kaasua, harmitusta, väsymystä

tänä aamuna nukuin puoli yhdeksään. Tiesin nukkuvani "pommiin" mutten antanut sen häiritä. En edes panikoinut ja touhunnut hirveellä kiireellä aamutoimia, kävin rauhassa suihkussa, laitoin Pacolle ruokaa ja vettä, otin ipodin mukaan. Kävelin reippaasti kohti bussipysäkkiä, hyppäsin bussiin ja olin 20 yli yhdeksän töissä.

Pieni stressi päällä kuitenkin, koko eilinen ilta (ja hieman lauantaitakin) meni etsiessä mun inssityö -cd:tä. Ei löytynyt. Ei oikeesti voi olla totta, että muutossa hävitän yhden kaikista tärkeimmän cd:n! On mulla joitain ensimmäisiä versioita muuallakin, mutta uusin oli tietenkin vain ja ainoastaan sillä cd:llä, jota nyt ei löydy mistään. En muista pakanneeni sitä, enkä purkaneeni sitä. Eli hiphurraa, ei mitään havaintoa, mistä sen voisi löytää. Pitää tänään käydä kaikki kaapit järjestelmällisesti läpi. Jostainhan sen on löydyttävä. Muistikuvia on vaan, että vanhassa kämpässä se lojui pitkään keittiön tasolla, eli siinä vaiheessa, kun ollaan siivottu näyttöä varten, se ollaan johonkin jemmattu. Mutta mihin??? Enkä edes löytänyt printattuna sitä uusinta versiota... Hieman inhottavaa.

Lauantaina käytiin kahdestaan baarissa, tien toisella puolella. Oli ihan ok, tanssin hieman, otettiin drinksut, kunnes tanssilattian keskellä tuntui siltä, että nyt lähtee keuhkot pihalle. Alkoi yskittämään aivan hulluna. Tätä ennen poket olivat poistaneet pari kaveria pihalle. Olivat sitten joutuneet käyttämään kaasua näihin poistettuihin tyyppeihin oven tuntumassa, ilmanottoaukoista kaasua tuli myös sisälle asti. Ilmeisesti melko vähän, mutta inhottavaa oli joka tapauksessa. En haluais koskaan joutua kaasutetuksi itse. Mä siis yskin keuhkoja pihalle, todella heikossa hapessa. Mr S, joka on polttanut röökiä n. 15 vuotta elämästään, yskäisee kerran tai kaksi ja se oli sitten siinä. Sama oli kesälomareissulla Chamonix:ssa, siellä parin kilometrin korkeudessa multa meinas lähteä taju. Ei keuhkot kestä. Hassua. Niin, kaasusta vielä sen verran, että kotosalla vielä sitten oksensin. Osansa oli varmasti myös niillä parilla hassulla alkoholijuomalla, mutten todellakaan ollut juonut niin paljon, että siitä olisin normaalisti oksentanut. Ei kivaa.

Tänään tiedossa siis hieman töitä (mutta kun tuli myöhään, niin pitää varmaankin vastavuoroisesti lähteä aikaisin....=)) kotona kaappien mylläystä (ehkä myös kellarin?) sekä silittämistä kera Täydellisien naisien. Eipä ehkä pöllömpi päivä kuitenkaan.

hyvä ruoka, parempi mieli

vaikutuksensa voi toki olla myös eilisillä pitkillä päikkäreillä. Sekä sillä, että vein eilen mr S:n tosiaan katsomaan stand upia. Espoon kulttuurikeskuksessa oli kolmen stand up esiintyjän show. Ai että, varsinkin viimeisen tyypin kohdalla (Niko Kivelä) nauroin vedet silmissä. Mr S:kin silminnähden rentoutui ja unohti työhuolensa hetkeksi. Tässä on nyt ollut niin paljon kireyttä puolin ja toisin, että ihan vaan nauraminen teki ihan todella hyvää.

