tällä kertaa palkitseminen suoritettiin ihan omasta toimesta =)
Kävin hakemassa viidet kengät suutarilta, askartelutarvikkeita Tiimarista ja sushia iltapalaksi. Kun vihdoin pääsin kotiin, kävin vaatekaapin läpi ja heivasin (taas) kassillisen vaatteita kirpparikasaan. Mistä niitä vaatteita oikein riittääkään? Totesin, ettei kannata säilyttää sellasia "vähän sinnepäin" kivoja vaatteita, vaan jos heivaa pois ne, joissa ei ole hyvä olla, voi saada uusia!
Tämän jälkeen palkitsin siis itseni noutosushilla. Nam. Ja jatkoin kynsien lakkauksella. Nyt vaan sillaan =)
maanantai 25. lokakuuta 2010
jos olis aikuinen
niin ehkä vois jo tietää, että mitä tällä elämällään haluaa tehdä? Kun nyt tuntuu, että kaikki on auki. Sen verran tiedän, että tässä työssä en halua olla kauempaa kuin on pakko. Mutta mitä ihmettä sitä tekisi, mihin sitä hakee edes töihin, kun ei ole mitään hajua siitä, mitä haluais isona olla ja tehdä?
Pientä kriisinpoikasta ilmassa siis tulevaisuuden suhteen. Vähänkö kadehdin mr S:ää, sillä on työ ja työkaverit, joista se noin niinkuin pääsääntöisesti tykkää. Vaikka tanskalaiset onkin homeperseitä, niin silti mun käsittääkseni se työ itsessään on hyvinkin mielenkiintoista (siis mr S:n mielestä) ja muutenkin saa tehdä jotakuinkin kaikenlaista sellaista, josta tykkää. Mulle iskee kohta katkeruus. Ei jaksa enää etsiä, hakemuksia oon laittanut kymmenittäin, eikä edes yhtä haastattelukutsua ole tullut. Tyhmää!!!
Tänä aamuna taas nukutti, tulin vasta yhdeksän jälkeen töihin. Ja lähden varmaankin taas melko aikaisin. Kohtahan kaikki plussat onkin sitten käytetty... No, kai tää tästä. Kohta pääsee syömään sentään.
Pientä kriisinpoikasta ilmassa siis tulevaisuuden suhteen. Vähänkö kadehdin mr S:ää, sillä on työ ja työkaverit, joista se noin niinkuin pääsääntöisesti tykkää. Vaikka tanskalaiset onkin homeperseitä, niin silti mun käsittääkseni se työ itsessään on hyvinkin mielenkiintoista (siis mr S:n mielestä) ja muutenkin saa tehdä jotakuinkin kaikenlaista sellaista, josta tykkää. Mulle iskee kohta katkeruus. Ei jaksa enää etsiä, hakemuksia oon laittanut kymmenittäin, eikä edes yhtä haastattelukutsua ole tullut. Tyhmää!!!
Tänä aamuna taas nukutti, tulin vasta yhdeksän jälkeen töihin. Ja lähden varmaankin taas melko aikaisin. Kohtahan kaikki plussat onkin sitten käytetty... No, kai tää tästä. Kohta pääsee syömään sentään.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
urheilua sateessa
tänäänkin käytiin heittämässä vähän frisbeetä. Tai oikeammin eilen käytiin vähän, tänään koko rata. Eilen kerettiin heittää vaan kuusi reikää, tänään kierrettiin kaikki 18. Mulla jo melkoisesti parantunut heitot, vielä kun pääsis alle sadan. Tänään lukema oli 105. Pojat heitti sellasta 60-80.
Eiliset tuparit oli ihan ok, vaikka olikin vieraita ihmisiä, niin oli muutama sellainen, jonka oli nähnyt aiemmin, niin pystyi vähän niiden kanssa jubaamaan. Kalle toimi autokuskina meille, ihan loistavuutta. Heitti meidät sinne ja tuli hakemaan jossain puolenyön aikoihin. Ne muut lähti Hotellille (Vantaa) mutta mr S ei lähtenyt moiseen mukaan ollenkaan. Mäkin lähdin sitten kodo. Vaikka vähän olis tanssijalkaa vipattanut, ja mr S sanoi, että lähde vaan... mutta loppuviimeks oli ihan oikea ratkaisu lähteä vaan kotiin nukkumaan. Ei ollut krapulaa, eikä niin kovin väsyttänyt. Tai väsytti ja nukuinkin, muttei sellasta kuolema korjaa -oloa.
