ihmissuhteettomuutta

taas perheen kera pientä säätöä/vääntöä, voi kun voitaisiin kaikki vaan olla sulassa sovussa. Ei näemmä onnistu kovin helpolla.

Loma jatkuu

rantauduttu

reissusta tultiin jo aikoja sitten, mutta Suomen kesä on niin kovin lyhyt... eli siitä on pakko ottaa kaikki irti. Eli ei koneen ääressä istuskelua, luultavasti ensi maanantaina vasta seuraavan kerran. Loma meni hienosti, festarit oli kokemus joka saa jäädä sellaiseksi "once in a lifetime" -jutuksi, mutta kivaa oli. Hiekkasärkillä kävästiin, Powerparkissa ei =( nyyh. No, joku ilta tässä käydään lintsillä sitten. Tampere oli kaunis kuten aina, Ruka oli paikallaan, rento ja hieno. Poskijärvi oli täynnä ötököitä, mutta siitäkin selvittiin. Siinäpä lyhyet.

Tänään oltiin "purjehtimassa" (meidän gummibåtilla) Porvoossa. Hieno päivä, joka jatkuu vielä, pojat saunoo, pikkusiskolisko leikkii keittiöhenkilökuntaa ja mä hengähdän hetken. Huomenna Tallinnaan.

Road trip orankina

jep, vielä seitsemän tuntia töitä ja sen jälkeen: kampaaja, Paco hoitoon, Tampereelle, Seinäjoelle, Ala-Härmään, Kalajoelle?, Rukalle, Poskijärvelle. Että sellainen rauhallinen ja leppoisa kesäloma tiedossa;). Meinasin aamulla huokaista mr S:lle, että voitaisko me joskus lomalla vaan olla. Mutta sitten tajusin, että ei se varmaan tuu tapahtumaan. Joten nautitaan nyt sitten tästä touhotuksesta.

Kävin eilen siinä ruiskurusketuksessa. Eipä tartte kokeilla uudestaan. Vihaan sitä itseruskettavien hajua ja nyt mä löyhkään siltä. Tasasuudesta ei oo tietoakaan ja mä sain uuden lempinimen. Saanko esitellä itseni: kutsu Orangiksi vaan. No, kai tää tästä pikkuhiljaa häipyy. Silleen ihanan läikikkäästi tietty. No, lomalla voi vähän olla läikikäs. Saapahan muut hupia musta:D

Pacoa kyllä tulee ihan mahdoton ikävä!

unenpuutetta

meni taas setvimiseksi yötä myöten. Nyt väsyttää! Ihan poikki ja töitä pitäis kuulemma painaa melkoisen tehokkaasti ennen lomallelähtöä. Ei millään jaksaisi. Käväistiin eilen kummipoikaa moikkaamassa, on kyllä melkonen hurmuri. Vietiin myös pärrä pois, nyyh. Se oli ehkä magein pyörä ikinä, eikä meillä vielä ihan hetkeen taida olla varaa samanmoiseen. No, turha se on itkeä sen perään. Oli kivaa niin kauan kun sitä kesti.

Pää ihan jumissa viime yön reilun neljän tunnin unien takia. Voi elämä että osaa välillä olla vaikeeta tää elämä. Ja miks ihmeessä niitä kaikkia asioita pitää setviä aina öisin?

joku otsikko vaan

eipä mitään maata mullistavaa. Eilinen neuvottelu meni melko hyvin, ei palkankorotusta, mutta ei myöskään epätoivoista oloa siitä, että pitäisi alkaa samantien etsimään uutta työpaikkaa. Katsellaan.

Soittelin eilen yhdelle entiselle duunikaverille ja taas tuli kyllä ikävä niitä ihmisiä siellä entisessä työpaikassa. Mitenkähän vois saada huippukaverit ja huipputyön? Tuntuu olevan melko mahdottomuus. Se entinen duunikaveri kiteytti mun ääneen lausuman ikävän melko nasevasti: sulla on siis ikävä sellasta perseilyä? Ja niin just onkin. Hitto tällasta akateemista tylsyyttä ja kuivia tutkijoita. Pitäis jotenkin saada vähän eloa tännekin. Oon kyllä yrittäny, mutta... ehkä on viisainta sitten kuitenkin alkaa jossain vaiheessa etsimään uutta työpaikkaa.

Viimeinen työviikko ennen lomaa on jo puolessavälissä. Vielä pitäis keretä tekemään vaikka mitä! Huomenna meen (hui) suihkurusketukseen ja perjantaina vielä ennen lähtöä käyn parturissa. Ihanaa hemmotella itteään kunnolla!

jänskätystä

iltapäivällä duunipalaveri, jossa varmaankin saa vähän selvyyttä tän insinöörin tulevaisuuteen. Eli siis keskustelua siitä, mitä vastuita mulle tulee/pitäisi jo olla ja mun puolelta tiukkausta siitä, että lähenkö jo ettimään uutta työpaikkaa. Koska määräaikaisuus alkaa olemaan jo melkein puolessavälissä. Että jep jep. Hieman jännä paikka.

Mr S oli eilen siivonnut kun pääsin kotiin. Oli imuroinut ja laittanut mulle silityskamat valmiiksi. On se vaan niin ihana. Siis silloin kun se haluaa olla ihana...

Tässä välissä vois pitää ruokiksen, eilistä kana-bbq pizzaa eväänä, nam!

Ressiä pukkaa

mähän sanoin, että aina jostain pitää vähän ressata. Nyt kun tuo koulujuttu on pulkassa, niin voi ihan oikeasti alkaa ressaamaan HÄISTÄ. Tai siis niistä bileistä, joiden avulla juhlistetaan meidän naimisiinmenoa. Ensimmäiset olis jo ens kuun kolmas päivä mun perheelle, toiset sitten jossain vaiheessa mr S:n perheelle, kolmannet 11.9. kavereille. Siinä välissä tosin olis joo mun valmistujaiset, joita päätin viettää 17.7. ja jonne kutsun KAIKKI. Jos jotain on tahkonnut kymmenen vuotta niin pitäähän sitä melko legendaarisen kokoiset bileet pitää sen kunniaksi ;)

Valmistujaiset pidän ihan open house meiningillä kotosalla, mutta noi muut bileet. Oon käyttäny tehokkaasti työaikaa etsimällä jotain paikkoja, joissa voisi naimisiinmenonjuhlistamisbileitä pitää. Huh että osaa ottaa hintaa pelkästä paikasta! Lisäksi pitäisi tosiaan vielä sitten syöttää ja juottaakin ihmiset. Että niin. Etsintä jatkukoon.