseen. Jäi sitä pannaria vähän Hämpallekin ;). Miekkoset kävi koeajamassa meidän uuden auton, sen isomman. Jossa jo tosissaan on pienehkö vesivahinko ollut ja joka menee pajalle huomenna. Ei edes yllättänyt, että meidän omistama juttu vuotaa vettä samantien. On se vaan niin meidän elementti. Vesi siis.

Eilen oli myös neuvola, painoa oli taas tullut vähän liikaa. Nyt jos vauva syntyis, niin olis kertynyt sillein keskiverron verran painoa tän raskauden aikana. Mutta nyt se vauvan massakausi vasta kuulemma alkaa... pelottaa! Eikä ne donitsit ja pannarit ja kaikki muut herkut, joita on ruvennut himoitsemaan tässä viime aikoina, auta asiaa. Saati se, että mr S kiltisti tuo mulle, kun pyydän kaks donitsia. Ja sit possutan ne molemmat putkeen.

Töissä päivä päivältä rauhallisempaa, voi seuraavat kaksi viikkoa olla melko kuollutta. No, pääsen järkkäilemään rauhassa työt ja parit rästihommat tehtyä ennen lomailun alkua. Vaikka tää työ on ihan parhautta, niin pakko kyllä myöntää, että aamut alkaa olee aika vaikeita. Kun ei oikein nuku öisin... aamuisin sitten väsyttäis senkin edestä. Eli tavallaan jo odotan sitä, ettei tarvitse aamulla nousta niin aikaisin.

Mr S havahtui eilen siihen, että meillä ei oikeesti ole kovin paljon sälää kakaralle. Kyseli neuvolatädiltä, että mitä on "pakko" olla valmiina. Eilinen ilta sitten surffattiinkin vaunuja/rattaita ja perehdyttiin heittoaisojen, travel systemeiden, kantokoppien, ilmarenkaiden ynnä muiden yhtä ihmeellisten vekottimien maailmaan. Ja päiviteltiin kyseisten tavaroiden kalleutta. Mutta mr S oikein intoutui, kun pääsi tarkemmin tutustumaan siihen kaikkeen sälään, mitä rattaiden/vaunujen mukana tulee. Yritin vähän rauhoitella, sanoa, että niitä pitää käydä kokeilemassa jossain, ettei ihan vaan netistä tilaa ekoja, joissa on tarpeeks lisäosia =)

Hirveesti taas tekee mieli jotain hyvää, pojat on alhaalla siivoamassa varastoa, lupasivat tuoda jotain leivonnaista tullessaan. Saavat luvan tulla pian, herkkuhammasta pakottaa pahasti!

ei ihan Strömsöötä

ollut meidän juhannus. Aattona piti käydä möksällä saunomassa ja purjehtien katsomassa Seurasaaren kokkoa. Kokkoa kyllä käytiin katsomassa, tosin autolla rannasta, mutta sen saunomisen kanssa oli vähän heikompi tulos. Mr S vietti juhannuksen sängyssä, sairaana/sairaalassa. Raukan vatsa teki todella tenän. Pe-la välisenä yönä (kun oli vasta 20 tuntia kestänyt sitä kipua) suostui viimein lähtemään päivystykseen. Olivat sitä mieltä, että ensi kerralla voisi tulla vähän aiemmin. Siellä sitten vietti osastolla juhannusyön. Eikä sitä itse saanut kauheasti nukuttua, kun toinen ei oo siinä vieressä, eikä mitään tietoa, että mikä on vialla. Vatsassa kai vaan jokin infektio, joka helpotti sitten kyllä melko nopsaan, mutta edelleen valittelee vatsakipua. Pelkää, että kiristetty vatsaportin läppä (tai joku sinnepäin) on auennut/revennyt.

Eilen kävästiin Hämeenlinnassa, ihan vaan päivä/iltaretkellä. Hämeen linna ei ollut enää auki :( ehkä toisemmalla kertaa sitten. Muutenkin oli melko kuollutta siinä kaupungissa.

Tänään siskon ja sen miehen läksiäiset, perhe tulee meille nyyttäreille. Tyhjennellään vähän meidän jääkaappia + kaappeja muutenkin, ei tartte väldeen käydä edes kaupassa ;)

Nälkä. Puolen tunnin päästä vasta sais ruokaa... pitänee käydä ratsaamassa keittiössä, joskos siellä olis jotain pientä helpotusta tähän asiaan.

Niin ja töissä melko rauhallista, aika moni lomilla.

aatonaatto

tänään yllättävänkin paljon ihmisiä tuloillaan rillipileilemään meille. Toivon vaan, että pääsen ajoissa lähtemään töistä, että saisin otettua pikku päikkärit. Ei ollut mikään paras yöuni viime yönä... Alkaa vatsa painamaan. Ja pissalla saa ravata.

