pieni toivonkipinä?

voisi olla ilmassa tuon työpaikan suhteen. Mutta pessimisti ei pety, joten en vielä kauheesti hehkuta. Haastattelu meni mun mielestä ihan hyvin. Siitä aiheesta lisää, jos tulee jotain sanottavaa.

Eilen illalla nukkumaanmeneminen venyi, kun piti taas vähän keskustella tästä järjettömästä sinkoilusta, jota suoritetaan pitkin ja poikin. Käydään katsomassa tontteja, taloja, rivareita, kerrostaloja... Ilmaisin ahdistukseni. Mutta kun ei tiedä, mitä etsii! Me vaan käydään niin kauan juoksemassa noita, kunnes jostain tullaan ulos sillä mielellä, että tämä on meidän uusi koti. Voi kun siinä ei menisi vaan näin kauan aikaa! Alkaa olee jo kyllästymys tähän epätietoisuuteen.

Tänään töissä leivontaa, ihan hauskaa vaihteeksi. Eikä tarvi koko ajan käydä kattomassa s-postia, josko siitä työpaikasta kuuluisi jotain. Pitänee alkaa punnitsemaan aineita.

päättämättömyyttä

yksi kiva asunto tuli vastaan, tyhmällä alueella. Sitä pähkäiltiin ja pohdittiin, illalla mentiin nukkumaan miettien muuttoa vähän kauemmaksi, ehkä Järvenpäähän? Sieltä kun saisi melkoisen hulppeita kämppiä siihen hintaan, mitä täällä maksaa kaksiot-kolmiot. Hieman on vaikeeta, kun ei edes itse tiedä, mitä haluaa!

Ainakin haluan, että se työhaastattelu menis hyvin. Mr S:ltä yritin eilen kysellä jeesiä, kysyin, että mitkä mun hyvät puolet on? Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Tissit". Arvasin kysymättäkin, että huonot puolet mulla on sitten perse. Että näillä eväillä haastatteluun ;)

Edelleen kaikki syksyn aikana tekemättömät työt kiusaa, ei ne kadonnutkaan mihinkään... Joutuu juoksee tukka putkella =(

pysähtynyt sunnuntai

mr S tokasi eilen illalla, ettei tämä kahdestaan kotona hengailu nyt niin kamalaa olekaan. Eli eipä me niitä kavereita tarvita, prkl.

Hengailtiin siis pe ja eilinen ihan vaan kotosalla (paitsi että pe käytiin katsomassa Veijarit elävissä kuvissa). Niin ja lauantaina muutettiin makkareita keskenään. Nyt meillä on vierashuoneessa myös vaatehuone, makkarissa pelkkä sänky. Ihan hyväntuntuinen muutos näin yhden yön perusteella.

Nyt on sellainen sunnuntainen olo. Pysähtynyt, vielä. Ei kiire mihinkään, kohta luen vielä hetken. Aamupala syöty, tiskikone surraa tossa seinän takana.

Kohta juoksemaan asuntonäyttöjä, mutta vielä hetki nautitaan rauhasta, sunnuntaista.

Mr S varmisteli, että laitan tarralenkkarit jalkaan. Varmaan...

miksei aina voi olla

perjantai, perjantai, perjantai!!! Vaikka toisaalta tässä viikonlopussa ei taida mitään kummallista odotettavaa olla, la-aamuna kynsihuolto, su asuntonäyttöjä.

Kyselin mr S:ltä mihin meidän kaikki kaverit on kaikonnut, kukaan ei ikinä soita meille. Pyydä tekemään mitään. Me aina soitellaan ja anellaan seuraa. Nyt kokeilussa soittolakko. Kapsotaanpa kaipaako meitä kukaan? Enpä usko. Vähän itsesääliväinen olotila, ihan oikeesti tuntuu siltä, että moni kavereista jopa vähän välttelee. Että eipä taida kovin kummoisia kavereita ollakaan. Äh, se siitä itsesäälistä.