Kotiin kun tultiin, mr S laittoi ruokaa, nacholautasen. NAM! Tuli sitten ähkittyä itsensä täyteen, mutta välillä saa. Tänään käydään kaverin kämpällä hakemassa se tietokone, joka sille lainattiin, takaisin. Vähän jänskättää, aikooko mr S sanoa sille suorat sanat... No, viime aikoina se on oikeasti ollut yhteyksissä vaan ja ainoastaan silloin, kun se tarvitsee jotain, joten voisi olla ihan paikallaankin. Ärsyttävää.

Eilenkin tuli tosiaan tilanne vastaan, jossa yritettiin jeesata kaveria. Eihän siitäkään tullut kuin paha mieli. Me ollaan ihan liian kilttejä. Pitää opetella sanomaan EI. Antaa ihmisten pyöriä ihan omien ongelmiensa kanssa, kyllä me niitä omiakin keksitään, joihin voidaan keskittyä. Toisaalta, sitä mä rakastan mr S:ssä, että se välittää ystävistään, antaisi paidan päältään jos joku tarvitsisi. Jotkut vaan käyttää sitä niin härskisti hyväksi. Mihin vetää sen rajan?

Viikon päästä juhlitaan siskon 40 -vuotissynttäreitä. Sille pitäis keksiä jotain lahjaa/jekkua. Pää aika tyhjä. Äiti myös kysyi, tekisinkö sille kakun. En vielä sanonut kyllä, tää uus keittiö ei ole mitenkään leipojaystävällinen. Ehkä mä kuitenkin sen verran voin tehdä. Oon kuitenkin ihan ylpeä itsestäni, että uskalsin sanoa "en välttämättä ehdi".

Tästä päivästä tulee hyvä, sen tuntee.

perjantai, perjantai, perjantai...

ja töissä rauhallisempaa tahtia. Illalla voisin viedä mr S:n katsomaan stand upia. Jossakin päin Espoota oli joku moinen iltama.

Eilen illalla kiukuteltiin. Ensin "kadonneista" pankkitunnuksista plus luottokortista (näistähän olin vaan maininnut viimeisen kaksi kuukautta, että ottaisi pois pyörimästä pöydältä omaan lompakkoonsa kyseiset esineet, mutta ei) ja sen jälkeen olikin aiheena ikuisuuspahanolonaiheuttaja. Eli seksi ja sen puute/mun haluttomuus. Mä olin kuolemanväsynyt (taas) ja piti jutella siitä, että kun mua ei huvita. No ei huvittanut, kun olin jo ihan unessa.

Hieman tuntuu nyt vaikealta tää parisuhteellisuus. Pitää vaan yrittää panostaa.

voisko tää viikko olla jo tässä?

loputtomalta tuntunut, liian vähillä yöunilla mennyt viikko ollut tämä kuluva. Nyt on kuitenkin vasta torstai! Vaikka oon sinkoillut edestakaisin (töissä lähinnä ollut todella hoppua), niin siltikin. Yleensä silloin aika menee vauhdilla, kun on hoppu.

Nyt on pakko syödä jotain, että jaksaa... kohta taas lisää sinkoilua tän työn puolesta. Eipähän tuu tylsää.

melkein kuin olis leipomossa töissä ;) tulin tänään ja eilen viiden aikoihin töihin, eilen leivoin mustikkapullaa, tänään leivoin leipää. Huomennakin on leipomista, tosin ihmisten aikoihin. Ihan mukavaa. Tosin täältä vaan ei pääse lähtemään aikaisin, vaikka tulisikin aikaisin. No, keräilen plussatunteja lomaa varten.

Eilinen kuoro oli mielenkiintoinen puolitoistatuntinen. Uusi kuoronjohtaja on joku melkein "julkkis", ollut jossain tangokisoissa sun muuta. Mammat oli ihan polvet vetelinä pojan edessä. Mua pari vuotta vanhempi tyyppi, hieman liikaa täynnä itseään. Mutta osas vetää ihan hyvin ja oli hyvä fiilis. Testailtiin äänialoja (jota en ole tehnyt sitten ala-asteen) ja yllätyksekseni lauleskelin melkoisen korkeitakin ääniä. Eli ykkössopraanoon pääsin/jouduin. Mitenkähän sen nyt sitten ottaa. No, onpahan suhteellisen helppo oppia biisit, kun pääosin lauleskelee vaan melodiaa.

