sekavaa

oon ettiny näytteitä, setviny kalenteria, pyörinyt ympäriinsä kuin eksyksissä oleva jokin jossain. Hieman on nyt konseptit sekaisin, odottelen vaan sitä soveltuvuustestin tekijän yhteydenottoa. Tuntuu, että kaikki on nyt vähän sekaisin. Eikä kaikista vähiten minä itse.

Mr S soitti, oli piirtänyt (jonkin kymmenennen) uuden version mahdollisesta uudesta talosta. En vaan tiedä, saadaanko aikaiseksi mitään päätöksiä niin, että ehdittäisiin tänä vuonna jo rakentamaan. Huoh. Kun mr S tosiaan on kuin joku ihme tuuliviiri rauhaton.

Saa nähdä, millainen talo meille tulee...

tarkennuksia

siis soittivat haastattelun tiimoilta ja lähettävät mut pällitesteihin. Nyt odottelen sen pällitestin tekijän yhteydenottoa. Sitten kun se on tehty, pääsee odottamaan lisää... onneksi rekrytoija muisti mainita, ettei heiltä sieltäpäin kuulu varmaan testienkään jälkeen mitään muutamaan viikkoon. Tietää vähän, että miten kauan tässä joutuu kärvistelemään.

Niin ja kävin äänestämässä. Epäuskoisena katsoin eilen vaalituloksia. Mitä tapahtui? Todella epäilin, että persujen kannattajat olisivat niitä nukkuvia, jotka uhoavat äänestävänsä, mutta loppuviimeksi potevat äänestyspäivänä krapulaansa tms. Pelottavaa asua maassa, jossa True Finns on yksi suurimmista puolueista.

pällitesteihin

mars!

kypärätugga

mr S oli mun puolesta niin malttamaton, että käväisi eilen hakemassa pärrän pois mökiltä. Ja tänä aamuna työmatkalla tajusin niin täysin, että mut on niin tehty sen pyörän päälle. Tuli niin hyvä fiilis, vaikka meikit levis pitkin naamaa, tukka on liiskana, vaatteet pitää miettiä käytännöllisyyden eikä suinkaan ulkonäön mukaan... Huippua.

Viikonloppu meni vauhdilla, perjantaina J ja K kävi sushilla, lauantaina käväistiin kaupungilla (jossa vastaan tuli mm. kolme hölkkäävää banaania, parit supersankarit, kymmeniä hippejä ja tietty haalarikansaa), eilen olin kuoron kanssa levyttämässä.

Niin ja se haastattelu. No, se meni kai ihan ok, mutta tällä viikolla saa tietää, pääseekö jatkoon. Että vielä joutuu jänskättää. Vaikka enpä tiiä, olivat niin paljon haastatelleet, että kai siellä on montakin mua pätevämpää ja parempaa. Eli ei ihan kauheesti oo toiveet korkeella =(

perjantai, perjantai, perjantai

ja se kauan odotettu/pelätty työhaastattelu ihan muutaman hetken päästä. Vatsassa pyörii, pissittää, ajatukset on sekaisin, niin haluaisin sen työpaikan. Mutta niin varmasti haluaisi muutama muukin... Ainakin yhden entisen opiskelukaverin tiedän varmaksi, että on myös hakenut tätä tehtävää. Mitenköhän aikaisin sitä pitää lähteä, auto pitää vielä käydä tankkaamassa. Ehkä puolen tunnin päästä.

Eilen käytiin viemässä siskonpoikaa sählytreeneihin, ei poika sitten muistanut mainita, että meidän (ainakin toisen meistä) olisi pitänyt tyyliin olla koko ajan kentän reunalla vahdissa. Käytiin siinä mäkkärissä... tosin poika ainakin omien sanojensa mukaan luuli, että koko ajan ollaan siinä kentän takana kahviossa. Eikä nyt mitään katastrofia sattunut, ei ollut poika polttanut tupakkaa tai muuta typerää. Ilmeisesti treenitkin oli menny ihan ok. Mr S vaan otti kovin paljon huonoa omaatuntoa siitä, ettei nyt tehty ihan oppikirjan mukaan tätä hommaa. No, ens kerralla tiedetään paremmin. Jos nyt poikaa meidän valvontaan enää päästetään;) toivottavasti. Poika (J) täytti viime tiistaina seittemäntoista ja on raukka vähän hukassa itsensä ja elämänsä kanssa. Toivon vaan, että voitaisiin jotenkin auttaa. Jossain vaiheessa mr S (ennen laitoskuvioita) yritti puolitosissaan siskolle ehdottaa, että voihan poika meilläkin asustella. Ei varmaan sisko tajunnut, että oikeasti oltais valmiita majoittamaan J. No, nyt on vähän eri kuviot, katellaan myöhemmin.

