prinsessakynnet

todisteet:

kuvaan eksyi vaan kolme sormea, mutta kaikissa on yhtä hianot prinsessakynnet. Että näillä kelpaa juhlistaa prinsessasynttäreitä.

Hieman jänskättää, laitoin just entiselle pomolle meiliä (kun ei vastaa puhelimeensa eikä soita takaisin) että voisin mennä takaisin sinne töihin. Jos nyt tähän ei mitään vastaa, niin sitten on viesti aikas selvä. Mutta joo... Kai tässä jotain löytää. Ehkä. Toivottavasti.

Nyt töitä, väsyttää ihan hulluna, viime yö oli levottomista levottomin. Ramppasin vessassakin varmaan kolme kertaa. Heräilin ja kattelin kelloa (ehkä jo synttärit jänskättää ;)). Niin tosiaan töihin, että kerkeen kotiin tekeen kakun valmiiksi ennen juhlia. jep.

verenpaineet katossa

tää olis nyt sitten tontin omistaja. Tontin, johon jopa sais rakentaa jotain. (Puolen Hehtaarin Metsää ei lasketa nyt mukaan, koska sinne ei saa siis rakentaa). Enpä oo aiemmin ollut moisilla kaupoilla. Välittäjä oli vielä enemmän rotta kuin ne noin keskimäärin yleensä on (mikä jo sinänsä on paljon) ja mun oli pakko käydä välillä jäähyllä, kun keskustelu meni sille tasolle, että tosiaan oli paineet katossa. Yksi osa musta joutui pakenemaan, koska en siedä konfliktitilanteita, mutta melko iso osa musta pakeni sen takia, etten olis vaan alkanut huutaa ihan hulluna sille idioottivälittäjälle.

Pääasia on, että nyt alko talon suunnittelu. Huh.

Niin ja prinsessasynttäreitä varten on nyt kynnet kuosissa, huomenissa voisin vaikka laittaa todisteet. Äsken käytiin krymppaamassa tossa GLO -hotellin ruokapaikassa, veettiin burgerit. Nyt on ähky.

prinsessa

oon ihan pikkasen täpinöissäni, sainkin kutsun siskontytön 6vee prinsessasynttäreille! Vähänkö laitan mun (tai siis pikkusiskoliskon) tiaaran piähän! Ja jonku ihanan prinsessamekon! Paitsi että mullei oikein oo, kun kaikki on niin mustia... mutta siin yhessä mustassa on iso tyllihelma, niin sen ehkä laitan. Sain myös kunnian tehdä kakun kyseisiin bileisiin. Juurikin olin lupautunut moiseen hommaan, kun mr S soittaa ja laittaa tän illan suunnitelmat uusiks. Mennään tapaamaan tulevia naapureita. Välittäjä ryssinyt ilmeisesti nyt ihan urakalla ja toivottavasti huomenna olis se tontti oikeesti vihdoin meidän. Ei ihan mee ku Strömsössä. Tullee olemaan ehkä vakilausahdus meidän työmaalla... Toivottavasti ei kuitenkaan.

Eilen käytiin ihmettelemässä yhden tutun Älvsbytaloa (tätä kun on kovasti haukuttu) ja todettiin se ihan taloksi. Että kaikki melko auki vielä. Plääh. Jos sais hypätä tästä nyt muutamia hetkiä eteenpäin, edes siihen kohtaan, kun olis talon malli ja toimittaja selvillä. Mä en yhtään jaksais tätä ihme säätämistä ja etsimistä.

Niin ja ihan yks tällanen pieni fakta. Oon ihan koukussa Angry Birds -peliin. Vähän noloa.

Nyt kun kerta tunnustetaan asioita, niin lisätunnustus: ostin eilen kahdet kengät (paniikkishoppausta, huomenna oon taas asunto/tonttivelallinen....). Molemmat kengät kovin kesäiset (vaikkakin mustat väriltään) niin ei vielä kuvia niistä. Toivottavasti pian, tuolla aurinko aika ihanasti paistaa...

nukkumatonta unta

epämääräisen levoton yö takana, illan keskustelujen jälkeen kaikki asiat pyöri päässä. Avauduin tästä työahdistuksesta mr S:lle, joka normaaliin miehiseen tapaansa yritti ratkaista ongelmaa ja kertoa mulle toimintatapoja. Kun ainoa asia, jota olisin kaivannut, oli päähäntaputus ja vakuuttelu siitä, että kaikki kyllä järjestyy.

Ne hetket, jotka sain nukuttua, näin levottomia unia. Olin homobaarissa, jossa tapahtui pieni ampumavälikohtaus. Kaksi ihmistä ampui toisensa, mutta mun ainoa huoli oli se, että pääsen vessaan. Pääsin, mutten löytänyt yhtään pönttöä. Vaan jotain ihme pisuaareja. Kun löysin toisen vessan, se oli kokonaan veden alla. Ihmettelin kovasti, miten voi veden alla käydä vessassa, mutta se oli joku ihme gay-juttu. Ihan sekasin piä.

Soitin just vanhaan työpaikkaan, kyselin väliaikatietoja, olisiko siellä töitä. Vasta kaverilta tiedustelin, tänään soitan myös vanhalle pomolle. Parempi sekin oli, kuin tää nykyinen tilanne. Ikävää kyllä. Niin ja siellä on ihan maailman parhaat työkaverit! Se painaa ihan tuhottomasti tässä arjen aherruksessa.

