perjantai 24. helmikuuta 2012

repesin (ja muokkasin hieman tarpeitani vastaavaksi)


Vauva meidän, joka olet mahassa
Pyhitetty olkoon sinun masukautesi
Tulkoon sinulle ravintoaineesi
Tapahtukoon sinun rakennemuodostuksesi
Niin sisäelimien kuin raajojen osalta
Anna minun pitää sisälläni tänä päivänä
Minun jokapäiväinen sitruunainen bulgarian jogurttini
Ja anna minulle minun ajoittaiset salmiakkini anteeksi
Niin kuin minäkin annan anteeksi niille
Jotka koskevat kysymättä kasvavaa mahaani
Äläkä saata minua pytyn eteen
Vaan päästä minut pahasta olosta
Sillä sinun ovat ruokatorvi, aistit ja suolisto
Elokuun puoliväliin saakka.

teksti täältä
osu ja uppos!

Muuten ei mitään kummempia. Töissä on kivaa ja kiireistä, iltaisin väsyttää ja rakennellaan taloa, tai sitten kyläillään tai meillä käy vieraita. Haipakkaa on.

Raskautetusta olosta sen verran, että töissä tietävät, ottivat hyvin. Helpotus.

Makeeta ei tee mieli, mutta kaikki ruoka maistuu aivan jumalaisen hyvälle! En oo ennen kokenut moista. Voisin syödä vaan erilaisia ruokia päättymättömällä kasetilla jatkuvaa syöttöä. Onneksi kiloja ei ole kovin paljoa vielä kertynyt, mutta kohta toi pömppis alkaa olee melko selkee. Mitkään housut ei enää mahdu päälle, oonkin vedättänyt mekko/hamelinjalla tässä viikon verran. Kohta pitänee mennä ostamaan isompia housuja...

perjantai 10. helmikuuta 2012

tunnelin päässä on valoa

melkein kualin. Onpahan flunssa =( joka onneksi tuntuu olevan väistymässä (edelleen yskin, räkää tulee ihan riittämiin ja särkee vähän joka paikkaan) mutta en sentään oo ihan sängynpohjalla lähes tajuttomana enää! Viimeksi tällanen räkätauti oli muistaakseni euroopan turneella. Jolloin sentään sai ottaa hyviä, sinisiä bulgarialaisia (vai olikohan ne Sloveniasta?) flunssalääketabletteja. Nyt mennään panadolilla, höyryhengityksellä, jollain kämäsellä nenäöljysumutteella ja kaupan kurkkupastilleilla. Mr S kysyi eilen, että kannattaako olla paksuna? No en nyt ihan heti tällä hetkellä oo löytäny kauheen montaa hyvää syytä kyseiselle asialle. Onneksi pahoinvointi sentään on helpottanut.

Kerrottiin tosiaan tästä meidän tyypistä viime viikonloppuna perheille. Lauantaina meidät oli kutsuttu anoppilaan syömään, siinä sitten ennen jälkkäriä näytettiin ultrakuva. Tuli melko monta kirosanaa anopin suusta. Onneksi sentään toipui melko nopeasti, löysi asian hyvät puolet. Pääsee shoppaamaan! Oli jo suunnittelemassa ostosreissuja Pariisiin ja Lontooseen, koska hänen lapsenlapsi ei kulje missä vaan vaatteissa... Hiljaa hymyiltiin, kun totesi, että eihän me vaan äitiyspakkausta olla ottamassa, eihän se voi pitää kaikkia samanlaisia juttuja kuin kaikki muut kakarat. Ei taida tietää, että tarkoituksena tosiaan on varmaankin ekat hetket tyyppi varmaankin nukuttaa siinä pahvilaatikossa ;). Nimitysasiakin tuli selvitettyä, hänestä tulee mummo. Oli pieni helpotus, koska meidän äippä on mummi, ollut jo melkein parikymmentä vuotta... Mr S:n isäpuoli yritti esittää kovin "ulkopuolista", sillä verukkeella, ettei ole mitään verisiteitä. Todennäköisesti sekin on kuitenkin salaa pikkasen innoissaan, sen verran hymyilytti tulevaa taataa=)

Sunnuntaina kerrottiin sitten mun perheelle. Siinä vaalivalvojaisten tohinassa (heti kun tulos oli selvillä) näytin ultrakuvaa. Siskot ensin ajatteli, että kyseessä on joku pila, mutta kun toipuivat järkytyksestä varailivat vauvanhoitovuoroja jo ;). Äiti-mummi oli melkoisen innoissaan ja iloinen, kovasti yritti vakuuttaa, että hän oli tän jo tiennyt. Höpö höpö. Parhaat naurut saatiin kuitenkin siskonpojalta 17v. Siinä n. 10-15 minuuttia asiasta kertomisen jälkeen poika havahtuu tietokoneelta ja rupee hölmistyneenä kyselemään, että kenelle tulee vauva? Varmaankin mummille tai ikisinkku-äidilleen =) katteli ultrakuvaa ja epäili sen olevan joku väärennös, ihmetteli myös, kun siinä ylhäällä luki Jorvi äplk. Että Jorvihan on jossain Lapissa! Saatiinpahan kunnon naurut, äiti-mummi, siskot ja minä naurettiin melkein pissat housussa, ja kaikilla oli vielä housut jalassa!

