kevättä

aurinko on ihan tosi kova juttu. Vaikka sitä näkisikin vain työpisteen ikkunasta sälekaihtimien lomasta. Tuntee heräävänsä eloon, pitkän horroskauden jälkeen.

Viikonloppuna oltiin möksällä kera kummipojan sekä hänen vanhempiensa. Oli mukavanrentoa. Kummipojan äippä jopa uskalsi hieman nauttia punaviintä. Saunakin oli päällä, mutta mä en sinne suostunut menemään. Eikä sitä grillikautta tullut avattua, meni niin myöhäiseksi, varsinkin kun tiesi, että yksi puolivuotias on takuuvarmana tikkana pystyssä varhain aamulla.

Tästä viikosta tulossa hyvä, päätin niin. Aion saada inssityötä eteenpäin roimasti. Sen alta pois.

kehityksestä

inhottavaa kuulla kiertokautta, että olisin voinut tehdä asioita toisin, olisi pitänyt olla erilainen ja ottaa enemmän vastuuta. Pomo siis kertoi, että mulle töitä suoltavat ikäänkuin "lähiesimiehet" ovat olleet hieman pettyneitä minuun. Varmasti on ollut aihettakin, mutta tykkäisin paljon enemmän suorasta sanomisesta. Varsinkin näin uudessa paikassa, kun vielä aristelee vähän kaikkea. No, pitää ottaa itteensä niskasta kiinni ja vaan ottaa itse sitä vastuuta. Hieman hämmentävää, että olisivat ilmeisesti sitä jo aiemmin odottaneet. Varsinkin kun välillä tuntuu, että jos yrittää kertoa/sanoa mielipiteitään jostain asiasta, puhuu ihan kuuroille korville. Kuitenkin suhteellisen paljon ihan kaiken opettelua alusta asti, niin en osannut ajatella, että pitäisi nyt jo olla jotenkin valmis.

Tekisi mieli mennä huomenna mökille, aloittaa jo grillikausi. Kummipoika vanhempineen olisi mielellään tulossa seuraksi, saa nyt nähdä miten tän ajatuksen sais ujutettua mr S:lle.

tehokasta rahankäyttöä

harjoitettiin taas eilen... Eipä kestänyt kuin n. tunti kun oltiin (taas) laitettu haisemaan hieman kahisevaa. Tai eipä noi muoviset kortit kyllä kahise, mutta siis. Auton haku korjauksesta, kaksi uutta lamppua (joille meillä ei ole edes paikkaa, mutta kun halvalla sai), sänky (joka todennäköisesti ei mahdu mitenkään järkevästi meidän makkariin), peili ja Ikean lihapullat. Jep jep. Mutta säästettiin ainakin neljätonnia=)

Mulla on mestaritinkaajamies. Kaikki yllä mainitut (paitsi tietty autonkorjaus) oli vähintään -70% lähtöhinnasta mr S:n tinkaamisen jälkeen.

Sitäpaitsi, ei niin hienoa sänkyä vaan voinut jättää ostamatta, varsinkin kun vanha sänky on täys susi. Uusi sänky haetaan tänään ja siitä alkaa mitä luultavimmin valtava rymsteeraus koko kämpässä. Sitä ennen vähän töitä ja kehityskeskustelu. Mielenkiinnolla odotan kehittymistä ;)

seitsemän vuoden epäonni?

vaikka eikö sirpaleet tuo onnea??? Herättiin kello yksi viime yönä melkoiseen paukkeeseen ja räminään. Säikähdys oli melkoinen, luulin jo, että Paco on jotenkin onnistunut kaatamaan häkkinsä (joo, en oo kovin looginen/järkevä väsyneenä). Seinältä tuli peili alas. Tuli sirpaleita (eli onnea) mutta se oli tosiaan myös peili. Eli avioliiton ensimmäiset seitsemän vuotta epäonnea. Eikö se seitsemän vuotta muutenkin ole joku maaginen luku?

Äh, en oikeesti oo taikauskoinen. Harmittaa vaan se peili, oli ihan kaunis ja toimiva. Varsinkin sen vuoksi, että oli tässä kämpässä ainoa kokovartalopeili. Että pitää varmaankin lähteä peilikauppaan. (Ultra Bralla on biisi jossa lauletaan peilikaupasta, nyt soi päässä=))

väsymys

melko paha väsymys/unetus päällä. Myös hieman laiskuutta ilmassa. Onneksi ei ole tälle päivälle mitään hurjan kiireellistä, pari näytettä pyöritettävä ja lähetettävä.

Käytiin eilen mun vanhempien luona kakun kera (kakun päällä oli hääpari -koriste). Eli syötiin hääkakkua=). Samalla reissulla myös kävästiin sitten siskojen luona, yhdelle siskolle pitää vielä soittaa ja kertoa uutinen, vaikka luulen kyllä, että äiti on kerennyt ensin. Kavereille yritetään kertoilla tänään. Niin ja kai me jotain bileentynkää järkätään jossain vaiheessa.

Jet lag.

ei koskaan saa sanoa ei koskaan

varsinkaan mr S:n kanssa eläessään. Tiesin melkein alusta asti, että ton miehen kanssa menen naimisiin, vaikka aluksi yritinkin pyristellä sitä vastaan. Avioero oli vielä niin tuore juttu (itseasiassa ei edes vielä kokonaan virallisesti ohi) että taisin muutamaankin otteeseen mainita, etten enää ikinä mene naimisiin. Niinpä. Kuitenkin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen aloin odottamaan kosintaa.

Kosinta tapahtui 24.2. ravintola Kämpissä. Mr S oli kirjoittanut kirjan meistä. Kirjan nimenä "Ensimmäiset 60 sivua". Omistuskirjoituksena: "Pahoitteluni, etten osaa kirjoittaa, mutta elämäni nainen rakastaa lukemista". Ja kyllä, olen lukenut sen kirjan niin monta kertaa, etten pysy laskuissa mukana. Kirjan lukujen ensimmäisistä kirjaimista muodostui: TULETKO VAIMOKSENI

Täydellinen yllätys, vaikka kosintaa olinkin odottanut alusta asti.

Niin ja naimisiin mentiin Las Vegasissa torstaina 4.3. drive in -kappelissa. Tää olis nyt sitten toista ja toivottavasti viimeistä kertaa naimisissa. Mr S opettelee sanomaan mua vaimokseen ja pitämään sormusta=) mun sormus oli hieman liian pieni, sitä pitää suurentaa ja lisätä siihen vielä vihkisormus.

nopeat

mr S sai ylinopeussakon, Las Vegas on isompi kuin muistinkaan, ihanaa olla siskon kanssa!