kilpavarustelua

voin vain kuvitella, mitä tapahtuu sinä siunattuna hetkenä jos/kun ilmoitan olevani raskaana. Luulen, että siinä jää kaikki maailman kersat jälkeen tavaramäärässä.

Mr S ostaa Pacolle kaksi lintulamppua. Siis kaksi. Jos se ei siitä toisesta tykkääkään, kun siinä on blaablaa uv ja blaablaa aallonpituus. Toisen osti jo, voi hakea perjantaina. Toisen käy hakemassa tänään toisesta eläinkaupasta. Että voi sitten vaihdella. Tänään hain myös Pacolle matka/vierashäkin, jonka mr S oli ostanut. Ja pitäähän sekin jollain sisustaa.

Toi lintu on kyllä mainio vekotin. Paitsi että ostettiin sille syötävä chilikasvi. Pureskelee chilejä, jonka jälkeen tulee pussailemaan mua. Ja mä oon jo kaks kertaa menny siihen. On muuten aika tulista!

liskojen yön uni

unohtui mainita, millaista unta näin viime yönä. Menin maistraatissa naimisiin mr S:n kanssa. Mulla oli ihan tyhmät, tavalliset vaatteet ja vaan mun perhe oli paikalla. Pikkusiskolisko oli tuonut kilopitkon puolikkaan ja siinä sitten oli tarjottavat. Tajusin yöllä/aamulla, että tää oli sitten meidän hääyö. Mr S ei kommentoinut siihen mitään. Väänsin itkua, että tässäkö tää oli, eikö meidän suhdetta kannattanut tän enempää juhlistaa. Ilmeisesti myös jo aloin miettimään eron mahdollisuutta.

Aamulla kerroin unesta, mutta en saanut oikein mitään vastakaikua. Tosin molemmat oli kiirellä lähdössä töihin.

Paco paskaperse ei ole sisäistänyt meidän yrityksiä tehdä siitä sisäsiisti lintu. Eilen oli paskonut johonkin ja levitteli nokallaan sitä paskaa seinään. Se sitten sen siisteydestä. Eikä saanut pusuja sen jälkeen...

hukkaan mennyt sunnuntai

ainakin mr S:n mielestä. Maattiin sängyssä koko eilinen päivä. Mä nautin, mutta sille tuli huono omatunto. Tosin oli kuulemma niin huono olo, ettei olisi voinut noustakaan sieltä. Tein pekoni-muna-aamiaisen, keitin kahvin. Illalla tein hampurilaiset meille. Myöhemmin illalla se kysyi, että ollaanko me syöty tänään mitään.



Muistelin meidän ekaa joulua yhdessä. Maattiin kaikki joulun pyhät. Miksi silloin sai vaan maata?



Meidän ei pitänyt ryypätä lauantaina, mutta jotenkin vaan lipsahti. Nyt pitää pitää nenänvalkaisuviikkoja tässä ennen pikkujoulukautta.



Töissä tuntuu siltä, että olen vaan tiellä. Kun toi yks täti menee niin hirveällä tohinalla, metelillä ja kiirellä. Yritän pysyä poissa sen tieltä. Odotan loppuviikkoja, jolloin saan olla täällä yksin.

perjantai, perjantai

eikä oikeastaan edes ole into viikonlopusta, koska se on taas niin täyteen buukattu. Milloinkohan voisi vaan olla. Ilman suunnitelmia, ilman muita ihmisiä.

Käytiin eilen katsomassa avoppivanhempien kera harrastelijateatterinäytelmä "Tule takaisin Gabriel". Oli ihan ok, ei vaan tullut niitä kylmiä väreitä, joita yleensä tulee teatterissa. Mutta hyvin ne veti silti. Oli mr S:n duunikavereita näyttelemässä.

Tänään mennään kahville avopeille, sen jälkeen ehkä meen siskojen kanssa leffaan, huomenna sisko tulee kylään yhden lapsensa kanssa päivällä. Illalla tulee kaveri uuden vaimonsa kera. Niille pitäisi keksiä joku myöhäinen häälahja, kun ei päästy häihin. Missä välissä mä sen hankin???

Nyt hiukan kiristää.

hmm

töissä hiljainen hetki. Työkaveri eläkepäivällä loppuviikon. Tajusin yllättäen, mistä inho tiistaipäiviä kohtaan on tullut. Ala-asteella tiistai oli pisin koulupäivä. Musiikkiluokalla kun olin, saattoi päivä jatkua jopa kuuteen - puoli seitsemään asti. Pitkä päivä pikkuiselle ihmiselle. Tiistai-inho sai jatkoa kirkon "vapaaehtoisen pakollisten" seminaarien, toimintojen yms. muodossa. Tiistait olivat koko lapsuuden ja nuoruuden järjettömän pitkiä päiviä. Ei ihme, ettei nykyäänkään vielä jaksaisi nousta tiistaiaamuisin. On jäänyt alitajuntaan, että tiistai on raskas päivä.

