oksennuksen partaalla

soitin juuri sille opettajalle, jonka kursseista tämä valmistuminen on kiinni. Ei pystynyt puhumaan, kun oli bussissa, mutta oli saanut sähköpostini ja vastaa siihen huomenna. Miten voikaan olla näin hirvee fyysinen paha olo tollasesta asiasta? Kun vaan saisi noi pois... Mr S kysyi eilen, että mistä sitten stressaan, kun saan ton koulustressin alta pois? No, enköhän mä jotain keksi...;)

kumpi meistä olikaan mulkku?

Eilen siis melkoista kärttyämistä, kiukuttelua ja mulkuksi nimittelyä puolin jos toisinkin mr S:n kanssa. Ei välillä vaan jaksa olla ihana. Eilen ei ollutkaan kuoroa, kuoronjohtaja ei jostain syystä ilmestynyt paikalle. Toivottavasti ei ollut sattunut mitään. No, kotia sitten suunnistin, kirjaston kautta hakemassa epäorgaanisen kemian kirjan. Siinä sitten alkoikin ahdistaa ihan urakalla. Miten ihmeessä mä saan noi kurssit kasaan???? Että pikkusiskolisko, ei mitään kiirettä sen klenningin kanssa, en varmaan edes valmistukaan ikinä!

Kotona hetken keräsin itteeni sohvalla, jotta voisin vaikka raapia jotain kasaan sitä projektia varten, josta siis puuttui se yksi opintopiste!!! Siinä ahdistelin asiaa mr S:lle, niin se ehdotteli jotain niin älyttömyyksiä, että meni hermo. Ehdotti jotain tilastollisten menetelmien esittelemistä siinä johdannossa. Jep jep, ei nyt ihan uponnut. Lisäilin sitten vaan kaikennäköstä diipadaapaa ja laitoin menemään. Josko se opettaja antais vaan olla...

Niin ja mun isä oli sitten tosiaan vielä illalla tulossa saunomaan meille, ruoasta ei tietoakaan, kämppä kaaoksessa niin mitä tekee mr S (alias mulkku): lähtee pesemään autoa! Just. Niin. Sitten vielä ihmettelee, että miks mä oon niin kiukkunen. Vihoviimeinen pisara oli se, kun kaivoin sitten pakastimen tyhjäksi ja oon laittamassa jotain jämäpasteijaa uuniin, ei ole leivinpaperia! Tyhjä putkilo vaan... siitäkin olisi voinut mainita silloin kun on käyttänyt viimeisen palasen kyseistä paperia, että tulisi sitten ostettua. Siitähän sitten ovet paukkuen kauppaan. No, kai me saatiin illalla sitten sovittua, mutta vähän vaan kyrsii vieläkin.

Jossain vaiheessa kun ahdistelin koulujuttuja, mr S mainitsi, että sitten kun mä keskityn kouluun, niin hän tekee kaikki kotityöt. Eipä ole tapahtunut. Tästä lupauksesta kun mainitsin, niin kehtaskin väittää, ettei tiedä, milloin teen koulujuttuja! Ja vielä, että pitäisi pyytää tekemään ne kotihommat. Siis oikeesti, eikö voi huomata, että kämppä on täys kaaos ja puhtaita astioita ei ole ollenkaan??? Pieni raivonpoikanen ehkä päällänsä...

tiiiiiiiiistai

Tänä aamuna vaihteeksi nukutti. Tarkoitus oli tulla ajoissa, mutta niin. Tiistait. Tänään kuoro, ihan hauskaa. Viikko sitten olin pitkästä aikaa lauleskelemassa ja oli kivaa.

Eilen olin sisäpyöräilemässä. Siinä kyllä hiki lentää, syke nousee ja hengästyy kunnolla. Mutta tänään taaskaan ei tunnu yhtään missään, että olis kuntoillu eilen. No, ei sillä niin väliä kai. Häiritsevä tunne oli kyllä tuolla spinning (tai Xycling) -tunnilla kun siellä on melko hämärää, se ohjaaja tykkää polkea näemmä melko pimeässä. Niin siellä toisella puolella salia oli aivan exän näköinen/oloinen tyyppi. Siinä sitten koko tunnin kyttäsin, että onko se ex vai eikö ole. Lopulta mun silmät ja aivot päätti, että se on exä (tarvii varmaan alkaa käyttään rillejä). Tunnin loputtua ja valojen mentyä takaisin päälle tuli sitten selväksi, ettei se ollutkaan se. Se vielä puuttuis, että se kävis samalla salilla...

Laiskottaa. Eilen kun kävin salilla, mr S kävi shopauttamassa. Osti meidän partsille pari lisätuolia ja sellaset ihanat värilamppuvalot! Se alkaa oleen melko viihtyisä se meidän parveke. Osti myös Pacolle vähän lisää vekottimia häkkiin... kohta koko lintu mahdu sinne, kun on niin täynnä leluja. Paco oli hieman ihmeissään uudesta kiikusta, mutta nopeesti se siihen tutustui. On niin utelias yksilö. Torstaina se joutuu eläinlääkärin käsittelyyn, sen nokka on kasvanut ihan liian pitkäksi. Joutuu käydä sen napsasemassa poikki. Jos sen pureminen vähän siitä rauhottuis myös (toiveajattelua).

pirteyttä vaihteeksi

valon lisääntyminen voi tehdä ihmeitä, vaikka huhtikuu onkin kuukausista julmin.(!?!?) Heräsin tänään lähestulkoon ilman kelloa jo kuuden aikoihin. Pirteänä kuin mikäkin, vaikka yöllä valvottiin, kun mr S poti kovaa hammassärkyä. Olin vähän jälkeen seitsemän jo töissä, pari työjuttua jo tehtynä. Nyt odottelen vielä englanninkielisen tiivistelmän korjauksen saapumista koulun sähköpostiin, niin voisin saada tuon inssityön kansitettua.