Ikkunasta kattelen kun prätkiä ajelee tosta ihan säännöllisesti ohi. Haluisin niin jo oman pyörän käyttöön, mutta otan sen ajoon vasta sitten, kun uskallan ite ajaa sen pois möksältä. Vielä oli sen verran jäätä/sohjoa/mutalöllöä, ettei uskaltanut. Parin viikon päästä uus yritys=)

Hermostuttaa, ei tuu oikein mistään enää mitään. Mietin jo haastattelua.

aamuaurinkoinen

paistelee silmään, mutta ei kevätauringon takia voi laittaa sälekaihtimia kiinni. Niin tota on odotettu! Pitkästä aikaa suht kiireetön päivä, voi vähän järjestellä tulevia töitä ja keräillä vanhojen tuloksia. Niin ja käydä syömässä.

Eilinen oli kyllä ultimaattinen löhöpäivä/ilta, vaikka sitten kostautuikin kun kuulin, että perjantaina on tulossa vieraita. Niin olis voinu siivota, siellä on ihan hullu kaaos... mutta ei mietitä sitä nyt.

Lounaaks söin eilen lihiksen, kotiin kävin hakemassa sushia ja vähän irttareita, avasin piccolopullon skumppaa ja lahjaksi saamani suklaat. Voi ihana sokerihiilariähky. Tämän mätön jälkeen otin parin tunnin päikkärit ihan sängyssä. Sieltä kun Paco mut herätteli piipittämällä, siirryin takaisin sohvalle ja pelasin hieman isoapientäplaneettaa. Siinä pelaillessa intouduin ja jatkoin zumballa. Melkein kualin! Pari biisiä vedin tunteella ja totesin, että oon rapakunnossa. No, pikkuhiljaa...

Tänään mennään siskonpoikaa kuskaamaan jonnekin jostakin, ehkä tää vielä tarkentuu (toivottavasti) niin ei tänäänkään ehdi siivoomaan (plus se silitettävien pino...) ja huomenissa tosissaan se haastis. Plääh, en ressaa.

vapaapäivä

tai oikeastaan -ilta, mr S kun on jossain duuniriennoissa menossa. Ajatuksena oli ensin vähän siivoilla, mutta paskat. Kohta lähden kotiin ja pikkupäikkyjen jälkeen laitan zumbaten=) ja ehkä sen jälkeen vielä vähän Little Big Planetia. Tai sit vaan haahuilen. Ei osaa päättää.

Auto onkin sitten taas vaihteeksi murheenkryyni. Että ei voi volkkarinkaan laatuun luottaa. On nyt neljättä kertaa pajalla kahden kuukauden sisään. Ei vaan suostu lämpimänä käynnistymään. Vika on korjaamolla saatu päälle, mutta kaikki anturat näyttää ok lukemia, eli eivät tiedä, missä vika. Ihan himppasen ärsyttävä juttu tässä kohtaa on tietty se, että korjaamo on Keravalla. Tulee hieman ajoa näistä korjaamoreissuista. Niin ja tänään mulla on alla joku ikivanha Citroen Xsara-ritsa. Pari viikkoa ajeltiin pienellä punaisella Pololla. (Tämä vaihe kesti tosiaan niin kauan, että kaikki pienet punaiset autot on Traviksen mielestä mr S bilejä). Pikkasen korpeaa maksaa autosta montasataa kuussa, kun ei sillä kuitenkaan sitten aja. Paitsi sinne korjaamolle ja takaisin. Kohta alkaa olla jo kaupanpurku lähellä... Sitä paitsi hieman huolettaa tuleva kesä, mitäs jos auto ei ollenkaan tykkää lämpimästä? Että ei sitten lähde käyntiin, kun lämpötila on plussan puolella??? Hienoa.

Se siitä valituksesta. Perjantaina haastattelu, jännittää jo hieman. Toinen asia, joka jännittää, on taloprojektin eteneminen. Kohta pyörähtää vauhtiin tosissaan. Sitten on pakko tajuta se tosiasia, että me rakennetaan taloa! Ei vieläkään oikein uppoa kaaliin, että meillä on tontti, johon pitäisi rakentaakin jotain.

Niin, yleisesti ottaen on tässä hieman jännittävät ajat.