Näin yhtä ihanaa ihmistä toissapäivänä. Juttua riitti monta tuntia. Muistin, että kavereistaan pitää pitää kiinni. Ne jää, silloin kun miehet vaihtuu. Tosin toivottavasti ei ole miehenvaihtoa edessä...

Eilen mr S:n pomo perheineen kävi syömässä ja ihastelemassa Pacoa. Niillä on kolmikuukautinen vauva, joka ei ole kovin kaunis... aika pullukka ja toi valitettavasti mieleeni exän pikkuveljen. Tuli inhoreaktio. Mikä ei ole hyvä juttu noin niinkuin suvunjatkamisen kannalta. Mua pelottaa, että saan jonkun maailman rumimman lapsen.

Meni suhteellisen kivuttomasti, mr S onneksi tajusi, että jos itse kutsuu pomonsa, saa myös siivota ja tehdä ruoan itse. Oli hyvää spagettia.

Kävin eilen lauleskelemassa (kuorossa) töiden jälkeen. Meen ensi viikolla uudestaan. Sitä on kirkosta ikävä. Laulamista, esiintymistä. Viime aikoina käynyt sen verran ev.lut. kirkoissa, on suorastaan tullut ikävä meidän kirkon lauluja. Mutta silti...

Tänä aamuna kävin hammaslääkärissä. Hoitajana toimi opiskelija, joka toimi paremmin kuin se hoitaja, joka mua viimeks sörkki sillä imuriletkulla. Harmittaa, ettei tullut sanottua sille tytölle. Olin jo sanomassa, kuinka hyvin sillä meni, mutta sanat juuttui kurkkuun. Ei tuntunut luontevalta. Vaikka olisin voinut tehdä sen tytön päivästä aivan erilaisen. Harmi.

Eilen illalla mr S raahas mut kävelylle kymmeneltä illalla. Silloin on oikeesti mun nukkumaanmenoaika. Kiukkusin aikani, mutta onneks menin, piristi kummasti. Piti myös saarnan taas siitä, kuinka huonot elintavat meillä on ja kuinka pitää parantaa niitä ja urheilla joka päivä ja blaablaa ei jaksa.

Tänään illalla mennään teatteriin?

uupumusta, väsymystä

en jaksa (taas) tehdä mitään kotona. Mr S ei ollut eilen illalla kotona, joten ruokapuoli oli vähän niin ja näin... kyllä mä oikeasti osaan tehdä ruokaa. Yksin ei vaan kiinnosta. Tein valmiin mac&cheesen, jonka onnistuin ryssimään. Pacokin osasi rasittaa, ei antanut mun nukkua päikkäreitä.

Vaikeeta taas. masentaa.

torstai, toivoa täynnä?

aamulla käväisin otattamassa verta, tutkivat kaikenmaailman arvoja työhöntulotarkastuksen yhteydessä (mm. maksa-arvot, hui kamalaa!).

Muuten tänään töissä oon leiponut! Käyttänyt miniatyyri taikinakonetta, oikeankokoista, mutta pöytämallista kaulinkonetta, pinnavaunu-uunia, vaakaa.... mielettömän hyvä fiilis. Tutkijat pomppi tasajalkaa riemusta, kun kuulivat, että saan viisi taikinaa ihan heittämällä tehtyä tänään ja huomenna. Viisi taikinaa. Miniatyyritaikinaa. Leipurikaverit naurais räkäsesti =) voittoa tavoittelevassa leipomossa tahti on hieman eri.

Eilen siskot kävi kylässä. Paco pääs pikkasen lentelemään, mutta pelkäsivät molemmat niin kovin, etteivät halunneet, että se lentelee. Joutui raukka häkkilinnuksi. Muisti valittaa asiasta äänekkäästi.

Mr S teki kana-ceasar salaatin, josta riitti täksi päiväksi evästä töihin. Ikävä on edellisen työpaikan ruokalaa, täällä on ihan paska ruokala. Eilen, kun ei ollut eväitä, jouduin syömään siellä kuorrutettua kurkkua. Siis kuka ihminen keksii kuorruttaa kurkun? Ja vielä niin mauttomalla sössöllä, ettei mitään rajaa.

Odottelen yhtä sämpylälähetystä, pitäisi määrittää pH:ta ja kosteutta... toivottavasti tulee ajoissa, että pääsen kotiin pian leikkimään Pacon kanssa.

Paco on muuten keksinyt kaikkien kakaroiden lempileikin. "pudota pöydältä jotain, josta kuuluu kiva ääni ja kato perään niin kauan, että joku nostaa sen sinulle takaisin"