Tällä viikolla mr S sai viimein houkuteltua veljensä kanssaan kahville (on yrittänyt pyytää kymmeniä kertoja, mutta aina on tulevalla sedällä ollut krapula/väsymys/kipeys eikä oo jaksanut lähteä). Mr S oli veljellensä kertonut, että tästä tulee syksyllä setä tai täti, riippuen siitä, kumpi tuolta nyt tulee=) eipä ollut tainnut veljensä siihen mitään kummempia todeta, tai ei mr S ainakaan kertonut mitään kummempia.

Se siitä kertomisepisodista. Niin ja Kallelle kerrottiin toki myös viime viikolla, että hänestä tulee isoveli =)

Voi kun tää nyt helpottais tää räkätauti. Tää kämppä on hävityksen kauhistus, mutten ihan vielä jaksa tarttua imuriin... oon yhden säästöpakkauksen jo nenäliinoja niistänyt, pitänee pyytää mr S:ltä, että käy kaupasta lisää. Tekis mieli tehdä jotain kivaa tänä viikonloppuna, nähdä vaikka jotain kaveria. Jos vaan paranis...

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

lunssa

iski sitten kunnon räkätaudin. Harmittaa vaan ihan vietävästi, kun niin paljon mieluummin olis töissä =(

Viikonloppu meni vauhdilla, käytiin juhlissa, anopilla, vaalivalvojaisissa ja siinä välissä oli yks pieni kummipoikakin yökylässä. Kaikkee sitä kerkee, kun vaan tekee=)

Nyt ihan oikeesti pakko mennä peiton alle, särkee ja juilii joka paikkaan...

perjantai 3. helmikuuta 2012

millonkohan on kotona, jos nyt lähtee?

lunta tulee ja liikenne sekaisin. Poliisi kehottaa jättämään auton työpaikalle. HSL:n johtaja kertoo, ettei joukkoliikenne nyt oikein toimi, kävelkää. Että pitääköhän sitä tässä alkaa pikkuhiljaa valumaan, että olis jossain vaiheessa kotosallakin???

kevät koittaa

varma kevään merkki: mr S on ostamassa uutta autoa. Tosin tällä kertaa ilmeisesti kahta uutta autoa. Itselleen toyota iq:n, mulle ja tyypille läskikärryn.

Että kyllä se kevät sieltä tulla jollottaa, vaikka nyt on lunta ja pakkasta vaikka muille jakaa...

nyrkkeilijänuorukainen

olihan siellä tyyppi. Veikee tyyppi olikin! En oo ikinä tajunnut, että siitä ultrasta oikeesti näkee niin hyvin, ne kuvat kun on useimmiten semmosta huttua, ettei mitään järkee. Mutta oli siis tyyppi, jolla oli aivot (molemmat puoliskot jopa, ei ois uskonut mr S:n kakarasta), sydän hakkas hulluna, vatsalaukkukin löytyi, kädet, jalat, kaikennäköstä tarpeellista... Itsepäinen oli kuin mikä. Ei suostunut ei sitten millään kääntymään asentoon, josta olis voinut mitata sen niskaturvotusjutun. Yritettiin vaikka mitä, mä hytkytin, kätilö painoi vatsaa, kokeiltiin vatsan päältä... Kovasti touhuili, muttei vaan kääntynyt. Puolisen tuntia siinä hokkarit levältään kateltiin tyyppiä. Niin ja siitä tulee nyrkkeilijä! Kun kätilö paineli kohtua, laittoi tyyppi kädet aivan oikeaoppiseen nyrkkeilypuolustusasentoon. Moneen kertaan otti puolustusasemat, odotin vaan, että milloin sieltä tulee se oikea suora tai vasen koukku =)

Niin ja mr S:n käyttäytymisestä neuvolassa... Siis sehän oli vaan oma hurmaava itsensä. Mutta onneks himmaili jonkin verran niiden mielipiteidensä kera... Ja onneksi se täti oli ihan huumorintajuinen eikä varmaan kaikkea ottanut ihan tosissaan.

Eilen oli pienehkö kriisinpoikanen ilmassa, talossa ei tullut vettä. Sitä siinä mr S manaili ja lähti selvittelemään. Toki selvisi, että putkien lämmityskaapeli ei voi lämmittää putkia, jos sitä ei ole liitetty mihinkään... Se siitä.

torstai 2. helmikuuta 2012

nyt ollaan jännän äärellä

ihan kohta lähden katsomaan, josko tuolla vatsassa oikeasti olis joku tyyppi.

Eilinen meni hienosti, neuvolatäti (tai no, se oli varmaan joku mun ikänen täti) oli aivan loistava ja mr S:kin osas suurinpiirtein käyttäytyä.

Illalla käytiin talolla, mr S vähän vielä hioi jotain juttuja, tänään siellä on tapetoitsijamiekkonen. Maanantaina meillä on tapetit seinissä! Talolta lähdettiin haahuilemaan K-rautaan, taidettiinpa löytää lattia! Sellanen vähän kuultovalkoseks lakattu korkkilattia. Mun mielestä se on aivan täydellinen, mr S:kin sen kai hyväksyi. Niin ja ehkä laatat/kaakelit myös kylppäreihin vahvoina ehdokkaina löytyi.

Nyt meen jännäpissalle, sitten kääriytymään tonne pakkassäähän, ulkona -20... ei kivaa joutua menemään noilla lukemilla julkisilla. No, minkäs teet?