kesäleski(läski)

mr S aloitti köpiksessä ravaamisen vaihteeksi. Eli suomeksi tää tarkoittaa taas tilauspitsoja, tissuttelua keskellä viikkoa ja muutenkin epäterveellistä elämää. Eihän mulla mitään hätää ole, mutta Pacon pikku maksa voi taas alkaa paukkumaan... Mr S lähti tänään aamulla siis, tulee huomenna illalla. Ensi viikolla on myös kolme päivää poissa.

Eilen illasta käväistiin yhdellä läheisellä parkkiksella vähän harjoittelemassa tiukkoja käännöksiä pärrällä. Tänään menen vielä Kallen kanssa mokomaa tärkeää taitoa harjoittelemaan. Mr S kyllä sanoi, että menee ihan hyvin. Pakko se on vaan siihen luottaa, yrittää olla jänskättämättä ihan kauheesti.

Illalla istuskeltiin myös partsilla ja vähän mietittiin, että mitä ihmettä sitä tekis tän asumisen suhteen? Kun on nyt vähän hakusessa. Tässä väliaikaisratkaisussa kun alkaa tulemaan jo puoli vuotta täyteen, alkaa olla väliaikaisuus vähän hakusessa. Eihän me missään asuta kahta vuotta kauempaa ja aiemmat sentään on teoreettisesti ollu pysyvämpiä ratkaisuja.

Haen Kallen suoraan töistä, mua vähän jänskättää että miten löydän sen työpaikalle... onneks on navigaattorit!

maanantaiväsy

perjantaiksi tuli sitten sellaista ohjelmaa, että lähdettiin lintsille! Oli ihan hauskaa, ei kovin paljon kyllä jaksettu juosta laitteissa, mutta hurjimmat käytiin. Oltiin mr S:n serkkupuolen ja sen avovaimon kanssa katsastamassa kyseinen paikka. Lintsin sulkemisajan jälkeen ajateltiin lähteä kotopuoleen ja mennä ulos syömään. Voi hyvää päivää millainen perähikiä toi Espoon perukka on, jossa asutaan. Kymmenen jälkeen yritettiin saada ruokaa, ei saatu mistään. Kaikki oli jo sulki. Mentiin sitten meille, laitoin pakastepizzaa uuniin ja jälkkäriäkin onneksi löytyi. Siinä sitten hengailtiin ja vaan oltiin.

Lauantaina nukuttiin melko myöhään ja puolenpäivän jälkeen lähdettiin kummipojan synttäreille. Oli kyllä ihan mukavaa, vaikka poitsu itse oli vähän kiukkuisena/itkuisena. Luultavasti uusine leegojen pukkaaminen laittoi kiukuttamaan. Synttäreiltä kodin kautta pyörähdys ja kavereiden mökille merenrantaan. Oli kyllä helpottavaa olla siellä rannalla, oli viis astetta viileämpää kuin esim. Espoossa. Vaikka kuuma oli kyllä siltikin. Paco otti taas hieman tuntumaa luontoon, edelleen pelotti. Sai myös maistella mustikoita ja puolukoita, ne oli kova sana. Siellä saunottiin, syötiin, juotiin, juteltiin, touhuttiin. Rentoa, mukavaa. Jäätiin yöksi ja seuraavana päivänä (eli sunnuntaina) edelleen saunomista, touhuamista, syömistä.

Oltiin eilen kotona vasta illalla, käväistiin vielä anopin kautta. Tänä aamuna ei ollut kovin pirteä olo ajotunnilla. Sammutin jopa pari kertaa prätkän =( mutta muuten ilmeisesti meni suht hyvin. Pitää keskiviikkona kokeessa vaan muistaa skarpata siinä liikkeellelähdössä, kevyen liikenteen huomioimisessa ja muut asiat tais ollakin kunnossa. Väsyttää.

Niin, eilen oli aika magee ukkosilma, sitä ihasteltiin partsilta melko kauan.

voi hurja

taisin juuri soittaa exälle ja kysyä, josko se lähtisi mun kanssa joku päivä kahville. Lupas palata asiaan... Saa nähdä. Eipä varsinaisesti edes haittais jos ei soittais takasin, mulle tuli jo siitä, että soitin sille, aika voittajaolo. Vihdoin oon päässy yli siitä paskasta. Että sellasta tälle päivälle. Joka päivä pitää näemmä saada jollain konstilla syke nousuun.

Eilen vaan oltiin. Onneksi. Sain nukkua pikkupäikkärit, Kalle tuli kylään, katottiin telkkaria, jauhettiin paskaa, syötiin ja pojat sauno. Nukkumaanmeno taas venähti luvattoman myöhäiseksi, että hiukka väsyttää.