Jos on lusmuillut töissä viimeiset pari kuukautta, niin ei voi olettaa saavansa kaikkea tehtyä yhdessä päivässä. Mutta aina voi yrittää... sitä tässä oon yrittänyt koko päivän, juossu pää kolmantena jalkana tekemässä niitä rästihommia, jotka oon vaan työntänyt koko ajan huomiseen, ensi viikkoon, ensi kuussa voisi olla parempi aika...

Tänään jalassa nämä:

Ostettu Budapestista vuosi sitten jouluna. Hintaa ehkä 15€? Merkki MerMaid. (Ikinä kuullukaan...) Taitaapi olla keinonahkaa, mutta hyvät peruskengät, eikä liian liukkaat=)

toivokasta torstaita!

vaikka aamulla nukutti ylimääräisen pitkään, töihin ei olisi halunnut/jaksanut/viitsinyt tulla, niin fiilis muuttui kertaheitosta kun availin sähköposteja. Mulla taitaapi olla työhaastattelu tuossa ens viikolla! Joko maanantai-iltapäivästä tai sitten vaihtoehtoisesti keskiviikkoaamuna, se ei vielä selvinnyt. Mutta kuitenkin. Jos vihdoin alkais jotain tapahtuu. Paikka olisi Järvenpäässä, mutta melkoisen mielenkiintoisilta työtehtävät kuulostivat, joten... sitten vois vähän kattoa tota asumistakin toiselta kantilta. Jos meinaan menis (ha, tai siis pääsis) sinne Järvenpäähän töihin, niin fiksuinta voisi olla asua jossain sielläpäin, tai ainakin lähempänä Lahdentietä.

Tänään jalassa talvikengät, jotka esitelty jo aiemmin. Eilisestä viisastuneena totesin, että parempi olla tylsännäköinen kuin käsi tai jalka poikki. Että näin. Ehkä taas tän liukkaimman jakson jälkeen uusia kenkiä;) nyt varmaan pyörittelen noita samoja hetken.

Päivän kengät

joilla jo kerkesin vetää aikamoiset lipat tuolla duunin parkkiksella... nyt juilii olkapäätä aivan vietävästi.

Merkki Bianco, ostovuodesta, -paikasta tai -hinnasta ei mitään muistikuvia. Luultavimmin kuitenkin Suomesta=). Ihan hauskat cowboy-buutsit, toimivat tänään farkkuleggareiden ja vaalean takin seurana. Näillä kengillä muuten olen "ansainnut" yhdet toiset kengät; nämä olivat Pariisissa mukana tittelillä hyvät kävelykengät. Eipä ihan heti olis uskonut, kuinka paljon sitä voi Pariisissa kävelläkään... Joten nämä kun alkoivat painaa, puristaa, hiertää ja muuten vaan ärsyttää, niin sain Lacosten tennarit. Niistä ehkä kuva joskus. Ne on jo melkein tiensä lopussa, mutta välillä nekin tulee vedettyä jalkaan, tunnesyistä=)

takaisin lähtöruutuun

projekti: "ostetaan Säteen lapsuudenkoti ja rempataan se ihan kokonaan" on nyt virallisesti haudattu. Kuntoraportin mukaan siellä saattaisi olla lattiat (edelleen) märkinä. Ei viitsitä moista riskiä ottaa. Tulis liian kalliiksi. Ehkä sen joku kiva ihminen ostaa pois kuleksimasta. Tavallaan jo aloin tykkäämään ideasta, siitä, että laittaisi koko paikan ihan uuteen uskoon. Oli jo hieman innostusta ilmassa. Tylsää. Nyt taas takaisin siihen haahuiluun, etsitään tonttia, taloa, rivaria, kerrostalokämppää... Ei vaan jaksaisi enää. No, mr S lupasi hoitaa tän kämppäasian kuntoon, mun pitäis huolehtia vaan työtä itselleni.

Katselin eilen työpaikkailmoituksia, jostain kumman syystä muhun vetosi suunnattomasti ilmoitus, jossa haettiin leipuri-kondiittoria Kluuvikadun Fazerille. Joskus olin siellä jopa työharjoittelussa... mutta ei me pärjättäis, liian pieni palkka moisessa hommassa. Tyhmää.