Ihan hirveet menkkakivut vaan vaivaa todella pahasti. Pitää popsia pillereitä. Onneksi särkylääkkeet sentään jeesaa.
Yks kaveri soitteli perjantaina ja kertoi parisuhteensa päättyneen. Harmi, mutta sellasta tää elämä on. Olivat kesästä asti vähän on-off... että ei kyllä sinänsä yllättänyt. Ja oli löytänyt hyvän kämpän ytimestä suht halvalla vuokralla. Hyvä juttu. Tuparikutsua odotellessa ;)
Nyt vaan kuuntelen Maijaa, kävin suihkussa, laitoin pyykit pyörimään ja kohta vähän silittelen, mr S menee taas Köpikseen, on ma ja ti siellä. Tuli paitatoivomuksia, voisipa jopa toteuttaa moiset.
Eiliset tuparit oli ihan ok, vaikka olikin vieraita ihmisiä, niin oli muutama sellainen, jonka oli nähnyt aiemmin, niin pystyi vähän niiden kanssa jubaamaan. Kalle toimi autokuskina meille, ihan loistavuutta. Heitti meidät sinne ja tuli hakemaan jossain puolenyön aikoihin. Ne muut lähti Hotellille (Vantaa) mutta mr S ei lähtenyt moiseen mukaan ollenkaan. Mäkin lähdin sitten kodo. Vaikka vähän olis tanssijalkaa vipattanut, ja mr S sanoi, että lähde vaan... mutta loppuviimeks oli ihan oikea ratkaisu lähteä vaan kotiin nukkumaan. Ei ollut krapulaa, eikä niin kovin väsyttänyt. Tai väsytti ja nukuinkin, muttei sellasta kuolema korjaa -oloa.
Ihan hirveet menkkakivut vaan vaivaa todella pahasti. Pitää popsia pillereitä. Onneksi särkylääkkeet sentään jeesaa.
Yks kaveri soitteli perjantaina ja kertoi parisuhteensa päättyneen. Harmi, mutta sellasta tää elämä on. Olivat kesästä asti vähän on-off... että ei kyllä sinänsä yllättänyt. Ja oli löytänyt hyvän kämpän ytimestä suht halvalla vuokralla. Hyvä juttu. Tuparikutsua odotellessa ;)
Nyt vaan kuuntelen Maijaa, kävin suihkussa, laitoin pyykit pyörimään ja kohta vähän silittelen, mr S menee taas Köpikseen, on ma ja ti siellä. Tuli paitatoivomuksia, voisipa jopa toteuttaa moiset.
lauantai 23. lokakuuta 2010
busy busy
päivä edessä. Vielä hetken kerkeää hengähtämään, kohta pojat tulee jo renkaidenvaihdosta + autonpesusta. Kalle tuo pyykit, laitetaan ne ja sitten häivytään sen kanssa shoppaamaan. Mr S jää tänne pitämään pientä puhuttelua siskonpojalle. Siskonpoika tulee siis siivoamaan, siinä sivussa mr S ajatteli vähän kysellä sen ajatuksia, kun meinaa lukiota jättää kesken ja siirtyä amiksen kokkilinjalle. Kun siitä ollaan selvitty, lähdetään vähän frisbeegolffaamaan! Se on aikas kivaa. Sieltä kodon kautta siistiytyminen ja kaverin tupareihin. Että sellainen lauantai tiedossa meille tällä kertaa.
Eilen mr S meni Kontulaan saunaan, mä menin siskolle. Ihan leppoisaa, vähän meidän perheen meininkiä, kun asioista ei puhuta, ne ehkä vaan katoaa. Eli ei mitään kyselyjä/puhumisia siitä, miksei enää nähdä niitä... No, ehkä mä joskus rohkaistun puhumaan asiasta, eilen ei vaan jaksanut tai viittinyt.
