ahdistus

iski kun eksyin tuolla blogimaailmassa selailemaan puolituttujen (kirkosta) blogeja. Niin täydellistä "on maailman ihaninta olla äiti, mulla on maailman paras mies ja lapset, sitten mä askartelen niiden lasten kanssa aina ja sitten vielä mulla on täydellinen koti ja niin oon myös ihan tosihoikka ja muodikas ja mulla on ihana elämä" -tyyppiä tuli silmille niin että oksetti.

Mua tällä hetkellä ahdistaa ajatus lapsista.
Mä haluaisin asua yksiössä ydinkeskustassa
Mä en askartele. En yksin enkä muiden kanssa.
Mun mies ei oo lähellekään täydellinen, vaikka melko veikee tapaus onkin. Meillä riidellään ja mökötetään välillä melko paljonkin.
Meidän koti on kaaos. (Mitä muuta voi olettaa, kun on lintu?)(jei siskonpojalle, joka käy tänään siivoamassa meidän kämpän!)
Mä en tee ruokaa.
Mä oon läski.

Silti mä olen ihan tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen, en halua kuvitella mitä siitä olisi tullut, jos olisin jatkanut itselle ja muille valehtelemista ja olisin tällä hetkellä tollanen pullantuoksunen kodinhengetär. Jossain vaiheessa ne vaaleenpunaset lasit on pakko riisua ja herätä elämään. Ja mitä elämää se onkaan ollut ja tulee olemaan!

piipitystä tiedossa =)

Papu tulee tänään meille hoitoon! JEEE! Saas nähdä mitä mieltä Paco pacolainen on tästä vieraasta... mä oon ihan intopinkeenä, ei ollakaan Papua nähty aikoihin.

Eilen töiden jälkeen oli tarkoitus lähteä purjehtimaan. Onneksi hieman himmailtiin siinä rannassa, katseltiin miten sää kehittyy. Päätettiin käydä pizzalla ja katsella kannattaako lähteä vesille. Onneksi. Puolivälissä pizzaa taivas repesi. Ja pitkin pääkaupunkiseutua tuli tulvia. Meillä onneksi oli kotona makkarin iso ikkuna sekä parvekkeen ovi selkosen selällään. Että tuli hiukka kiire sitten kotiin tutkimaan tuhojen määrää. Onneksi partsin ovi oli mennyt kiinni, eikä sieltä makkarin ikkunasta ollut tullut kolmea litraa enempää vettä sisään. Mutta kuitenkin. Ja Paco raukka oli hieman paniikissa ukkosesta.

Siitä pizzasta vielä, eilen oli hieno päivä noin niinkuin elämäntapojen suhteen. Lounaalla kävin mäkkärissä ja illalla sitten pizzalla. Tän on pakko loppua tai kohta en mahdu enää mihinkään vaatteisiin!

mikä kesä

ulkona 28 astetta lämpöä ja joutuu kituun sisällä! Niin huutava vääryys. En oo mitään kauheen tuottavaa (tänäänkään) saanut aikaseksi. Vetää mehut pois tää kuumuus kuitenkin.

Mr S oli eilen illalla käynyt ostamassa lennokin itselleen, sellaisen kuminauhoilla vedettävän. Käytiin sitten illalla kokeilemassa, mutta eihän se mitään lentänyt. Mä puhaltelin saippuakuplia. Itseasiassa toi saippuakuplapullo on nytkin mukana laukussa, eli voi puhallella jos hotsittaa. Nyt ei kyllä just hotsita. Milloinkohan tää vetämättömyys loppuis? Ehkä ens viikolla? Tää on varmaan vaan lomaltapaluulötköys.

Tulin tänään myöhään, eli vastaavasti lähden aikaisin. Kolmelta pihalle täältä ja purjehtimaan;)

miss suomi bongattu

aloitti mun kanssa eilen moottoripyöräkorttikoulun. Tosin ei ollut uskaltanut tulla yksin, vaan oli ottanut poikaystävänsä pitämään kädestä kiinni. Pitäiskö munkin ens kerralla vaatia, että mr S tulee pitämään mua kädestä teoriatunnille? Aikookohan se sen poikaystävä myös ajotunnilla juosta vaikka vierellä? Oikeestihan mua vaan ärsyttää, että joku mua niin paljon (ja vielä todistetusti) kauniimpi oli siellä niiden kaikkien poikien joukossa. Ei saa jakamatonta huomiota. Ihan kuin sellaista hakisin... (katkeruudesta kertomaa)

Tänään sormuksen suurennoksen onnistumisen kokeilu töiden jälkeen. Tosin illalla vielä takas töihin... Oon aika rättipoikkikatki ja pitäis vielä suunnitella mitä tarjoan valmistujaisissa + alkaa suunnittelemaan mr S:n perheen kanssa vietettävää "hääjuhlaa" (eli ravintolaan syömään menoa, pitäis varata se ravintola).

Nyt töitä... väsyttää

talviturkki heitetty!

Käytiin eilen illalla uimassa. Mr S oli kuullut joltain työkaveriltaan järvestä keskellä eimitään. Muuten hyvä, mutta lähdettiin väärää polkua pitkin patikoimaan kyseiselle järvelle ja itkupotkuraivarihan siinä tuli, kun polku loppu kesken ja itikat söi hengiltä. Niin ja tuskin olis edes niin helposti talviturkki lähtenyt, ellei niitä itikoita olisi ollut... Pakko oli päästä veteen niitä karkuun.

Ihan kiva paikka sinänsä, mutta enpä taida uudestaan lähteä. Pojat ja Sanni hyppi kallioilta alas, mutta mä nautiskelin vaan vedessä lillumisesta. Ei oikein ollut mitään paikkaa, jossa olisi voinut vaan sillailla auringossa, joten ei oo mun mesta.

Tänään pitäisi laittaa kutsut mun valmistujaisiin ja muistin juuri, että Sanni lupasi tulla mun valmistujaisiin, vaikka mikä olisi. Eli eikun vaan äkkilähtöä tilaamaan;) jep jep. Toivottavasti kaikki ei oo lomilla jossain kaukana, että edes joku tulis mun kanssa juhlimaan!

motivaatio kateissa

työn suhteen ei nyt nappaa. Viikonloppu meni ihan kivasti, lauantaina oltiin Suomenlinnassa perheen (- yksi sisko, joka päätti kiukutella vuorostaan) kera. Ihana sää, hauska esitys ja sen jälkeen hyvää ruokaa ravintola Anissa. Sen jälkeen vielä siskon luokse jädelle. Täydellisyyttä. Eilen vielä perheen kanssa häröilyä. Pikkusisko lähtee huomenna aikaisin aamulla.

Katselin tossa vähän avoimia työpaikkoja... eiköhän tässä jotain keksi. Ongelmana on, että olen tainnut hävittää kaikki aiemmat hakemukseni sekä CV:ni. Hups. Ei huvittaisi yhtään tehdä niitä uusiksi. Tosin voi olla ihan hyväkin välistä päivittää ihan oikeasti kyseisiä papereita.

ihmissuhteettomuutta

taas perheen kera pientä säätöä/vääntöä, voi kun voitaisiin kaikki vaan olla sulassa sovussa. Ei näemmä onnistu kovin helpolla.

Loma jatkuu