19

ennen kukonlaulua jo töissä. Tänään leivontapäivä, josta onnekseni pääsen tosissaan livahtamaan välillä sinne pollalääkärille. Mitäs mitäs, ei varmaankaan oikeesti oo mitään kummempaa kirjotettavaa. Eilinen oli niin perusmaanantai kun vaan olla ja voi. Himassa jumittamista, pikkasen siivoilua, kaupassa käynti ja nukkumaan. Niin ja oon eri ylpeä mr S:stä. Ei ostanut uutta kameraa, vaikka rikkoutui vanhasta näyttö. Surffaili netissä ja löysi saksalaisen sivun, jolla näytettiin, miten näyttö vaihdetaan ja tilasi (ilmeisesti samalta sivulta?) uuden näytön. Eilen sitten vaihtoi kameraansa näytön. On se sitten kätevä miekkonen ja eipä oo ennen tainnu tollasta houkutusta pystyä välttämään, ettei olis ostanu uutta lelua. Silkkaa säästöä.

Plaah, töitä pitänee tehdä hetki.

20

voi elämä, että väsyttää. Vaikka viikonloppu meni suht rauhallisissa merkeissä, perjantaina katottiin klassikkoleffa Prinssille morsian, lauantaina mentiin mökille yöks ja sunnuntaina vähän sukuloitiin. Että ei mitään rymyviikonloppua edes takana. Silti oon ihan ku junan alle jääny ja muutama sata kilsaa siellä raahautunu...

Travis vanhempineen oli möksällä meidän kanssa. Lauantaina syötiin, saunottiin, juotiin (paitsi T:n isukki oli ihan hirveessä flunssassa, meni samaan aikaan T:n kanssa nukkumaan). Sunnuntaiaamuna puol seitsemän T ilmoittaa, että nukkuminen valmis. No jos on valmis, niin sitten on valmis. Eihän sitä sitten turhaa enää kannata tuhrata sängyssä. Onneksi sain sitten kotona nukkua päikkärit sillä aikaa kun mr S teki ruokaa. Niin ja eilen tosiaan käytiin Kontulassa moikkaamassa äitiä ja isää ja sieltä sitten vielä siskon luokse muutamaksi tunniksi hengaamaan.

Ajoissa oltiin jo sängyssäkin, nukahdin varmaankin jo ennen yhtätoista. Mutta niin hirmuisen vaikeaa oli silti kiskoa itseään ylös sieltä pehmosesta, lämpösestä sängystä=(. No, enää 19 aamuherätystä näillä näkymin. Paitsi että vanhassa työpaikassa olisi mun entinen paikka auki, hain kyllä sitä, saa nähdä miten käy. Vaikka siellä oli vähän vaikeeta (missäköhän ei olis) niin tän kahden vuoden aikana on kyllä oppinut arvostamaan niitä työkavereita (niitä kun ei juuri tässä oo ollut... jos tota yhtä A:ta ei olis ollu, olisin lähtenyt kiitämään jo aikaa sitten) ja saamaan vähän perspektiiviä muutenkin siihen työntekoon ja muuhun tollaseen.

Huomenna pollalääkäri, avautumista tiedossa.

21. luukku

ja perjantai!!! Tätä on odotettu... Tämän päivän jälkeen enää neljä kokonaista viikkoa, sitten oon vapaa tästä työstä ja toivottavasti jotain uutta mukavaa tulossa tilalle.

Eilen otin kevyet kahen ja puolen tunnin päikkärit. Hups=). Siitä kun tokenin (mr S touhus sillä aikaa, pesi mm. pakastimen, johon oli saattanut räjähtää jossain vaiheessa Fresita-pullo ja laittoi ruokaa, jotta heti kun heräsin, oli pizza-aika;)). Sitten kun olin siitä päikkäripöhnästä selvinny, lähdettiin Selloon hengaamaan. Mr S onnistui jotenkin saamaan itselleen pikabaristakurssin meidän uudessa lempikaupassa, sellasessa keittiötarvikekaupassa nimeltä Delice. Siellä on kaikkea!!! Myös ihanan kallista... Oikeesti olis pitänyt ostaa vessapaperia ja muuta tollasta tarpeetonta, joka on ihan finaalissa, mutta mr S osti maidonvaahdotuskannun ynnä kaks cappucinokuppia. Se on ihan järkeenkäypää, koska se ei juo kahvia kuin mustana ja mä en juo kahvia ollenkaan... Että jep. Unohtu vessapaperinosto sekä mm. ruoan hankinta. Laho pää.