Voi elämä että hieman väsyttää, ei oo tällaiset viiden-kuuden tunnin yöunet mun juttu. Tänään päikkärit!

verhoja ja sälää

ostettiin sunnuntaina jotakuinkin kolmellasadalla eurolla. Hui. Tulee tää muuttaminen kalliiksi! En oo ikinä oikein välittänyt verhoista tai matoista, mun mielestä ne on suurimmaksi osaksi aivan turhia kapistuksia. Mutta tähän kämppään niitä kaipasin. Joten sunnuntaishoppailua harrastettiin toissapäivänä. Muutama muukin oli tajunnut, että kaupathan on auki. Suhteellisen rennosti vedettiin kuitenkin ja enää on kolme laatikkoa tavaraa purkamatta. Ne laatikot sisältävät kaiuttimia ja subbareita ja sellasta, mitä en tiedä, mihin niitä voisi tunkea. Eli kököttävät nätisti nyt vaan sitten siinä keittiössä. Voisihan ne toki siirtää vaikka vierashuoneeseen...

Lauantaina yritettiin saada jotakuta kaveria kylään, mutta kaikki olivat niin kovin kiireisiä, eivätkä nopealla varoitusajalla päässeet tulemaan. Joten lähdettiin Flamingoon lillumaan. Oli ihan mukavaa, rentouttavaa. Lillumisen jälkeen vielä käytiin syömässä. Eli oikeastaan lauantaina oli treffit.

Tänään on kuoro ja mähän meen sinne!

kämmäilyä

mokasin tänä aamuna töissä aika pahasti... onneksi mitään peruuttamatonta ei käynyt, mutta loppuviikon aikataulu meni aikalailla uusiksi ja melko tiukaksi veti muutenkin jo kireäksi suunnitellun viikon.

Olen nyt nähnyt muutamana yönä/aamuna unta, jossa olen ihastunut aivan toivottomasti johonkin muuhun kuin mr S:ään. Tunne on ihanankamala. Pari eri ihastuksen kohdetta näissä unissa ollut, ihmisiä, joista pidän noin niinkuin muutenkin melkoisen paljon. Pelottavaa. Voipi johtua nämä unet siitä, että jollakin tasolla tunnen kateutta siitä, että sinkkuutuneet kaverit käyvät treffeillä. Mulle jysähti, että mä en "saa" käydä enää treffeillä! Ihan kuin nää viis vuotta olis olleet muuta kuin jatkuvaa treffailua... (tosin yhdessä asuessa toi arki vie mennessään välillä).

Eron aikoihin surin sitä, etten jaksa enää kertoa kaikkea itsestäni, ettei kukaan muu kuin exä voi tuntea mua samalla tavalla. Nyt on sellainen tunne, että haluaisi jollekulle kertoa kaiken itsestään ja oppia tuntemaan kokonaan uusi ihminen. Nää nyt on tällaisia omituisia tuntemuksia. Kuitenkin mr S:n kanssa menee erittäin hyvin. Oon onnellinen, kaikki toimii ja on hyvin. Sekopäistä.

Lisää kavereita on sinkkuutumassa... melkoinen erobuumi vauvabuumin rinnalla. Yksi kaveri tosin myös ilmoitti kihlauksestaan ♥. Siitäkin toki sain ajattelemisen aihetta, tämä kaveri viimeisen viiden vuoden aikana seurustellut kolmen eri ihmisen kanssa ja vajaa vuoden ollut tämän nykyisen kihlattunsa kanssa. Nopeammat liikkeet olisivat olleet näyttävämpiä ehkä myös meidän tapauksessa? Luulin ensimmäisen vuoden, että me mentäisiin naimisiin aivan ennätysvauhtia. Nyt vaan tuntuu, että vuodet vilisee ohi...