Nyt pitää laittaa omat pyykit alta, jotta Kalle saa omansa pyörimään.
Eilen mr S meni Kontulaan saunaan, mä menin siskolle. Ihan leppoisaa, vähän meidän perheen meininkiä, kun asioista ei puhuta, ne ehkä vaan katoaa. Eli ei mitään kyselyjä/puhumisia siitä, miksei enää nähdä niitä... No, ehkä mä joskus rohkaistun puhumaan asiasta, eilen ei vaan jaksanut tai viittinyt.
Nyt pitää laittaa omat pyykit alta, jotta Kalle saa omansa pyörimään.
perjantai 22. lokakuuta 2010
Kismet-koukussa
Mulla oli joskus aikasemminkin tää sama addiktio. Kismetiä oon syönyt kohta kaks viikkoa lähes joka päivä, parhaina päivinä kolme... Vaikeeta kirjottaa yhdellä kädellä, kun toisessa on mikäs muu kuin Kismet. Perhanan R-kioski kun olivat laittaneet moisen suklaan tarjoukseen: ota monta, maksa ite! Mutta on tää vaan niin hyvää!
Ei siitä sitten sen enempää. Mitäs mitäs. Näin jo viime yönä painajaisia Halloween-pippaloista. Vieraat oli jo ovella ja me ei oltu vielä laitettu mitään valmiiksi, ei koristuksia, ei ruokaa, ei mitään. Siinä sitten yritettiin soveltaa jotain. Niin ja käytiin välillä luistelemassa? Mun unilla ei oo järkeä. Nää päivät vaan hurahtaa jotenkin, ei oo tullut tehtyä mitään aikoihin, menee vaan kotiin, nukkumaan, takas töihin. Onneksi tänään on perjantai! Huomenna mennään yksiin tupareihin, jotka jatkuvat hotelli Vantaalle. Saas nähdä, eksytäänkö sinne asti mukaan, mutta tupareihin ainakin mennään pyörähtämään.
Tänään nukutti pitkään, niin pitää vastavuoroisesti sitten lähteä ajoissa ;)
Ei siitä sitten sen enempää. Mitäs mitäs. Näin jo viime yönä painajaisia Halloween-pippaloista. Vieraat oli jo ovella ja me ei oltu vielä laitettu mitään valmiiksi, ei koristuksia, ei ruokaa, ei mitään. Siinä sitten yritettiin soveltaa jotain. Niin ja käytiin välillä luistelemassa? Mun unilla ei oo järkeä. Nää päivät vaan hurahtaa jotenkin, ei oo tullut tehtyä mitään aikoihin, menee vaan kotiin, nukkumaan, takas töihin. Onneksi tänään on perjantai! Huomenna mennään yksiin tupareihin, jotka jatkuvat hotelli Vantaalle. Saas nähdä, eksytäänkö sinne asti mukaan, mutta tupareihin ainakin mennään pyörähtämään.
Tänään nukutti pitkään, niin pitää vastavuoroisesti sitten lähteä ajoissa ;)
torstai 21. lokakuuta 2010
500. räpellys ja painavaa asiaa
Ei edes viitsi miettiä, kuinka paljon tähän kirjoitteluun on käyttänyt aikaansa... no, ei sen väliks, jos edes pikkusiskolisko saa jotain iloa irti tästä ;)
Eilen ei tapahtunut oikein mitään. Töihin, (englannintunnille, jossa hieman verenpaine nousi keskustelussa pc vs mac, mähän osaisin keskustella rakentavasti, mutta se keski-ikäinen, ylipainoinen, rasvainen mies, joka puhuu tankeroenglantia, ei näemmä osaa. Ei siitä sen enempää) töistä keskustaan, jossa törsäsin luvattoman paljon rahaa Behnfords´lla (Ihan oikeesti en voi edes kertoa kuinka paljon. Mutta halloweenpippaloihin oli pakko saada jenkkikarkkeja). Siitä mr S:n kera katsastamaan taas yhtä tonttia (eikä vieläkään napannut, oli jo kolme täyttä tarjousta + muutama muu kiinnostunut, ei lähdetty edes tarjoamaan), kotiin ja siinä mun silitellessä mr S teki ruoan. Aikaisin nukkumaan, hieman kinastelua ja tänä aamuna aikaisin ylös.
