maanantai 15. marraskuuta 2010

ähkypossu

olo isänpäivän syömisten jälkeen. Koko päivä pelkkää pullaa, kakkua, viineriä, jäätelöä ja kinuskia. Kotona illalla sitten pakastepizza. Oli kyllä sen verran turpee olo aamusella, että nyt on pakko vähän himmailla ton herkuttelun suhteen.

Juurikin laitoin yhden työpaikkahakemuksen vetämään, olisi jotain ihan muuta. Kuulosti kyllä mielenkiintoiselle, saa nähdä. Epätoivo valtaa, kun ei ole yhden yhtä haastattelua edes tullut. Tosin entiset duunikaverit kyllä vitsaili perjantaina, että oon niiden entinen ja tuleva työkaveri=) jos nyt ei kuitenkaan, kertoilivat kuinka huono työilmapiiri siellä on nyt ollut viime aikoina. Ei hotsita.

Lueskelin eilen päiväkirjaa, kirjoitinkin siihen jopa. Ei onneksi vielä ihan niin pohjalla olo kuin silloin pahimman masiksen aikana. Kyllä tää tästä.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

hauskaa isänpäivää

taas yksi sunnuntai ja täysi rundi edessä. Miksi, oi miksi pitää mr S:llä olla kaksi isää ja vielä vaarikin kaupan päälle? No toivottavasti ja ehkä onneksi vaari ja biologinen isä menis samalla kerralla. Mutta silti ympäriinsä juoksemista tiedossa.

Nähtiin eilen kaverin pikkuihminen, jolla vielä työnimi Milli käytössä. Nopea pyrähdys oli, kahvilla vaan kävästiin, mutta oli ihan mukavaa nähdä uusi tuttavuus. Tehtiin eilen myös siskonpojan avustuksella suursiivo keittiöön, joka oli vallattu joidenkin jauhoöttiäisten toimesta melko tehokkaasti. Paljon meni tavaraa roskiin ja jonkin verran kirpparille ja vielä täällä olis pöydät täynnä lasia, kippoa ja kuppia. Karsimista vielä siis edessä. Ehkä illalla, jos ei isikierros ihan vie mehuja.

Perjantaina löysin kaksi mekkoa, nyt on sitten vaan valinnanvaikeus, että kumman laitankaan hiluihin päälle? Mutta toinen niistä mekoista + siihen kuuluva bolerohässäkkä olivat kokoa M! Wohoooo!!! Perjantaina näin myös entisiä työkavereita, otettiin pari ja syötiin hyvin. Oli mukavaa, vaikka melkoisen vakavat keskustelunaiheet olikin välillä käynnissä (mm. keskenmenot, abortit, lapsettomuus, leskeys jne...).

Eilen käytiin vielä illalla syömässä kinkkiä ja leffassa, katottiin Napapiirin sankarit. Oli ihan ok, vähän vaan särkhi korvahan, khun eivät oshannett kunnolla puhua hoon päällhe. Eikä kukhann edes tilhannut skedania kaikhilla hökheillä ja soosheilla;) mutta siis ihan hyväntuulen, mukava pätkä.

Meni vähän pitkään eilen illalla, tänä aamuna herättiin siihen, että Paco jo huutelee häkissään, koska valot meni jo päälle eikä peittoa ole vielä nostettu! Mikä huutava vääryys!!!

perjantai 12. marraskuuta 2010

tylsyys

ei voi oikein muulla sanalla kuvata tätä olotilaa tällä hetkellä. Hieman huvitti aamuyöstä kyllä, kun heräsin siihen, että mr S kovaan ääneen lausuu: "Huhhuh huhhuhhuh no huhhuh". Yritin aamulla kysyä, että mitä unta oli nähnyt, muttei muistanut. Harmi, kuulosti sen verran vakavalta noi huhhuttelut, että olis ollut kiva tietää mihin ne liittyi.

Tänään yksin kotona, ajatuksena tosin lähteä ajoissa töistä ja mennä etsimään pikkujouluihin mekkoa + kenkiä. Ehkä vois myös kävästä katsomassa (vihdoin) kaverin kakaraa tai vaihtoehtoisesti houkutella kaveri kakaroineen johonkin.

Saa nähdä.

torstai 11. marraskuuta 2010

onko pakko hengittää

jos ei jaksa?