Tällekään päivälle ei ole ohjelmaa (ainakaan vielä tiedossa) mutta ajattelin lähteä aikaisin kotiin ja päikkäröidä. Pitäis myös jossain vaiheessa käydä shoppailemassa. Mun housut alkaa kaikki tippuu päältä, olis kivempi jos olis housuja, jotka pysyy päällä. Vaikka kiloja ei oo kyllä tippunut, mutta jotain on tapahtunut. Housut ehkä suurentuneet.

jos joskus vaan olis?

taas ollaan menty ja touhotettu niin paljon, että kohta on pakko vaan ottaa happea ennen ku joku muu pysäyttää. Eilen käytiin näytöllä (omakotitalo melko läheltä kaupungin keskustaa, merenranta lähistöllä), pakko siitä on tarjous jättää, muttei mikään kovin luottavainen olo ole, että siitä tulis meidän uus koti. Siitä pyörähdettiin kotosalla, siitä Vermoon kattelee heposia ja niiden kuskeja. Lähinnä vaan moikkaamaan mr S:n kaveria, kahvilla tallikahviossa. Tämän kyseisen kaverin piti tulla ensi viikonloppuna kylään, muttei nyt sitten tulekaan. Eli viikonlopun suunnitelmat meni uusiks. Tylsää.

Vermosta Järvenpäähän moikkaamaan kummipoikaa ja tämän vanhempia. Oli kyllä kannattava reissu, sain eväät töihin täks päiväks=). Kaveri vielä kirjoitti eväsrasian päälle: "Hyvää työpäivää=)". Ihana. Lounaana tänään kanasalaattia ja jälkkäriks mansikoita. Nam. Ja nyt aamupalaksi tomaattia ja viinirypäleitä.

Niin, ihan ilmoitusluonteinen asia. Vähänkö haluun ponin! Vermossa oli ihan ubersöpöjä poneja!

uusia harrastuksia?

Vois alkaa harrastaa vaikka käsitöitä, pitsinnypläystä tai jotain muuta hyvin rauhallista. Sykkeet on ollut nyt aika korkeella viime aikoina. Kuka idiootti vapaaehtoisesti harrastaa näitä asioita, joita mä nyt harrastan? Eilen oltiin koskessa siis. Adrealiinitasot oli varmaankin melko huipussaan. Mutta ylitin itseni ja lossasin yli myös siitä isoimmasta virtakohdasta. Ja se laskeminen sinne alas, jossa pääsin harjoittelemaan lossausta pienessä virtakohdassa... no, ilmeisesti sydän ei ole vielä ihan rapakunnossa, kun se kesti sen sykkeen, joka mulla oli siinä kohtaa.

Nyt olisi sitten ajotunnin vuoro. No, sai vähän perspektiiviä siihen ajamiseen tosta koskesta. Ei mikään oo niin pelottavaa. Eli kyllä mä siitä selviän. Viime yönkin näin koski/meri/vesiunia, enkä yhtään pärräunta. Että teki ihan hyvää mun pääkopalle.

Heräilin yöllä melkoiseen ukkoseen. Vähän jo alko pelottamaan jopa, yöllä kaikki on vaan niin pelottavampaa. Onneksi nyt ei enää sada. Toivottavasti ei sataisikaan, ainakaan ennen kun mä pääsen turvallisesti töihin.

vipinää kinttuihin

tuli mr S:lle, kun kuuli, että kaadoin pyörän. Käytiin sitten eilen laittamassa Hondaan kaatumaraudat. Ihan hyvä juttu, voi säästää kalliiltakin konerempalta, jos sitä sitten kaatelen. Tosin tavoitteena olisi olla kaatamatta enää pyöriä, mutta mutta.

Paco oli eilen myös mökillä mukana. Yritettiin, josko se olisi halunnut vähän ruopsutella maata/ottaa kontaktia luontoon. Juu ei. Oli kauhusta kankeena häkin katossa kiinni, panikoi kovasti, että mitä ihmettä toi vihree juttu tossa maassa on, missä on mun sanomalehti! Olipahan kerrankin hiljaa! Illalla vielä kotona nyhjötti olalla, ihan kaulassa kiinni. Läheisriippuvaisena. Traumatisoituneena luontoretkestään;)

Tänään suoraan töistä merimelojien majalle, josta kajakit kyytiin ja koskeen! Ihan himppasen pelottaa, toivottavasti on helppo koski.

vitutus

en ollutkaan maailman paras motskarikuski, joka suorilta ajelee kortin tosta noin vaan. Kaadoin sitten pyörän tän aamun ajotunnilla. Onneksi ihan nollavauhdissa, eikä muhun sattunut. Vituttaa rankasti! Enkä saanut sitä rataa edes tehtyä puhtaasti kertaakaan. Sammuttelin pyörää, meinasin ajaa päin aitaa jne. Että jos vaan kaikki voi mennä pieleen, niin tänään meni. Keskiviikkona uudestaan. Silloin meen eri pyörällä kuin tänään, että jos se jeesais asiaa? Olo on vaan nyt aika maissa.

Miten saa töitä tehtyä, kun on näin ankara vitutus?