Toivottavasti tänään pääsis ajoissa töistä, tulin jo ennen seitsemää!

luukku 22.

vähänkö olin eilen täydellinen pikkuvaimo. Häröilin (eli tein hyökkäyksen kaapista taas löytyneitä riisihäröjä vastaan), silitin kaiken ja vielä tein kanakeittoakin. Oli ruoka valmiina, kun mr S tuli pomoltansa saunomasta. Ja otin sitä keittoa tänään töihin evääksi. Ja sitä jäi sen verran, että voi olla, että tänään kotonakin on vielä ruoaksi kanakookoskeittoa=/

Eipä muuta, kun että tuolla leipomon puolella on joku äijä korjaamassa tota yhtä kaappia, pitänee mennä viihdyttämään äijää...

23. luukku

Eilen oli mr S:n biologinen isä ja sen naisystävä illalla kylässä. Näytettiin jotain kuvia niille ja iltakahviteltiin. Ihan ok. Mutta sitten tuli puhetta rakentamisesta ja meidän talosta ja perustuksista yms. Vaikka mr S:n isä onkin (eläkkeellä oleva) rakennusmestari, niin silti en kauheasti haluaisi sen puuttuvan meidän rakennusprojektiin. Viimeksi kun "jeesasi", tuli se meille maksamaan pari tonnia... No, mr S haluaa kuitenkin ilmeisesti antaa toisen mahdollisuuden. Kai se sallitaan.

Eilen myös mr S tajusi, mikä voisi olla mun seuraava työ. Pankkitäti. Ja ihan oikeesti se vois olla ihan mun juttu (vaikken osaakaan laskea pätkääkään, mutta onneks nykyjään on tietsikat). Pitänee alkaa laajentaa mun työnhakukriteerejä.

Vaikka kauhulla odotan sitä, ettei ole enää töitä, niin kuitenkin innolla odotan, ettei tarvitse tulla enää tänne.

joulukalenterin eka luukku, joka onkin 24.

eli eli. Mr S ei suostunut etsimään mulle joulukalenteria, vaikka on 24 työpäivää mulla jäljellä. Aika nihkee tyyppi. (Nihkeyttä lisää myös se, että kehotti mua ystävällisesti luopumaan rakennekynsistä ja kaupassa joutui oikeesti katteleen tuotteiden hintoja!!!)

Joten jouluaattoa odotellessa lähdetään laskemaan alaspäin, tänään siis 24. päivä. Luukusta paljastuu: harmaa sadepäivä kera tylsän arjen.

Eilen alettiin suunnitelmallisiksi ja tylsiksi aikuisiksi ihmisiksi. Tehtiin ruokalista keskiviikolle asti, välipaloineen päivineen. Eilen ruokana oli spagetti bolognese, tänään kastikkeenjämistä tehdään täytetyt paprikat ja huomenna menussa on vuorossa kanakeitto. Eikä edes ostettu yhtään jälkiruokaa! Tää tuleva työttömyys/rahattomuus/epätietoisuus syö ihmistä melkoisesti. No, nyt vois katella uudet työpaikat ja laittaa mahdollisesti parit hakemukset vetämään. Niin ja soittaa Kelaan ja kassaan ja varailla jotain rahankerjuuaikoja =(

harmaata ja ankeeta

nimittäin lomat loppu (tosin asiaa hieman avittaa se, että töitä on enää 5 viikkoa, jonka jälkeen oonkin työtön...=() mutta loma meni tosiaan vauhdilla, löytyi häihin mekko sekä parit farkut ja topit.

Sunny Beach tuli koluttua, eipä tartte enää sanoa, ettei olis ikinä ollut missään etelässä. Oon ruskeempi kuin ikinä, mutta kuvia on vähän heikosti tästä ihmeestä. Loman aikana sellainen neljän kilon lisäys elopainoon ei tee kovin valokuvauksellista oloa. Nyt alko taas kurillinen ja kunnon elämä.

Jospa sitä nyt kattelis vähän että mitä täällä töissä kuuluikaan tehdä (motivaatiokin on niin kohdillaan...)