Käytiin eilen ostamassa mulle kirkasvalolamppu, illalla puolen tunnin rauhallinen kävelylenkki ja ajoissa sänkyyn. Aamulla herätessä olo oli melko hyvä, mutta jossain vaiheessa hengittäminen alkoi tuntua vaikeelle. Että sellanen hyvä hetki sitten. No, nyt oon töissä ja otan valohoitoa, yritän taistella tätä väsymystä vastaan. Vaikka aamulla herätessä olo oli melko pirteä. Omituista. Ja melko inhottavaa!

Nyt tosiaan viikon verran valohoidolla + vitskujen pumppauksella + kevyellä liikunnalla + hivenen terveellisemmällä ruokavaliolla aletaan katsella tän mun tilanteen kehittymistä. Jos ei ala auttaa, niin johan on perkele.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

antaako periksi?

hieman epämukavuutta/masennusta ollut tässä ilmassa jonkin aikaa. Eilen olo paheni, eikä tämä päivä ole tuonut helpotusta. Jotenkin vaan tuntuu, että jos menee lääkäriin, antaa jotenkin periksi. Että kyllä tästä vielä jotenkin selviää, tämä on vaan syksyn aiheuttamaa pahaa oloa/väsymystä. Silti tiedän, että jos nyt menisi, voisi parhaimmassa tapauksessa välttyä siltä pohjalle putoamiselta. Siltä työkyvyttömyydeltä ja toimintakyvyttömyydeltä. Mutta jos vielä hetken kattelis? Kai se mr S sitten mut raahaa lääkäriin, kun alkaa taas maailma kaatumaan päälle? Toisaalta katsoin tänään netissä parin eri testin avulla, millä tasolla tää paha olo noin suurinpiirtein olisi. Melko syvällä jo uidaan...

Vaikeeta myöntää, ettei ole terve.

tiistai 9. marraskuuta 2010

tiistai-ilta

kaveripariskunta kera koiransa käymässä, ovat nyt saunomassa ilmeisesti kaikki neljä, sillä koiraakaan ei näy. Syötiin tortilloita ja höpöteltiin kaikenlaista, pojat hiplaili vehkeitään (Steve Jobbs on jumala -tyyppisiä vehkeitä) ja Paco saa hermoromahdusta häkissään. Äsken siitä, kun koira oli liian lähellä, nyt siitä, että koiraa ei ole näkyvissä. Viekas koira. Tyhmä Paco.

Mukavaa tehdä keskellä viikkoakin muuta kuin töllötellä telkkaria. Kun yleensä viikonloppuja odotellen vaan menee viikot ihan sumussa. Töissä samaa paskaa, yritin kysellä uraneuvoja kavereilta, mutta eivät osanneet auttaa. Kun pitäis ensin tietää mitä haluais tehdä isona. Mutta kun ei tiedä!!! Miten sen sais selville? Ainakin tiedän, etten halua olla tutkimuslaitoksessa (ainakaan valtion moisessa), enkä ehkä lääketehtaassa, enkä leipomassa, enkä kaupassa. Että vielä olis muutama ura katottavana, jos tätä tahtia haluaa edetä. Sen mukaan, että aina kokeilee jotain, jotta tietäis, tykkääkö siitä.

Äh. Sanon minä ja jatkan etsimistä.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Kuurankukkasia

vihdoin pakkasella, jos tästä lähtis talvi, ilman tihku- ja kaatosateita? Ainahan sitä toivoa saa...

Niin, eilen siis perhelounasta. Kohta alkaa palamaan hihat siskon/siskojen käytökseen. Voisivat ihan suoraan sanoa, mikä mättää ja muutenkin puhua asioista. Muuten kuin kiukuttelemalla. Äiti kyseli joulusta (olettaen siis tähän malliin: Kun te ette kuitenkaan halua olla meidän kanssa) ja sanoi meidän perheen menevän siskon uuteen kämppään, kun siellä on tilaa. Tähän mr S tokasi, ettei meitä ole kutsuttu, johon sisko sanoi suoraan mr S:ää katsoen, ettei kyllä vältsisti kutsutakaan. Että näin. Ihanaa perhe-eloa meidän perheessä! Tämän jälkeen yritti seivailla, että ei ole ketään kutsuttu jne plaaplaa. Oli kyllä niin selkeästi meille tarkoitettu, että ollaan jossain ihan muualla joulu. Ei haluta aiheuttaa yhtään enempää mielipahaa kellekään.

Asiasta keppivaihteeseen. Eilen illalla selailin hesarin nettisivuja, kun osui uutinen silmään. Olin ehkä hieman väsynyt, mutta tää nauratti mua ihan hervottomasti, kikattelin yksikseni kun mr S oli saunassa.

Suddenly, fish!