Käytiin lauantaina kattomassa leffa, The Rite. Ehkä ahdistavin leffa ihan hetkeen. Jossain vaiheessa meinasin oikeesti kävellä ulos. En ehkä just suosittele kyseistä leffaa ihmisille, joilla jotakin traumoja uskonnosta...

jumi

selässä=( illalla otin jo kunnon cocktailin särkylääkettä ja lihasrelaksanttia, mutta ei vielä auennu. Tänään kemiallinen sodankäynti jatkuu, joten ei työkuntoisuutta ilmassa. Niin ja tietenkin työpuhelin jäi töihin, niin numeroita etsiskelen netistä ja omaan laskuun soittelen ihmisille, joille pitää ilmoittaa tää mun poissaolo.

Eilen oli oikeinkin mukavaa vahtia T:tä. Kateltiin mielenkiinnolla, kun mr S kasasi jotain vitriiniä, T huutaa vieressä: HAKKA, HAKKA! kun mr S naputtelee nauloja kiinni. Sitten joka naulan jälkeen raikuvat aplodit ;). Eipä oo tainnu olla kellään noin hienoja apulaisia ennen. Kun siihen väsyttiin, niin tanssahdeltiin Black Eyed Peasin tahtiin Boom Boom Paw:ta. Voipi olla, että siinä riehuessa toi selkä otti lopputilin?

Jaahas, nyt pilleriä naamaan ja lähelle sänkyä/sohvaa, koska noi lääkkeet vie tajun ja jalat alta. Luulis loppukropankin rentoutuvan?

T

T niinku torstai, Travis, työpäivä, tavallisuus...

Oli mukavaa eilen, yläastekaveri kävi kylässä. Tunnit vaan hurahti ohi, kun päivitettiin kuulumiset. Sillä jo isot lapset, niiden toilailuista oli hauska (ja pelottava) kuulla hieman. On ollut ikkunanrikkomisia, bussistamyöhästymisiä, erinäisten tavaroiden jättämistä eri paikkoihin... Mulle välillä riittää kun mr S tekee tuollaisia tempauksia (niin ja mun pitää olla se muistipankki, että missä herra on viimeksi käyttänyt erinäisiä tavaroitaan, jotka on hukassa).

Tulin ajoissa töihin, yleensä aamutunnit menee vauhdilla, mutta nyt kello matelee. Odottelen jo iltapäivää, kun pääsee leikkimään kummipojan kanssa <3.

Tonttikaupat piti olla perjantaina, sitten maanantaina, nyt aikaisintaan keskiviikkona... jotenkin ei vielä usko, että edes on mitään tonttia tulossa meille. Kai se sitten lainanottovaiheessa viimeistään kolahtaa. Siitä alkaa armoton touhuilu. Onneksi mr S touhuilee suurimman osan. Mun työnä on tehdä "talokansiota", johon kerätään kaikki tarpeelliset ja tärkeät paperit. Pitänee käydä ostamassa sellainen systeeemi. Kun haluan kuitit ja takuujutut erikseen, materiaalitiedot sun muut takuujutut erikseen. Vähänkö oon sihteerikkö.

aurinko aurinko lettuja paistaa

pientä kakssuuntasta mielialahäiriötä havaittavissa... tänään aurinko paistaa ja olo on parempi. Kas kummaa. Tai sitten toi sokerin määrä, jonka ahdoin itseeni, saattaa vaikuttaa asiaan. Ahdistuslistalta sain ruksia (ainakin puoliksi) yhden kohdan, kun kaveri laittoi viestiä ja kutsui itse itsensä kahville tänään. Ihanaa, että minä en joudu aina olemaan se, joka pitää yhteyksiä ja järjestää tapaamisia.

Töissä nyt on edelleen yhtä perseestä, mutta asenteen laitan kohilleen. Kohta se työpaikkakin napsahtaa, kun kerta tonttikin saatiin. Melkein yhtä kauan kun molemmat on ollut hakusessa ;). Saan jonkun niin kivan paikan, jossa mukavat työkaverit, sopivasti haastetta ja kuitenkin sellaistakin, jota jo osaan. Niin ja josta saisi vähän parempaa palkkaa (se rakentaminen ei oo vissiin ihan ilmasta?)

Eilen mr S oli siivonnut kun pääsin kotiin, ihanaa. Tein ruoan, thaimaalaista kalakeittoa. Sitä lientä jäi vielä, joten tänään meillä on thaimaalaista kanakeittoa;) vähänkö oon tällanen kotitalousihmeperheenäitityyppi. Ihan sujuvasti käytän eilisen tähteitä tehden uutta ruokaa. Oon niin ylpee itestäni!

Jälkkäriks oli eilen rikkaita ritareita ála laskiainen (lue: mantelimassaa, vadelmahilloa ja kermavaahtoa). Ähkypossuna piti syödä nopeesti ne pois, että varmasti pystyy syömään. Jos ois yhtään hitaammin syönyt, ei olis voinut ängetä sitä määrää sisuksiinsa. Niin ja mun mielestä laskiaispulla on varsin köyhä, jos siinä on vaan joko mantelimassaa tai vadelmahilloa. Kuuluu olla molempia. Ni.