pakkasella

tuntuu olevan nyt koko elämä vähän pakkasen puolella. Työpaikoista ei kuulu mitään, tän nykyisen työn tekeminen töksähtelee pahasti, tilit on miinuksella (palkkapäivää odotellessa), ulkona edelleen ylimääräisen paljon lunta ja tänään vielä yli kymmenen astetta pakkasta. Eli ei mikään huippufiilis -olo jatkuu. Ehkä tää tästä. Jos hetken tuijottelis vaikka tonne ulos, jossa paistaa pitkästä aikaa aurinko!

Kenkiä en oo kuvaillu hetkeen, koko ajan samat kenkulit jalassa. Eilen yritin töiden jälkeen käydä etsimässä uusia talvikenkiä, mutta tuloksena olikin mr S:lle uudet työkengät. Ei ihan menny putkeen sekään shoppailu. Hirvee nälkä olis, mutta tunnin päästä vasta vois pitää ruokiksen. Ehkä jos töitä tekis välistä.

tiistai, tiistai...

ihan on taas yks mun lempparipäivistä (NOT). Joudun juoksemaan ympäri taloa, kun kaikki pitää olla nythetimielellääneilenjahuolellisestitehtynäsamantien!!! Ärsyä. No, kohta ruokis, sen hetken hengähdän (ehkäpä) ja sitten taas juoksuun.

Pientä kinaa eilen illalla, mutta kaipa se on jo unohdettu. Yhtä kämppää kattomaan tällä viikolla, liian kallis se on meille, mutta kuvissa aivan täydellisen oloinen. Saa nähdä.

Nyt taas leipomaan=)

traditionaalinen sunnuntai

päätettiin mr S:n kanssa aloittaa uusi perinne: sunnuntaibrunssi. Eilisen brunssin osallistujamäärä oli hieman vaillinainen, paikalla oli kummipoika isänsä kera. Ehkä ensi sunnuntaina suuremmalla osallistujamäärällä=). Tarkoituksena olisi, että nähtäisiin vähän säännöllisemmin kavereita (mitäköhän tapahtui sille, ettei soiteta kelleen...???) ja nautittais sunnuntaiaamun kiireettömyydestä yhdessä.

Brunssin jälkeen lähdettiin taas vaihteeksi turhautumaan asuntonäytöille. Kaikki välittäjät on rottia ja täysiä roistoja. Järvenpään taloon olivat unohtaneet mainita yhden pikku seikan: puolet tontista jää myyjille. Muutenkin ihan ylihinnoiteltu talo, sitten vielä tontti puoliksi... Plääh, sanon minä. Olis kyllä harmittanut, jos ihan vaan sitä taloa varten olisi ajanut sinne asti. Onneksi sentään käväistiin sitten kahvilla kavereilla. Muutenkin ihme epätoivon ilmapiiri asuntokaupoilla. Pitää yrittää vaan pitää päänsä kylmänä ja jatkaa etsimistä.

Työpaikastakaan ei oo kuulunut mitään. Yks tutkija tosta käytävän toiselta puolelta on lähdössä jonnekin muualle, mä haluan kanssa uuden työn! Ei nyt oikein hotsita. Aamulla nukutti pitkään, vaikka menin ennen kymmentä jo nukkumaan. Onneksi sentään kerkesin ennen yhdeksää töihin. Nyt odottelen, että pääsen esittelemään tän päivän tuloksia tutkijalle. Huomenna yks härdellibordellipäivä, muttei sitä nyt kannata etukäteen murehtia. 

Tänään illalla haluan vaan silittää ja katsoa Täydelliset naiset. Joskos sellainen onnistuis?

vapaa viikonloppu

ja pah, sanon minä. Jos ei ole mitään ohjelmaa suunniteltuna, niin mehän juostaan ympäri kyliä kuin hullut. Eiliset vieraat olivat vähentyneet kahteen, maastonakit jäivät kotiin. Harmi, olisi ollut kiva tavata myös koiruudet. Mutta oli kivaa nähdä serkkua ynnä miestänsä. Syötiin tortilloja ja jälkkäriks mutakakkuu, nam.

Tänään käytiin jo ostoksilla (yks kauluspaita mulle, meikkivoidetta ja yks ylikallis Gallianon jakkupuku). Niin ja kävästiin myös möksällä viemässä ja tuomassa romua, mr S:n mummolla ja vaarilla, nyt jatketaan Järvenpäähän moikkaamaan kummipoikaa. Eiköhän tässä taas oo tälle päivälle tarpeeks ohjelmaa...

perjantaista, päivää!

muurahaisia pöksyissä, tekisi mieli jo lähteä kotiin. Siivoilemaan, touhuilemaan ja ehkä korkkaamaan yksi pikkainen breezer-putelikin? Tosin eilenkin korkkasin (hui kamalaa, alkkis...) ihan vaan sen takia, että oli harvinaisen raskas päivä takana. Ostin myös eilen itselleni kukkia. Kivan valkoisen kimpun, jossa ruusuja sun muita kukkeja.

Odottelen vaan leipomusten jäähtymistä, jotta voin ne punnita ja pakata ja lähteä kotiiiiiiiin. Meillepä tulee tänään neljä vierasta. Serkku ja sen kihlattu ja niiden kaks koiruutta =) kivaa. Pitäis vähän varmaan miettiä, että mitä sitä tarjois ruokaa niille? Ehkä mr S on sen puolen jo miettinyt, ei voi tietää. 

Työpaikasta ei kuulunut mitään, joten eikun uutta koukkuun vaan. Tänään laitoin taas yhden hakemuksen, melko samanlaisiin tehtäviin kuin tämä edellinen haastattelu oli. Saa nähdä. Piti myös käydä katsomassa yhtä kämppää, mutta välittäjä oli soittanut aamusta mr S:lle, kämppä oli jo myyty. Että sellasta. Jos menis sunnuntaina katseleen sinne Järvenpäähän näyttöjä?

torstai

voi kuinka toivoin tänä aamuna, että olisi jo perjantai. Pettymys oli valtaisa kun laskeskelin (söpössä) pikku päässäni, että kaiken järjen ja logiikan mukaan tänään on tosiaan vasta torstai. Mutta siinä sänkyä pedatessa keräilin itseni ja totesin, että huomenna tosiaan on jo se odotettu perjantai. Enää yksi aamu(yö)herätys.

Eilen käytiin katsomassa ulkoapäin yhtä taloa. Jota myydään teollisuustonttina... Sitä mr S selvittelee tänään, päästäiskö katsomaan sitä itse taloa, saako siinä asua olematta teollisuutta jne.

Molemmat nukuttiin taas luvattoman huonosti, tätä on nyt jatkunut koko viikon. Mua jännittää työpaikkahaastattelun tulos, asumisasioiden järjestyminen, nykyisen työn tehtävien suuruus... Kaikkea sitä

Heräilyn lisäksi näin aivan käsittämättömiä unia, jotka jää päähän pyörimään. Silleen inhottavasti, melkein muistaa mistä uneksi, mutta kuitenkaan ei muista aivan. Ärsyttävää!

väsyttää!!!

onko ihan pakko tehdä töitä ja olla tuottava yksilö, jos väsyttää aivan tuhottomasti. Kaiken muun hyvän lisäksi käyn n. viiden minuutin välein tarkastamassa sähköpostin, joskos siitä työpaikasta olisi jotain viestiä. Ei päivää, oon väsynyt ja epätoivoinen yksilö.

Toista päivää jäätävä päänsärky, johon lääkkeet ei auta. Hieman inhottavaa.