Juteltiin eilen lapsista. Miten ihmiset menee ihan sekaisin, kun ne saa vauvan. Maailma jotenkin pysähtyy, eikä mihinkään pysty niinkuin ennen. Pelottaa ajatus, että meillekin kävisi niin. Toki mr S taitaa olla melko jalat maassa -tyyppi noiden lapsijuttujen kanssa. Mua lähinnä ahdistaa se tavaranpaljous, jota "pitäisi" olla. Juteltiin myös siitä, milloin pidettäisiin hääbileet. Sekä siitä, että mikä meidän sukunimeksi tulee??? Vaikeeta on tää elämä. Hääbileitä tosin mietitään vasta sitten, kun oon saanu nää koulujutut päätökseen. Vielä ne epäorgaanisen jutut! Hitto että osaa olla vaikeeta! Ahdistumus saapui taas...

Nyt töihin, tekemään kovuusmittauksia kekseistä.

lepopäivä

sisko tuli ja muutaman kiemuran kautta saatiin jopa vuokrattua pari leffaa (toinen tosi tylsä, Motherhood, ja toista katottiin vaan vähän matkaa, 500 days of summer). Ei puhuttu mistään. Hieman kireyttä, mutta en jaksanut alkaa setvimään. Ehkä toisella kertaa saadaan selvitettyä. Toisaalta, eihän meillä mitään olekaan, vaan mr S:llä ja siskolla. Eli niidenhän se pitää setviä.

Heräiltiin tänään puolenpäivän aikoihin, ei tultu mentyä sitten spinningiin. Meen varmaan vaan crosstrainerilla reuhkimaan sitten kunhan mr S lähtee ottamaan matsia. Mr S käy tosiaan Järvenpäässä salilla jollain hullulla tappelutunnilla, perjantaisesta on vielä ihan rikki ja tänään lisää. Se on ihan mustelmilla, en oo ikinä tainnut aiemmin nähdä sillä edes mustelmia.

Katottiin juuri se 500 days of summer. Ihan ok, ei mikään mieletön kokemus, vähän ehkä jopa ärsyttävä leffa. Mutta pääosin ok. Nyt mr S meni suihkuun. Mä odotan vuoroani. Vai pitäisköhän käydä vasta salikäynnin jälkeen? On hiukka vaikeita nää tällaset päätökset.

Ens viikolla on jo vappu. Mihin tää kevät oikein katoaa?

sovintoehdotus

soitin ihan muina naisina siskolle, joka siis on pitänyt hiljaiseloa mun synttäreitä ennen tapahtuneen episodin jälkeen. Pyysin meille leffaa kattomaan. Hieman olen ottanut rohkaisuryyppyä, mutta vain yhden punkkulasillisen verran. Kuitenkin mun siskot on se kallio, turva, luotto ja ystävät, joita tarvitaan tästä elämästä selviämiseen. Mr S lähti kaverinsa kanssa tohon lähikuppilaan, ilmeisesti oli ajatuksena tulla meille saunomaan tai jtn kuppilassa istunnan jälkeen, mutta tässä hieman räjähdysherkässä tilanteessa toivottavasti viipyy kuppilassa mahdollisimman pitkään.

Meillä on nyt suihkukoppi. En ihan hirveen innoissani ole koko vekottimesta, mutta pääasia, että pääsee sentään suihkuun. Mr S asenteli sen ihan omilla pikku kätösillään. Oon vähän ylpee siitä, että se osaa tehä tommosia "miesten juttuja". Niin ja oli kuulemma kattonut paljon tollaset vekottimet maksais. Paritonnii ja se löys sen jostain kuudellakympillä. Että todella osti kun halvalla sai! Siitä puuttuu kyllä yks lasi... saa nähdä tuleeko se lasi siihen ikinä. Sillä on tapana unohtaa nää projektit tietyn alkuinnostuksen jälkeen.

Odottelen vaan siskon soittoa, se käväsee saunassa ja sitten lähtee ajelemaan tännepäin. Mä meen vuokraamoon ja puhelimen välityksellä sitten valkataan että mikä leffa vuokrataan. En ehkä ihan kauheesti odota tätä tapahtumaa, voi mennä vaikeekskin. No, vois ottaa vielä vähän punkkua...

lauantain löpinät

Eilinen kuntonyrkkeilytunti tuntuu vatsalihaksissa. Mulla on kuin onkin sellaisetkin! Eipä olis ihan heti uskonut=) Sain eilen inssityön takaisin, korjasin äidinkielenopettajan antamat korjaukset ja taisin saada luvan kansittaakin mokoman raapustelman. Opettaja oli ihan, että "ei tästä kyllä hyvää numeroa saa". Kunhan meni läpi! Kunnianhimo huipussaan. Ilmoittauduin myös kypsyyskokeeseen. Se olis parin viikon päästä. Vielä kun keksis miten saa ne kemiat suoritettua niin musta tulis insinööri. Vaatimattomasti kymmenen opiskeluvuoden jälkeen.

Paco alko kylpyhetken. Se on huvittavan näköistä, käy dippaamassa itseään juomakupissaan, lennähtää toiselle puolelle häkin seinään kiinni siivet levällään, uudestaan ja uudestaan. Ollaan yritetty, että kävis ihan vaikka suihkussa, mutta ei se hokaa.

Mr S selvittelee, miten ton suihkukaapin sais laitettua paikalleen. Ei kuulemma hyvälle näytä. Voi olla, että joutuu katkasemaan koko rapusta vedet. No, ehkä se ei tänään nyt sitten laita sitä vielä.