Kävin eilen hammaslääkärissä, oli melko hyvä ja otti huomioon mun jännityksen. Jossain vaiheessa sanoikin, että yritä vähän rentouttaa hartioita, ettei ole illalla pää kipeenä. Yksi paikattava reikä löytyi, ja jo tiedossa ollut yhden paikan vaihto. Harmittaa vaan, etten saanut suuta auki siinä vaiheessa, kun se sanoi, että pitää varata kaksi aikaa näiden molempien hoitoon, kun ovat molemmin puolin suuta. Jos oon selvinnyt neljän viisurin poistosta kerralla, niin eiköhän tuo parin reiän paikkaus menis myös. Yritän kovasti saada sen tekemään kaikki kerralla ens kerralla sitten. Se ens kerta on heti ekalla mammalomaviikolla.

Löysin eilen myös ihan kotosalta rautatabletteja, nyt alko sellanen rautakuuri, että tulee tästä tytöstä taas ihminen, eikä mikään istualtaan nukkuva zombie.

mikä kesä?

ihan oikeesti nyt! Voisko vaikka tulla lämmin, aurinko, kesä? Sunnuntai satoi niin paljon, että meidän pienenpieni musta leluauto (mr S osti uuden lelun itelleen, avosmartin) upposi pihan soraan ja se piti sieltä hinata Subarulla. Eilen oli hieman aurinkoa näkyvissä, tosin ei mikään kovin lämmin. Tänään taas sataa sataa ropisee...

Mr S siivoili eilen autotallia. Voi elämä, että osaa ihminen hamstrata romua itelleen. Pienesti kiroili, kun kantoi niitä tavaroita edestakas. No, raaka peli käytäntöön ja kaikki turha tavara pois nurkista! Kun vaan jossain vaiheessa olisi energiaa käydä läpi niitä turhia tavaroita ja niiden loppusijoituspaikkoja.

Nukuin eilen jotkut neljän-viiden tunnin päikkärit. Heräsin hetkeksi, jotta pääsin kömpimään peiton alle ja unet jatkui. Silti (tai siitä johtuen) väsyttää aivan luvattoman paljon. Neuvolatäti kyllä suositteli rautalisää, en oo vaan ehtinyt/muistanut käydä apteekissa. Jos tänään... parturin jälkeen.

pronssia

eilen oli työpaikan "amazing race". Joukkue oli hyvä, ekana päästiin lähtemään, mutta tokassa rastissa tuhrattiin aikaa aivan luvattoman paljon. Tiputtiin (ehkä neljänsiksi tai viidensiksi? seitsemästä joukkueesta) mutta lopuilla rasteilla kirittiin aivan hirmusti. Kolmantena joukkueena tultiin maaliin. Pakko kyllä pikkasen valittaa, ei tän mahan kanssa enää pääse samaan tahtiin muiden kanssa, mutta ylpee oon siitä, että jaksoin puuskuttaa maaliin asti! Pahin kohta oli stadikan torni, jossa ne parit rappuset veti mut ihan piippuun. Mutta ihana tapahtuma oli ja paljon tuli nähtyä, jota aiemmin on vaan miettinyt, että pitänee käydä joskus vilkaisemassa.

Ilta päättyi jäänmurtaja Sisulle, jossa vielä olisi päässyt kierrokselle mm. konehuoneeseen. Siinä vaiheessa mä luovutin, rappuset ei ollu enää ystäviä. Jäin suosiolla odottelemaan ruokasaliin muita (ja tietty sitä, että pääsee syömään). Ruoka oli hyvää, tuli vähän väännettyä ruotsiksikin juttua ja ilma oli mitä ihanin. Melkein kaikki jäi vielä drinksuille ruoan jälkeen, mutta mun oli pakko luovuttaa. Selkä sanoi sopimuksen lähes kokonaan irti. Kotiin kun pääsin, kaaduin melkein suorilta jaloilta sänkyyn. Ja nukuin aivan luvattoman huonosti. Joka ikinen liike muistutti siitä, etten oo tässä yli puoleen vuoteen harrastanut juuri mitään liikuntaa... oli vähän liikaa tollanen puoljuokseva kisa tähän vaiheeseen elämää. Jospa nyt kun on talo "valmis", voisi hieman miettiä tota liikuntapuoltakin...

Töissä aloitti mun äitiyslomasijainen, sille yritän kertoilla, että mitä tähän duuniin kuuluu. Se vaan on vähän haastavaa, kun useimmiten työtehtävät tulee silleen nurkan takaa ja aikataululla piti olla eilen valmis. Mutta eiköhän tää tästä.