Täällä töissä kone päälle ja fb-tsekkaus. Jäin kiinni yhden ystävän kommenttiin, ystävän, joka on asunut vuosia rapakon toisella puolella, on käsittääkseni suht aktiivimormoni, perheellinen nainen. Ilmeisesti siellä toisella puolella maailmaa myös käy homokeskustelu kiivaana. Täällähän siis on kirkostaeroamisen uusi ennätys saavutettu erään kristillisdemokraatin sammakoiden takia. Sammakoiden, jotka käsittelevät siis samaa sukupuolta olevien avioitumista/elämistä. (Tämän keskustelun seurauksena mr S erosi kirkosta uudestaan. Samanlaisen keskustelun tiimoilta erosi silloin ensimmäisenkin kerran, liittyäkseen uudestaan, jotta pystyi olemaan kummipoikien kasteessa virallisena kummina. No, nyt eksyi aiheesta)
Olin eri ylpeä tästä ystävästäni, että on ihan oikeasti miettinyt asiaa, eikä vain kuunnellut sokeana kirkon oppeja. Tällä ystävällä oli oikeasti hyvä asenne ja mun mielestä niin taivaspaikka avoinna (ihan kun mä niitä jakaisin ;)). Inhottavaa vaan, että oli saanut oikein ryöpyn vastakommentteja niin aivopestyiltä ihmisiltä, että toivottavasti jaksaa pitää oman kantansa. Alla lainaus tältä ystävältä, jonkun viidentoista kommentin jälkeen (nämä viisitoista kommenttia olivat tyyliin: Jumala koettelee ja jos kestät koettelemukset, niin taivaassa saat palkkas. Blaablaablaa. Vähän verenpainetta koettelee tämäkin.) Näihin sanoihin ja tunnelmiin:
I truly appreciate all the comments my friends, but still feel very much misunderstood. Obviously English being my third language has something to do with it but also since we as Latter-day Saints are encouraged to just follow and never question, my reasoning might feel like a threat to many. But my questions are sincere. I am not trying to pick a fight, I just think that I am not heard, just like my homosexual and lesbian brothers and sisters aren't heard. The agony of not being accepted is real. The feeling of being rejected by God is real. The feeling of not being tolerated but looked down upon by fellow members is real.
Nate you wrote about physical love and I agree that it needs to happen within the bonds of marriage but why can't there be a marriage between same sex partners if there is love? I understand the whole idea of marriage and bringing forth children from premortal life but how cruel is God for giving those feelings to people who aren't allowed to exercise them? What kind of twisted love is it to put such a huge burden on someone? I realize that I am not as advanced in my faith as many of you are. I am really a quite simple girl but I know the depth of my love for my children and I could never ever be the kind of parent God is.
So I am sure that by now you, dear friends realize why it is so hard to go to church when all I hear being preached is intolerance and hatred and how good and blessed most of the church goers are instead.
Eilen ei tapahtunut oikein mitään. Töihin, (englannintunnille, jossa hieman verenpaine nousi keskustelussa pc vs mac, mähän osaisin keskustella rakentavasti, mutta se keski-ikäinen, ylipainoinen, rasvainen mies, joka puhuu tankeroenglantia, ei näemmä osaa. Ei siitä sen enempää) töistä keskustaan, jossa törsäsin luvattoman paljon rahaa Behnfords´lla (Ihan oikeesti en voi edes kertoa kuinka paljon. Mutta halloweenpippaloihin oli pakko saada jenkkikarkkeja). Siitä mr S:n kera katsastamaan taas yhtä tonttia (eikä vieläkään napannut, oli jo kolme täyttä tarjousta + muutama muu kiinnostunut, ei lähdetty edes tarjoamaan), kotiin ja siinä mun silitellessä mr S teki ruoan. Aikaisin nukkumaan, hieman kinastelua ja tänä aamuna aikaisin ylös.
Täällä töissä kone päälle ja fb-tsekkaus. Jäin kiinni yhden ystävän kommenttiin, ystävän, joka on asunut vuosia rapakon toisella puolella, on käsittääkseni suht aktiivimormoni, perheellinen nainen. Ilmeisesti siellä toisella puolella maailmaa myös käy homokeskustelu kiivaana. Täällähän siis on kirkostaeroamisen uusi ennätys saavutettu erään kristillisdemokraatin sammakoiden takia. Sammakoiden, jotka käsittelevät siis samaa sukupuolta olevien avioitumista/elämistä. (Tämän keskustelun seurauksena mr S erosi kirkosta uudestaan. Samanlaisen keskustelun tiimoilta erosi silloin ensimmäisenkin kerran, liittyäkseen uudestaan, jotta pystyi olemaan kummipoikien kasteessa virallisena kummina. No, nyt eksyi aiheesta)
Olin eri ylpeä tästä ystävästäni, että on ihan oikeasti miettinyt asiaa, eikä vain kuunnellut sokeana kirkon oppeja. Tällä ystävällä oli oikeasti hyvä asenne ja mun mielestä niin taivaspaikka avoinna (ihan kun mä niitä jakaisin ;)). Inhottavaa vaan, että oli saanut oikein ryöpyn vastakommentteja niin aivopestyiltä ihmisiltä, että toivottavasti jaksaa pitää oman kantansa. Alla lainaus tältä ystävältä, jonkun viidentoista kommentin jälkeen (nämä viisitoista kommenttia olivat tyyliin: Jumala koettelee ja jos kestät koettelemukset, niin taivaassa saat palkkas. Blaablaablaa. Vähän verenpainetta koettelee tämäkin.) Näihin sanoihin ja tunnelmiin:
I truly appreciate all the comments my friends, but still feel very much misunderstood. Obviously English being my third language has something to do with it but also since we as Latter-day Saints are encouraged to just follow and never question, my reasoning might feel like a threat to many. But my questions are sincere. I am not trying to pick a fight, I just think that I am not heard, just like my homosexual and lesbian brothers and sisters aren't heard. The agony of not being accepted is real. The feeling of being rejected by God is real. The feeling of not being tolerated but looked down upon by fellow members is real.
Nate you wrote about physical love and I agree that it needs to happen within the bonds of marriage but why can't there be a marriage between same sex partners if there is love? I understand the whole idea of marriage and bringing forth children from premortal life but how cruel is God for giving those feelings to people who aren't allowed to exercise them? What kind of twisted love is it to put such a huge burden on someone? I realize that I am not as advanced in my faith as many of you are. I am really a quite simple girl but I know the depth of my love for my children and I could never ever be the kind of parent God is.
So I am sure that by now you, dear friends realize why it is so hard to go to church when all I hear being preached is intolerance and hatred and how good and blessed most of the church goers are instead.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Hukassa
Duunijutussa erakoidun... Miten voikaan olla näin eri aaltopituudella näiden työihmisten kanssa? Nyt vähän äkkiä uus duuni mulle! Nimpparilahjaks sain muuten kynnet!!! Jeeeee! Ajan Nooralle sain tosin vasta marraskuun loppuun, mutta onneksi edes silloin.
Mitäköhän keksii loppupäiväksi, mr S lainas mulle onneksi ipadia, mutta oon jo surffannut kaikki vakisivut...
Mitä musta tulee isona? Voisko joku normaali ottaa mut töihin? Visko olla kivoja duunikavereita, tai edes jotain kavereita. Saa olla tyhmempiäkin... Mulla hajoo pääää!!!!!!!!!!!!!!!
Mitäköhän keksii loppupäiväksi, mr S lainas mulle onneksi ipadia, mutta oon jo surffannut kaikki vakisivut...
Mitä musta tulee isona? Voisko joku normaali ottaa mut töihin? Visko olla kivoja duunikavereita, tai edes jotain kavereita. Saa olla tyhmempiäkin... Mulla hajoo pääää!!!!!!!!!!!!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)